Puro tai noro muodostaa lähiympäristöineen ekologisen leviämis- ja kulkureitin. Purouomaa myöten kulkevat mm. vaelluskalat ja ravut. Kasvien siemenet leviävät virran mukana uusille kasvupaikoille. Puronvarsimetsä tarjoaa suojaisia kulkureittejä maalla viihtyville eläimille, kuten saukolle ja lepakoille. Puron varressa asustaa myös pienempiä nisäkkäitä kuten liito-orava, vesi-, metsä-, ja vaivaispäästäinen sekä vesi- ja peltomyyrä. Purojen ja muiden pienvesien rantametsät ovat linnustoltaan monipuolisia.

Puron ulkopuolisilta soilta, järviltä ja maalta tulevat ravinteet ovat tärkeitä puroekosysteemille. Pohjaeläimet, kuten purokatka ja useat vesihyönteisten toukat saavat ravintoa puroon putoavista, lahoavista puunlehdistä ja karikkeesta sekä kivien, puiden ja sammalten pinnoilla kasvavista levistä. Pohjaeläimet taas ovat tärkeää ravintoa kaloille ja muille isommille puron eläimille kuten koskikaralle. Nuoret lohet ja taimenet syövät lähes yksinomaan pieniä vesiselkärangattomia pohjaeläimiä. Koskikorennot, vesiperhoset ja päivänkorennot ovat purojen tyypillistä hyönteislajistoa.

Lammiksi kutsutaan pieniä, alle kymmenen hehtaarin kokoisia vesialueita. Lampien kasvillisuus vaihtelee valuma-alueen ominaisuuksien mukaan. Kirkasvetisissä harjulammissa viihtyvät pohjalehtiset kasvit, kuten nuotta- ja äimäruoho sekä lahnanruohot. Metsä- ja suolammista löytää ulpukkaa, lumpeita, vitoja ja palpakoita. Rehevissä savimaiden lammissa viihtyvät esimerkiksi sahalehti, karvalehti, kilpukka, vidat ja limaskat.

Metsälammet ja runsasravinteiset lammet ovat sammakkoeläimille tärkeitä kutupaikkoja. Ahvenanmaan ja Itä-Suomen rehevissä pikkulammissa asustaa uhanalainen rupilisko, joka viihtyy parhaitenkalattomissa lammikoissa. Majava on suurin jyrsijämme, joka majailee lammissa ja pienissä järvissä.

Kaakkuri ja kuikka ovat lampien linnuista tunnetuimpia. Kuikka viihtyy isommissakin järvissä. Mustalintu, alli, lapasotka ja pilkkasiipi pesivät pohjoisen lammissa. Lammet ovat erinomaisia levähdyspaikkoja monille muuttolinnuille sekä pesimäpaikkoja muun muassa telkälle, taville, haapanalle, rantasipille ja metsäviklolle.

Lähde luo ympärilleen lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan ja lajistoltaan omaleimaisen ympäristön. Kasvillisuus levittäytyy sekä lähteessä että sen ympärillä vyöhykkeisinä, lajistoltaan vaihtelevina alueina. Sammalet viihtyvät lähteissä. Muita lähteiden kasveja ovat muun muassa suokeltto, hetekaali, purolitukka, kevätlinnunsilmä, korpinurmikka, lapinlinnunsilmä, pohjanruttojuuri sekä kulta- ja tähtirikko.

Lähteiden eläimistö koostuu pääasiassa hyönteisistä ja pikkuäyriäisistä. Lähteessä elävät pohjaeläimet käyttävät ravinnokseen pohjaan laskeutuvaa eloperäistä ainesta kuten kuolleita lehtiä, osa niistä syö myös pienempiä vesieliöitä. Tyypillisiä lajeja ovat surviaissääsket sekä äyriäiset, kuten vesisiira, puro- ja järvikatka. Myös harvasukamadot ja vesipunkit asuttavat lähteitä. Lähteiden tarjoama puhdas pohjavesi on tärkeää monelle vesiperhoselle ja muulle eliölle.

Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva lahti, joka on vielä yhteydessä mereen yhden tai useamman salmen välityksellä. Kluuvijärvi syntyy, kun fladan yhteys mereen umpeutuu, jolloin altaaseen pääsee merivettä enää ainoastaan myrskyn tai korkean veden aikana.

Fladan kasvillisuus ja eliöstö ovat sekoitus murtoveden ja makean veden lajeja. Reunoilla kasvaa kookkaita heiniä, järviruokoa ja ruokohelpeä. Mereiset kasvilajit kuten meriluikka, pohjanlahdenlauha, rönsyrölli, merisuolake ja meriasteri, viihtyvät fladan reuna-alueilla. Syvemmässä vedessä elää uposlehtisiä kasveja: näkinpartaisleviä, rakkolevää ja muita ruskoleviä sekä punaleviä. Karvalehti, ahvenvita ja ärviät viihtyvät matalammissa osissa. Kluuvijärvessä mereinen lajisto on niukempaa ja makeanveden lajeja on enemmän kuin fladassa.

Monet kalat, kuten hauki ja ahven, sekä sammakkoeläimet, käyttävät fladoja ja kluuveja ruokailu- ja kutupaikkoina. Vesilinnut löytävät niiltä ravintoa, turvallisia levähdysalueita muuttomatkan varrella sekä suojaisia alueita poikasilleen.

Pienvesien suojelu on tärkeää, sillä hyvinvoivat pienvedet parantavat alapuolisten vesistöjen tilaa. Pienvedet ovat latvavesistöjä, joiden vedet valuvat noroista puroihin, niistä isompiin vesistöihin ja lopulta mereen. Huonokuntoinen puro heikentää myös pääuoman tilaa ja vaikuttaa näin koko vesistöön.

Täysin luonnontilaiset pienvedet ovat harvinaisia, ja esimerkiksi purot ovat monin paikoin uhanalaisia tai taantuneita. Monien pienvesien lajistossa on niihin valikoituneita eläimiä ja kasveja, ja niissä elää useita vähälukuisia lajeja. Suomen uhanalaisista eliölajeista noin 6 prosenttia on pienvesien lajeja. Harvinaistuneita ja uhanalaisia ovat esimerkiksi useat lähde- ja purosammalet sekä jokihelmisimpukka. Meritaimenta on luonnonkantaisena enää 11 Suomen joessa.

Pienen vesimääränsä takia pienvedet ovat alttiita ympäristön ja veden laadun muutoksille. Pienvesiä uhkaavat maa- ja metsätalouden ojitukset sekä maan muokkaus, ja niiden laatua huonontavat maatalouden ravinnevalumat. Pienvesiä tuhoavat lisäksi soran- ja turpeenotto sekä teiden ja sähkölinjojen rakentaminen.

Puuston hakkaaminen pienten virtavesien ympäristöstä vaikuttaa veden lämpötilan ja valaistusolojen muutosten kautta kasveihin ja eläimiin. Vesivoimalaitosten padot jotka säännöstelevät pienvesien virtaamaa voivat estää kalojen nousun lisääntymis- ja poikasalueilleen. Pienvesiin on aiheuttanut muutoksia myös maisemanmuokkaus, kun puroja on perattu poistamalla kasvillisuutta, puuainesta ja kiviä sammalineen. Puroja on lisäksi suoristettu ja putkitettu rakentamisen tieltä.

Pienvesien suojelu on tärkeää sen erityisen lajiston vuoksi ja suojelutoimenpiteet voivat edistää merkittävästi myös suurempien vesistöjen suojelua. Vesistön virtausta, maisemaa, vedenlaatua tai eliöstöä merkittävästi muuttavia toimenpiteitä tulisi välttää ja pienvesikohteiden ekologinen merkittävyys on tärkeää nostaa esille suojelupäätöksiä laadittaessa. Pienvesikohteiden kunnostusta tehdään pääasiassa talkootöinä, mutta kunnostuksen vaikutukset voivat ulottua koko vesistön alueelle ja edesauttaa monien lajien suojelua.