Aalistunturin seudulta pieni erävoitto luon­non­suo­je­lul­le

Talvella eskaloitunut Aalistunturin kiista sai lähes tyydyttävän päätöksen, kun ympäristöministeriön toukokuussa luovuttamasta Luontolahjasta noin 10 prosenttia kohdistui alueen lisäsuojeluun.

Viime talvena otsikoihin nousi tuntematon Aalistunturi, jossa Metsähallitus toteutti harvennushakkuitaan. Kansallispuistoaloitteesta käynnistynyt kiista ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, jonka myötä paikalle ryntäsivät niin aktivistit kuin toimittajatkin. Monet pitivät kohua turhana ja toimia vahvasti ylimitoitettuina.

Toukokuussa päättynyt ympäristöministeriön Luontolahja-kampanja kuitenkin osoitti taistelun olleen tarpeellinen. Kampanjan myötä Aalistunturin luonnonsuojelualuetta laajennettiin kaikkiaan 326,9 hehtaarilla, kun Porovaarat, Palohäimi ja Häiminoja pääsivät suojelun piiriin. Menneen kesän aikana Metsähallitus on merkinnyt suojelemattomille alueille myös useita uusia luontokohteita, jotka on luokiteltu arvokkaiksi elinympäristöiksi.

Luontolahja-kampanjassa suomalaisia kannustettiin perustamaan luonnonsuojelualueita omille mailleen. Valtio tuplasi suojeltujen alueiden pinta-alan perustamalla saman verran luonnonsuojelualueita Metsähallituksen hallinnoimille, luontoarvoiltaan monimuotoisille maille. Suojelun edellytyksenä oli, että luonnonsuojelulain 10. pykälä täyttyi.

Kaikkiaan kampanjan myötä syntyi yli 6700 hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita. Metsähallituksen suojelemista maista noin kymmenen prosenttia kohdistui Aalistunturin seudun lisäsuojeluun.

Aalistunturin kansallispuistoaloite lähti tavallisista ihmisistä

Aalistunturin alueelle ehdotettiin uutta kansallispuistoa vuoden 2021 huhtikuussa. Ehdotusta ei ole vielä toistaiseksi käsitelty ympäristöministeriössä. Tämä oli yksi syy sille, miksi SLL:n Lapin piiri sekä Muonion ja Kolarin luonto ry hakivat kiistellylle alueelle toimenpidekieltoa vuosina 2021 ja 2022.

Vaikka kansallispuistoaloiteteen pinta-alasta merkittävä osa on jo aikaisemmin noteerattuja luontokohteita, niin alueella on yhä useita ilman statusta jääneitä alueita, jotka ovat tärkeitä paikalliskulttuurille ja yleisesti tunnettuja. Aalistunturin seudun arvo ei siten perustukaan yhteen leimikkoon, vaan niiden muodostamaan kokonaisuuteen.

Kansallispuistoaloitteen tekijöiden mukaan laajemmalla suojelulla on pyritty synnyttämään ekologinen turvasatama, joka pitäisi sisällään kauniin laaksomaisen valuma-alueen kokonaisuudessaan kaikkine latvapuroineen ja järvialtaineen. Kansallispuisto takaisi luontotyypin säilymisen ja parantaisi samalla Etelä-Kolarin haastavaa työllisyystilannetta.

Länsi-Lapin vaara-alueelta puuttuu kokonaan laaja suojelualue, joka edistäisi endeemisten lajien säilymistä sekä siirtymistä pohjoisemmaksi, kun vieraslajit valtaavat alaa ilmaston lämmetessä. Suojelluksi ehdotetut kohteet ovat pääosin metsäalueita, joilla ei ole koskaan harjoitettu voimallista, koneellista maanmuokkausta. Tästä johtuen alueella on runsaasti biodiversiteetin polttoaineena toimivaa maapuuta. Edelliset hakkuukierrokset ajoittuvat 1900-luvun alkupuolelle ja 1950-luvun taitteeseen.

Aalistunturin seutu kuuluu kasvimaantieteellisesti Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen ja Länsi-Lapin vaara-alueeseen. Alueena se edustaa kaikkia kyseisen kasvillisuusvyöhykkeen luontotyyppejä. Luonnonmaantieteellisesti se sijaitsee pohjoisboreaalisen vyöhykkeen etelärajalla, jonka vuoksi sillä on havaittavissa myös selkeitä keskiboreaalisen vyöhykkeen piirteitä.

Pohjoisemmat vaarat edustavat selkeämmin pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä, kun taas esimerkiksi eteläisellä Roukoselällä on havaittavissa keskiboreaalisen vyöhykkeen piirteitä rinnekuusikoineen sekä sekametsineen. Alueen metsät ovat vielä toistaiseksi yhtenäisiä, eikä laajoja avohakkuita ole suoritettu kovinkaan montaa. Tällä on erityinen merkitys paikkalinnuille, jotka ovat käymässä yhä uhanlaisemmiksi.

Monimuotoinen ja luontorikas seutu

Kansallispuistoaloitteen rajaus perustuu pitkään suunnitteluprosessiin sekä paikkakuntalaisten ja sieltä pois muuttaneiden tekemään kenttätyöhön, joka on jatkunut yli kymmenenvuoden ajan. Esitetty, noin 10 000 hehtaarin suojelualue, pitää sisällään lähes koko Laukkujoen valuma-alueen sekä pääosan sen vedenjakajista.

Alueella on monipuolisesti edustettuina eri metsä- ja suoluontotyypit, kuten valoisat paahderinteet, luontaisesti kehittyneet ja jykevät kangasmetsät sekä tuuheat saniaiskorvet. Kaikki kohteet sijaitsevat Metsähallituksen hallitsemilla mailla.

Aalistunturin seudulla sijaitsee myös suurin osa Kolarin kunnan alueen rantarakentamiselta välttyneistä kovarantaisista järvistä ja lammista. Suurin näistä on 135 ha:n kokoinen Laukkujärvi, joka tunnetaan sen upeista hiekkarannoista, jylhistä kallioista ja vanhoista rantametsistä. Vaikka seudun virtavesiä on aikoinaan muokattu uittoja varten, ovat ne tästä huolimatta ne ovat säilyttäneet luontaiset uomansa, ja vuosien varrella kehittyneet kohti luonnontilaisempaa suuntaa.

Myös kuivatusta varten tehdyt metsäojat ovat umpeutumassa.

Aalistunturin seutu on myös geomorfologisesti rikasta aluetta. Näkyvimpiä merkkejä tästä ovat maanvyörymäaltaat Aalistunturin etelärinteessä ja Roukoselällä. Jylhät jääkauden jälkeiset maanliukumat saavat aikaan poikkeuksellisen rehevän kasvillisuuden, jonka voi havaita myös ilmakuvista ja lämpökartoista.

Lisäksi alueelta löytyy runsaasti metsäpalojen, kulotuksen ja hakkuiden jälkeen syntyneitä, luontaisesti kehittyneitä metsiä. Nämä talousmetsiksi määritellyt alueet ovat biodiversiteetin säilymisen kannalta erittäin tärkeitä, mikäli läntisen Peräpohjolan luonnonsuojelullista tilaa halutaan parantaa.

Luontokadon uhan konkretisoituessa ja Euroopan unionin asettaman paineen lisääntyessä myös luonnonsuojelullisen painopisteen tulisi siirtyä luontaisesti kehittyneisiin metsiin, kun vanhat ikimetsät ovat pääosin jo suojeltu. Alueen maankäytön historiasta johtuen alueella on myös mahdollista tutkia ennallistamisen vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen sekä siihen liittyvää työpanos- ja tuottosuhdetta.

Tulevan talven hakkuut pelottavat

Aalistunturin kiista eskaloitui nopeasti kansallispuistoaloitteen tekijöiden käsistä. Hakkuut keskeyttäneiden nuorten osalta tilanne muistutti keväällä 1979 syntynyttä Koijärvi-liikettä, joka kokosi yhteen aikakauden hajanaiset luontoaktivistit puolustamaan runsaasta lintukannastaan tunnettua Koijärveä kuivaamiselta.

Metsäliikkeen aktivistit eivät kuitenkaan ole yksin ajatustensa kanssa, kun he vaativat luontokadon pysäyttämistä ja kansallispuistoksi esitetyn alueen hakkuiden lopettamista. Myös silloisen pääministeri
Sanna Marinin hallitusohjelmassa luki, että Suomi on sitoutunut omalta osaltaan pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen.

Myös Metsähallituksen strategia ja vastuullisuusohjelmassa on mainintoja aktiivisista toimista lajien ja luontotyyppien uhanalaiskehityksen pysäyttämiseksi, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä heikentyneiden elinympäristöjen kunnostamiseksi.

Paperilta katsottuna Marinin hallituksen, Metsähallituksen ja Metsäliikkeen aktivistien tavoitteet olivatkin täysin samat. Kiistan kaikki osapuolet olivat sitoutuneet samoihin päämääriin. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto. Näkemyserot liittyivätkin toteutukseen ja toimintaan.

Aalistunturin tilanne ei vielä ratkennut, kun aktivistit pakkasivat telttansa. Tai kun poliisit nappasivat heidät ja kuljettivat Rovaniemelle putkaan. Kansallispuispuistoaloitteen tekijät kertovat olevansa yhä huolissaan tulevan talven hakkuista ja toivovatkin ympäristöministeriön kiirehtivän vuonna 2021 tehdyn aloitteen käsittelyssä. Metsähallitus on tehnyt alueelle useita metsänkäyttöilmoituksia, joista moni on yhä voimassa.

Muonion ja Kolarin luonto ry seisoo yhä aikaisemman kantansa takana ja tukee Aalistunturin seudulle tehtyä kansallispuistoaloitetta. Kulunut vuosi on osoittanut, että alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaampi kuin julkisesti myönnetään. Näkemystä tukee myös Luonnonmetsä-työryhmän huomiot sekä alueella tehdyt lajistonkartoitukset.

Lisää tietoa Aalistunturin seudusta ja sinne tehdystä kansallispuistoaloitteesta löydät osoitteesta https://www.aalistunturi.fi.

Lisää tietoa

Muonion ja Kolarin luonto ry
Martti Asikainen
varapuheenjohtaja
muonio-kolari(at)sll.fi