Euroopan unionin esitys kriittisten raaka-aineiden saatavuudesta kuumentaa tunteita Suomessa

Lapista arvellaan tulevan EU:n raaka-ainepankki, josta arvokkaita metalleja pumpataan monikansallisten yhtiöiden tarpeisiin ympäristöä huomioimatta.

Euroopan unionin parlamentti hyväksyi syyskuussa kiistellyn esityksen, jonka tarkoitus on parantaa kriittisten raaka-aineiden saatavuutta Euroopassa. Käytännössä kriittisten raaka-aineiden turvaaminen tarkoittaa kaivannaistoiminnan lisäämistä Euroopassa, jotta teollisuuden raaka-aineiden kysyntään pystytään vastaamaan.

Euroopasta halutaan tehdä omavaraisempi ja pienentää sen riippuvuutta esimerkiksi Kiinasta, Turkista ja Venäjästä, ja turvata tällä tavoin niiden toimitusvarmuus. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on varoitellut useasti talousalueen riippuvuudesta. Syyskuussa hän ilmoitti, että Kiina on rajoittanut muun muassa galiumin ja germaniumin vientiä, jotka ovat välttämättömiä raaka-aineita erilaisiin puolijohteisiin ja aurinkopaneeleihin.

Tavoitteet kriittisten raaka-aineiden omalle tuotannolle ovat kunnianhimoiset. Vuonna 2023 EU:n tarvitsemista strategisista raaka-aineista jo 10 prosenttia pitäisi louhia Euroopan omista kaivoksista, kun tällä hetkellä määrä on vain noin 2–3 prosenttia.

Hakemukset ovat usein puutteellisia

Suomessa hyväksytty esitys on otettu ristiriitaisin tuntein vastaan. Kukaan tuskin kiistää omavaraisuuden hyötyjä, mutta Suomessa on jo valmiiksi Euroopan unionin löyhin kaivoslaki. Monet pelkäävät, että kriittisiä mineraaleja louhiville kaivoksille annetaan kiihdytyskaista ja lupa ohittaa luonnonsuojelu-, vesipuite- tai kaivannaisjätedirektiivin mukaiset vaatimukset.

Huonosti toteutettuna kaivokset voivat pilata kokonaisia vesistöjä ja pohjavesialueita, kuten esimerkiksi Sodankylän Kevitsa ja Sotkamon Talvivaara ovat osoittaneet. Laajoissa kaivoshankkeissa on tyypillistä, että hakemukset ovat puutteellisia, kuten Kolarin Hannukaisenkin tapaus osoitti.

Eniten kritiikkiä on noussut esityksessä mukana olevasta kaivosten luvitusta nopeuttavasta asetuksesta, jonka myötä kriittisiä raaka-aineita kaivavien lupaprosessi saisi kestää vain kaksi vuotta ja kierrätyslaitoksilla yhden vuoden. Tällä hetkellä kaivoksen avaaminen tarvittavine lupineen kestää noin kymmenen vuotta. Äänekkäimmät kritisoijat arvelevatkin Lapista tulevan EU:n raaka-ainepankki, josta arvokkaita metalleja pumpataan monikansallisten yhtiöiden tarpeisiin.

Riskinä ohituskaista lieveilmiöineen

Asetuksen riskinä on ohituskaista negatiivisine ilmiöineen.

Esimerkiksi kokoomuksen europarla-mentaarikko Sirpa Pietikäinen totesi Yle Uutisille, etteivät viranomaiset pysty arvioimaan kahdessa vuodessa perusteellisesti luvan myön-tämisen edellytyksiä ympäristövaikutusten näkökulmasta, joka taas voi johtaa kevennettyihin ympäristövaikutusten arviointeihin ja kuulemisiin sekä valitusoikeuden kaventamiseen.

Niin ikään myöskin parlamentin kantaa vastaan äänestäneet vihreiden Alviina Alametsä ja Heidi Hautala pitävät kriittisten raaka-aineiden asetusta ongelmallisena myös Natura-alueiden suojelun ja saamelaisten maaoikeuksien kannalta, sillä edes Natura-luontokohde ei olisi riittävä perustelu kaivosluvan eväämiseen. Hautalan mukaan asetus ei nykymuodossaan ota myöskään riittävästi huomioon tarvetta vähentää raaka-aineiden ja metallien kulutusta.

Muonion ja Kolarin luonto ry:n hallitus keskusteli tulevasta asetuksesta syyskuun kokouksessaan. Hallitus linjasi tuolloin, että vihreä siirtymä tulee toteuttaa luontoarvoja kunnioittaen. Paikallistason ympäristökatastrofit ovat osoittaneet, ettei kaivostoiminta Suomessa ole aina kestävällä pohjalla, jonka vuoksi vaarana on yhä useamman ympäristön turmeltuminen.

Muonion ja Kolarin luonto ry painottaakin, että vihreään siirtymään tarvittavien kriittisten raaka-aineiden hankkimisessa on varmistettava ympäristön- ja luonnonsuojelun korkea taso, eikä se saa olla syy köyhdyttää tai turmella luontoa entistäkin enemmän.

Vanhan teknologian kopiointi on typerää

Myös Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) ympäristöjuristi Matti Kattainen on ottanut kantaa esitykseen. Kattaisen mukaan asetus sivuuttaa useat kaivosten lupaprosesseihin liittyvät perus- ja ihmisoikeusnäkökulmat. Lisäksi hän uskoo sen kaventavan merkittävästi Suomen harkintavaltaa ympäristöä koskevassa päätöksenteossa.

Kattaisen mielestä maailman markkinoilla vanhan teknologian kopiointi tai niissä aasialaisten alihankkijoiksi pyrkiminen ei ole kaupallisesti järkevä strategia, vaan EU:n tulisi pyrkiä pois 50 vuotta vanhasta teknologiasta ja panostaa uusimpaan ja tehokkaimpaan teknologiaan. Euroopan unionin parlamentin hyväksymä asetus etenee seuraavaksi parlamentin, neuvoston ja komission välisiin kolmikantaneuvotteluihin ennen kuin se palaa parlamentin äänestettäväksi.

Lisää tietoa

Martti Asikainen
Muonion ja Kolarin luonto ry
varapuheenjohtaja
muonio-kolari(at)sll.fi