Apukinostalkoot, keinopesät ja pesälaskennat
2000-luvun useat lauhat pesimätalvet ovat osoittaneet, miten herkkä lajin kanta on. Lumi- ja jäätilanne ovat vaihdelleet alueittain ja vuosittain, ja useina talvina on jouduttu kolaamaan apukinoksia norpan pesinnän tueksi. Täysin lumettomien talvien varalle on kehitteillä erilaisia keinopesiä. Norpan pesiminen apukinoksiin ja keinopesiin on antanut toivoa siitä, että pesintää voidaan auttaa. Keväisin osallistumme pesälaskentoihin omalla vastuualueellamme.
Lumesta hupeneva Saimaa
Norppa tekee pesänsä saarien ja luotojen rannoilla oleviin lumikinoksiin. Viime talvina lumitilanne on ollut usein heikko, ja luonnonkinosten muodostuminen vähäistä. Vapaaehtoiset kolaajat tekevät tärkeää työtä norpan pesinnän onnistumiseksi.
Apukinostalkoot
Norppa tekee pesänsä tuulen myötä kinostuviin lumikinoksiin kaivertamalla kinoksen sisään suojaisan paikan. Ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät talvet uhkaavat pesinnän onnistumista. Vähälumisina talvina norppa ei pysty tekemään kinospesää, tai pesästä tulee liian heiveröinen, jolloin se romahtaa liian aikaisin. Tällöin kuutit altistuvat paleltumiselle, petoeläimille ja muulle häiriölle.
Talvina, jolloin lunta ei kinostu tarpeeksi norpan pesintää varten, kolaamme talkoovoimin apukinoksia pesinnän helpottamiseksi. Norppa on ottanut apukinokset hyvin vastaan. Huonolumisina talvina, jolloin kunnon luonnonkinoksia ei ole ollut, 80–90 % kuuteista on syntynyt apukinoksiin.
Apukinosten kolaaminen on luvanvarasta toimintaa. Luvan kolauksiin myöntää Ely-keskus. Apukinoskolauksia koordinoi Metsähallitus, joka jakaa apukinoskolausten alueet ja paikat. Apukinoksilla pyritään ohjaamaan norpan pesintää rauhallisille ja turvallisille alueille. Toiminta on hyvin ennalta suunniteltua, eikä kinoksia tule tehdä omin päin.
Myös apukinoksen koko sekä jään paksuus ja vedenkorkeus kinoksen kohdalla ovat tarkkaan määriteltyjä. Näin varmistutaan siitä, että norppa voi tehdä osoitetulle paikalle kolattuun kinokseen riittävän suuren pesän, jää kestää pesän painon ja norppa pääsee kulkemaan pesän pohjalla olevan avannon kautta veteen.
Teemme apukinoksia talkoovoimin ja otamme mielellämme mukaan vapaaehtoisia kolaajia oman vastuualueemme apukinostalkoisiin. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan apukinostalkoisiin, otathan yhteyttä Etelä-Karjalan tai Etelä-Savon luonnonsuojelupiirin aluetoimistoon.
Apukinokset tulevat tarpeeseen Saimaan heikon lumitilanteen vuoksi.
Apukinosten paikat ja mitat kirjataan ylös. Toiminta on luvanvaraista ja tarkoin ohjeistettua.
Keinopesät
Talvi 2019–2020 osoitti, ettei edes apukinoksista ole norpan pesinnän turvaajaksi silloin, kun lunta ja jäätä ei vain ole tarpeeksi. Tällaisten talvien varalle Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoilla ja Metsähallituksella on kokeilussa erilaisia keinopesiä.
Yksi mahdollinen ratkaisu on apukinoksen ja keinopesän yhdistelmä, jossa rannoilta niitetyistä järviruo’oista rakennetaan lyhteitä. Lyhteet asetetaan pesäpaikalle apukinoksen tukirakenteiksi, ja lunta kolataan päälle kinokseksi. Ruokolyhteet vahvistavat kinoksen seinämiä ja toimivat kuutin suojana, vaikka lumi ympäriltä alkaisi sulaa. Järviruo’oista ja lumesta kasattuun apukinokseen syntyi ensimmäinen kuutti talvella 2017.
Täysin lumettomien ja jäättömien talvien varalle on alettu tutkia ja kehittää erilaisia kelluvia keinopesiä. Alustavasti on näyttöä siitä, että norppa voisi myös kelluvat keinopesät hyväksyä pesintänsä avuksi; talvella 2018 syntyi ensimmäinen kuutti turvelevyistä kasattuun ja ponttoneiden varassa kelluvaan keinopesään. Toinen kuutti syntyi kelluvaan keinopesään talvella 2020.
Seuraamme keinopesien kehittämistä. Toimimme yhteistyössä tutkijoiden ja Metsähallituksen kanssa, ja osallistumme mahdollisuuksien mukaan myös keinopesien testaamiseen ja kehittelyyn.
Apukinosta täydennetään havuilla, jotta lumien sulaessa ennenaikaisesti kuutille olisi silti suojaa tarjolla.
Norppa tarvitsee pesän pohjalta kulkureitin veteen, oli kyseessä kinos- tai keinopesä.
Pesälaskennat
Saimaannorppaemo imettää kuuttia lumikinoksen sisällä poikaspesän suojassa siihen asti, kunnes pesä loppukeväästä sään lämmetessä romahtaa. Pesien romahdettua ja poikasten lähdettyä pesistä käymme laskemassa pesät ja etsimme jälkiä syntyneistä kuuteista.
Käymme talkoovoimin tarkistamassa apukinokset ja tiedettyjen pesäpaikkojen läheisyydessä olevat luonnonkinokset joka kevät. Pesien sisältä etsitään kuutin karvaa, mikä on merkki synnytyspesästä. Löytyneistä pesistä otetaan mitat ja tehdään tarkat karttamerkinnät, jotka toimitetaan Metsähallitukselle saimaannorppakannan seuraamisen tueksi. Lisäksi pesälaskentojen yhteydessä ilmoitetaan myös esimerkiksi löytyneet norppien hengitysavannot ja pesäpaikkojen lähistöllä havaitut ihmisten ja eläinten jäljet.
Merkitsemme synnytyspesäpaikat ja -epäilyt myöhemmin keväällä tapahtuvia sukelluksia varten. Pesäpaikkasukelluksilla tarkennetaan ja varmistetaan pesälöytöjä. Pesälaskentojen perusteella Metsähallitus tekee arvion syntyneiden kuuttien määrästä.
Pesälaskennat suoritetaan niin myöhään keväällä, että jäät ovat jo paikoin todella heikkoja. Tästä syystä pelastuspuku on pakollinen varuste jokaiselle pesälaskijalle. Pesälaskentoihin tarvitaan myös erillinen Ely-keskuksen myöntämä häirintälupa. Pesiä ei tule omin luvin lähestyä.
Pesästä otetaan mitat, jotka muiden havaintojen lisäksi kirjataan ylös.
Pesistä etsitään kuutin karvaa, joka on merkki poikaspesästä.
