Arktinen alue lämmennyt jopa neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin
Arktinen alue on lämmennyt neljä kertaa niin nopeasti kuin maapallo keskimäärin, osoittaa Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden uusi tutkimus. Aiemmin arktisen alueen lämpenemisen on uskottu olevan vain kaksi kertaa globaalia keskiarvoa nopeampaa.
Tutkimuksessa myös havaittiin, että nykyisillä ilmastomalleilla on vaikeuksia simuloida arktisen alueen nelinkertaista lämpenemissuhdetta. Ilmastomallit joko systemaattisesti aliarvioivat voimistumisen suuruutta tai sitten nykyinen tilanne on ilmastohistoriaa ajatellen erittäin harvinainen tapahtuma.
— Siinä missä voimistumisen suuruus riippuu jossain määrin arktisen alueen määritelmästä ja laskentaan käytetystä ajanjaksosta, ilmastomallien havaittiin aliarvioivan arktista voimistumista lähes määritelmästä riippumatta, Ilmatieteenlaitoksen tutkija Mika Rantanen toteaa.
Ilmiö ruokkii itseään
Tutkimuksen mukaan arktinen voimistuminen on suurinta myöhään syksyllä ja alkutalvesta, jolloin ilmastonmuutoksen myötä osaksi jäästä vapautunut lämmin merenpinta luovuttaa lämpöä ilmakehään.
Tosin jääpeite on vähentynyt eniten kesällä ja alkusyksyllä, mutta silloin merenpinta luovuttaa lämpöä vain vähän, koska ilmakehä ja meri ovat kutakuinkin yhtä lämpimiä.
Ilmastotutkijoiden mukaan ilmastonlämpeneminen perustuu ketjureaktioon, jossa ilmiö ruokkii itse itseään. Siksi varsinkin arktisten alueiden lämpeneminen aiheuttaa erityistä huolta.
Arvioiden mukaan arktisten alueiden ikiroutaan on varastoitunut jopa 70 miljardia tonnia metaania, joka uhkaa vapautua ikiroudan sulaessa.
Vaikutukset näkyvät myös Tunturi-Lapissa
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Tunturi-Lapin luonnossa, jossa puut ovat hiirenkorvalla ja kukat kukkivat paljon totuttua aikaisemmin. Myös paksun lumivaipan suojaamien tunturikankaiden kasvillisuuden huomataan muuttuneen voimakkaasti. Kenties suurin yksittäinen muutos on variksenmarjan merkittävä lisääntyminen.
Samaan aikaan vesistöjen rehevöitymisen on havaittu kiihtyvän, joka vaikuttaa paitsi kalakantoihin myös niiden määrään. Kasviplanktonin lisääntyessä myös eläinplanktonin määrä kasvaa, mikä mahdollistaa edelleen särjen kaltaisten kalalajien runsastumisen.
Sen sijaan lohikalat ja muut kylmien vesien kalat taantuvat ja voivat hävitä kokonaan, mikäli niille ei löydy riittävän viileää ja hapekasta vettä. Tilanne on erityisen haastava arktisille järville, joille on ominaista pitkä jääpeiteaika.
Ilmaston lämpenemisen myötä jääpeiteajat lyhenevät ja vesi on entistä lämpimämpää.
Lisää tietoa aiheesta
Ilmatieteenlaitoksen tiedote tutkimuksesta:
Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastotavoitteet:
Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastonmuutosta ja sen vastaista toimintaa koskevat sivut: