Suvisaariston pieni helmi

Kerron heti salaisuuden: minulla ei ole yhtä lempipaikkaa Suomen luonnossa, minulla on monta. Riippuu mielialastani, millaiseen luontokohteeseen suuntaan. Monet lempipaikoistani ovat lähellä kotiani.  

Yksi niistä on Bergön luonnonsuojelualue Espoon Suvisaaristossa. Bergö on 54 hehtaarin monipuolinen luontokohde. 2,5 kilometrin polku lähtee heti parkkipaikalta. 

Lähtiessäni polkua länteen tulee nopeasti vastaan Bergön korkea lintutorni. Tornilta avautuu komea näköala Espoon saaristoon, Kirkkonummelle ja Helsinkiin asti. Kalliolta polku laskeutuu sekametsään, jossa on valtavia kuusia ja jättiläismäisiä haapoja. 

Polun vasemmalla puolella on umpeenkasvanut merenlahti, jonka tervalepät ovat paikoin vallanneet. Kevätaamuina siellä soi peippojen, musta- ja laulurastaiden sekä tali-, kuusi- ja sinitiaisten konsertti. Pajulinnun, vihervarpusen, mustapääkertun ja pikkuisen mutta yllättävän kovaäänisen peukaloisen laulut täyttävät ilman. 

Bergössä voi löytää monia eliölajeja, kuten jäkäliä, sammaleita, saniaisia, kortteita ja kääpiä. Niiden kuvaamisessa aika kuluu huomaamatta ja havahdun yhtäkkiä huomaamaan, että on aika jatkaa matkaa. 

Keväällä puut kukkivat. Olen saanut matalakasvuisesta männystä lähikuvia sen kauniista kukista. Monin paikoin mustikkamatot peittävät metsämaan. Keväällä mustikan lehdet ovat tuoreenvihreät ja niiden välit täyttyvät vaaleanpunaisista kukista. Hento mustikan kukka on kaunis kaukaa ja läheltä.  

Bergön pienelle luonnonsuojelualueelle mahtuu yllättävän monipuolista luontoa. Viihdyn siellä hyvin pidemmänkin aikaa. Koska se on myös lähellä, voin pistäytyä siellä aamulla, keskellä päivää tai vaikkapa illalla. Joskus vain nautin luonnon monipuolisuudesta, enkä kuvaa mitään.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2024.