Jättipalsamitalkoot Haapaniemellä 14.7
Vieraslajit ovat riesamme. Samaa mieltä on varmasti jokainen, joka on yrittänyt saada hävitetyksi jonkun vieraslajin. Näin on asianlaita myös Haapaniemessä, jossa jättipalsamin kanssa on painia käyty. Viime kesänä iskimme ensimmäisen kerran niin ikään heinäkuussa, kun osa jättipalsamista jo kukki. Vieraslajia esiintyy Kalevantieltä erkanevan kevyen liikenten väylän varrella heti Pappilanjoen yli menevän sillan jälkeen, joka on Kuopion kaupungin maata. Samoin sen vasemmalla puolella olevan koivikon seassa, joka on yksityisen maata.
Mutta näkyikö kitkentätyö vuoden kuluttua millään tavalla? EI NÄKYNYT! Tilanne olisi ollut vieläkin murheellisempi ellei apunamme olisi ollut kaupungin miesten siimaleikkurilla tekemä työ heti juhannuksen jälkeen. Mutta niitetyllä alueella kasvoi jo uutta versoa 10-20 sentisenä ja niittoalueen ulkopuolella siellä täällä oli jo kukassa olevaa jättipalsamia vahvoine varsineen.
Mitä tästä opimme? Kahden vuoden talkootyö ei missään tapauksessa vapauta aluetta vieraslajista. Myöskään muutaman hengen talkoopanos ei koskaan tule viemään työtä toivotulla tavalla loppuun. (Tänä vuonna 14.7 meitä oli vain neljä talkoolaista.) Jos alue halutaan vapauttaa jättipalsamista, työpanosta on lisättävä rutkasti.
Tässä vaiheessa sanoisin näin. Jos liikut Haapaniemessä tämän kesän aikana liikunnan merkeissä, anna projektille vaikka vain puoli tuntia ja mene kitkemään jättipalsamia. Ei tarvitse kuin vetää kasvi juurineen maasta, mikä tapahtuu vaivatta, sillä kasvilla on pienet juuret. Kasaa maasta kiskomasi versot läjään ja siinä se. Maatuvat siinä ja olet tehnyt hyvän työn hankkeen eteen.
Ensi kesänä iskemme seuraavan kerran ja nyt kokemuksesta viisaanpana. Kaupunki osallistuu samalla tavalla niittämällä esiintymät alas ja me iskemme talkoilla heti sen jälkeen ja todella pyrimme poistamaan riittävän suurella joukolla kaikki yksilöt, jotka löydämme. Sama toistetaan heinäkuun loppupuolella ja tarvittaessa vielä elokuussa kolmannen kerran. Tällaisella määrätietoisella työllä jättipalsami on nujerrettavissa.
Mutta jotta tämä olisi mahdollista, se tarvitsisi ihmisten käsiä. Siis meitä jokaista. Talkootyö on voimavaramme ja talkootyöllä vain tämäkin haaste on vietävissä voittoon. Meitä on tässä yhdistyksessä noin 40 jäsentä. Uskon siitä löytyvän enemmän talkoolaisia. Olisi niin upeaa, jos pystyisimme näyttävämpään yhteistyöhön luonnonsuojelun ja tässä tapauksessa lajikadon torjunnan merkeissä. Eikö ole niin, että luonnonsuojeluyhdistyksen kirjavasta toiminnasta ylivertaisesti merkittävintä on se työ, joka auttaa luontoa toteuttamaan sen omaa luonnollista perustehtävää. Tässä tapauksessa torjumaan vakava vieraslaji, joka on selkeä uhka kotoperäisten kasvilajien elämälle ja olemassaololle.
—
Kävin paikan päällä vielä pari päivää talkoiden jälkeen yksinäni tarkastamassa tilanteen. Tein seuraavanlaisia havaintoja:
- Pappilanjoen rannassa esiintymän vieressä oli hyvin rehevä kasvusto, jossa esiintyi sekä maitohorsmaa, mesiangervoa, lupiinia (toinen vieraslaji) että jättipalsamia sulassa sovussa 1.5 – 2 metrin kasvustona. Jättipalsamia suorastaan riippui veden päällä. Katso kuvat.
Jättipalsamia riippumassa Pappilanjoen veden päällä odottamassa vain siementen sinkoamista veteen. 
Vaikuttavaa kukkaloistoa jättipalsamin ympärillä ja kimalaisten vierailua eri kasvilajien kukissa. - Niitetyllä alueella (niitto tehty heti juhannuksen jälkeen) kasvoi jo uutta jättipalsamin versoa ja iso osa oli jo kukalla.
- Kevyen liikenteen väylän verralta löysin uuden esiintymän, jossa samalla tavalla kuin Pappilanjoen rannassa kasvoi hyvin korkea kasvusto ja jättipalsami täydessä kukassa.
- Jättipalsami viihtyy vallan mainiosta myös korkea kasvuston alla lyhyempänä versona ja pystyy kasvattamaan lisää pituutta, vaikka ympärillä olevat muut kasvit sitä varjostavat.
Nämä havainnot entisestään vahvistavat sen, että taistelumme jättipalsamia vastaan on vielä alkutekijöissä. Jos emme pysyt lisäämään panostusta vieraslajin torjumiseksi, se valtaa ei vain jo olemassa olevat alueet entistä vahvempana, vaan myös levittäytymään Pappilanjoen avulla joen alapuolisille rannoille ja jopa vuosien saatossa Nilsiänlahden rantamille, jolloin sen poiskitkeminen käy täysin mahdottomaksi.
Mauri Tiainen