Aalistunturin leimikoiden lajikirjo yllätti luontokartoitusryhmän
Luontokartoitusryhmä kartoitti elokuussa Aalistunturin seudulla olevia hakkuu-uhan alaisia leimikoita. Kaikkiaan havaintoja uhanalaisista ja muista luontoarvoja indikoivista lajeista tehtiin yli tuhat kappaletta.
Vapaaehtoisista koostuva luontokartoitusryhmä kartoitti elokuussa Aalistunturin seudulla olevia hakkuu-uhan alaisia leimikoita Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla.
Ryhmää vetävälle Olli Manniselle kyseessä oli jo toinen reissu. Hän oli mukana myös Koneen säätiön rahoittamassa Luonnonmetsä-ryhmässä, joka tutki aluetta kesällä 2021.
Mannisen mukaan elokuun kohteet olivat poikkeuksellisen laajoja ja maastokäynnit kohteiden kokoon nähden lyhyitä. Siitä huolimatta leimikoista löytyi runsaasti kiinnostavaa lajistoa.
Kaikkiaan havaintoja uhanalaisista ja muista luontoarvoja indikoivista lajeista tehtiin yli tuhat kappaletta.
— Suuri osa vierailluista metsäkohteista on suojelullisesti selkeän arvokkaita, jonka vuoksi niiden hakkuista tulisi pidättäytyä, hän toteaa raportissaan.
Siksi lajikartoitusryhmä toivookin, että Metsähallitus pidättäisi kokonaan hakkuista Aalistunturin kansallispuistoaloitteen alueella ja puoltaisi sen perustamista Kolarin ja Pellon rajalle.
Mannisen kirjoittaman raportin mukaan leimikoilta löytyi 95-prosenttisella todennäköisyydellä myös erittäin uhanalaista lohikääpää, lahokaviosammalta ja lutikkakääpää, jotka vaativat erillisen suojelusuunnitelman ja -rajauksen.
Löydöille tehtävät DNA-testit ovat yhä kesken.
Upea lahopuujatkumo ja palohistoria
Kartoitusryhmässä mukana ollut Ida Korhonen kertoo Aalistunturin olevan iso ja yhtenäinen kokonaisuus, jossa metsät ovat todella vaihtelevia sekä luontonsa että hakkuuhistoriansa suhteen.
— Osa alueista on aiemmin intensiivisesti käsiteltyä, kun taas osa hienoja luonnonmetsiä ja jopa täysin luonnontilaisia, hän twiittaa tilillään.
Hän kertoo suorastaan yllättyneensä alueen lahopuujatkumosta ja palohistoriasta, jotka yhdistävät vanhan metsän alueita toisiinsa. Alueelta löytyikin lukuisia uhanalaisia kääpiä, jäkäliä ja sammalia.
Korhonen on jatkanut Aalistunturista käytävää keskustelua sosiaalisessa mediassaan. Hän muun muassa muistuttaa seuraajiaan siitä, miten Aalistunturin alue on mainittu jo vuonna 1976 ilmestyneessä kansallispuistokomitean mietinnössä, mutta tästä huolimatta asia ei ole edennyt.
Loppuraportti sekä tiedot löydetyistä kohteista on toimitettu Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle, Metsähallitukselle sekä Suomen ympäristöministeriöön.
Olli Mannisen ja Ida Korhosen lisäksi Aalistunturilla toimineessa luontokartoitusryhmässä olivat mukana myös Paavo Asikainen ja Miriam Ronk.
Lisää tietoa aiheesta löydät osoitteesta www.aalistunturi.fi