LUONTONÄYTELMÄ VAILLA VERTAA

Tänään 28.12.2022 keittiön ikkunasta tarjoutui minulle vaimoni tarkkanäköisyyden ansiosta harvinaislaatuinen luonnon näytelmä. Joskus puolenpäivän tienoille lounasta nauttiessamme Arjan silmään pisti liikkuva musta möykky ikkunan eteen avautuvan leikkikentän hangella. Yöllä oli satanut muutama sentti vitivalkoista pehmeää lunta ja lumikerroksen päällä todellakin liikkui vikkelästi musta möykky. Vinkin saatuani hätäisesti minunkin katseeni suuntautui leikkikentälle. Lopulta silmäni löysivät saman liikkuvan eläimen ja arvailuni oli oitis, että myyrä se siellä juoksee ristiin rastiin lumihangella. Missä kiikarit, kuulin Arjan äänen. Eteisen pöydällä, kuului minun ääneni ja sieltä sen myös löysin. Nopeasti siirryin Arjan viereen huonekasvi-ikkunan ääreen, jossa Arjan kiihkeästi yritti selostaa, missä musta möykky sillä hetkellä liikkuu.

 

Ilokseni onnistui löytämään arvoituksen kiikarin etsimeen ja hetken seurattuani todellakin kohde paljastui myyräksi. Lyhyt häntä erottui sivuttaisessa kuvassa selkeästi. Kyse on joko peltomyyrästä tai metsämyyrästä. Outoa käyttäytymistä myyrältä, joka hyvin harvoin juoksee pitkiä matkoja hangen päällä. Tässä tapauksessa juoksua oli jo jatkunut ainakin pari minuuttia. Milloin vain myyrä olisi voinut sukeltaa lumihankeen ja hävitä näkyvistä – niin minun kuin vaanivien saalistajien. Juoksemisessa ei koko aikana ollut päämäärähakuisuutta, sillä myyrä juoksi leikkikentällä ristiin rastiin ylittäen monta kertaa omat jälkensä. Lopulta näytti siltä kuin myyrä olisi päättänyt mennä aidan välistä vanhan hautausmaan suuntaan ja sitä kautta parempaan suojaan kiviaidan rakoihin.

 

Olin seurannut myyrän vauhdikasta menoa jo pitkän tovin ja mielessäni toivonut pikaista suojaan pääsyä. Silloin myyrän päälle ilmestyi varjo ja samassa harakka oli hangella myyrän päällä. Harakka alkoi nokkimaan myyrää, vaikka tarkemmin tapahtumaa en nähnyt, kun harakka peittosi omalla kehollaan kaiken näkyvyyden. Mutta ei aikaakaan, kun harakka lähti lentoon ja todellakin myyrä oli harakan nokassa. Otaksuttavasti tässä vaiheessa jo henkensä menettäneenä.

 

Hyvin harvinainen näky ja vieläpä keittiömme ikkunasta havaittuna. Harvinaiseksi näyn tekee jo se, että myyrän juoksua saa katsella kiikarilla kaikessa rauhassa ja tehdä varman lajimäärityksen. Mutta ei tässä vielä kaikki. Seuraavaksi näytelmään astui valkoinen peto. Tämänkin otuksin Arjan tarkkasilmäisyys paljasti. Todellakin leikkikentän hangella hetki sitten syntyneitä myyrän jälkiä seuraamassa oli nyt joko lumikko tai kärppä. Arja kiljui vieressäni antaen jälleen ohjeita, missä peto liikkui. Minulla jälleen onnea, sillä onnistuin saamaan otuksen kiikarin etsimeen. Saatoin kaikessa rauhassa kiikaroida vikkelää jälkien perässä vipeltäjää ja määritys osui lumikon kohdalle. Pituutta ilman häntää noin 10 cm, hännän kanssa toinen mokoma. Mitat käyvät tarkalleen yksiin lumikon senttien kanssa. Huvittavasti lumikko juosta viiletti prikulleen samaa rataa kuin minuuttia aikaisemmin myyrä oli hankea kipittänyt. Vauhti vain oli myyrääkin vikkelämpi. Sitten lumikko saapui kohtaan, jossa myyrä oli joutunut harakan saaliiksi. Vauhti tömähti kuin seinään; lumikko jäi pyörimään hankeen. Työnsi kuononsa lumen alle, mutta vainua ei enää saanut. Tuskin osasi arvata, mitä paikalla oli hetki aikaisemmin tapahtunut.

 

Vain hetken kuluttua oli lumikko tipotiessään ja onneksi olikin. Kiviaidan takaisessa kuusessa oli jo varis katselemassa näytelmää ja olisi ollut vain sekuntien kysymys, kun lumikon kohtalo olisi ollut myyrän kohtalon kaltainen.

 

Harvinainen luontonäytelmä ja todellakin oman kodin keittiön ikkunasta kiikarilla todeksi nähty. Tapahtumasarja kertoo vääjäämätöntä kieltä luonnonlakien säälimättömästä jatkumosta, jossa kirjaimellisesti toisen lajiyksilön kuolema on toisen elämän tae. Luonto toteuttaa itseään elämän ja kuoleman näyttämönä jatkuvana virtana, josta joskus harvoin pääsee osalliseksi ihminenkin. Havainnoitsijan osaksi jää tulkinnan ja tunnekuohun kokeminen. Sivusta seuraaja voi tuntea riemua havainnostaan, joka ei toistu joka päivä, mutta samalla seuraaja tuntee surua saaliiksi joutuneen puolesta, ehkä myös iloa saalistajan onnistumisesta.

 

 

Kaiken tämän näytelmän keskellä samaisen leikkikentän laidassa jatkui riehakas lintulautaelämä. Orava oli onnistunut nousemaan lintulaudalle syömään auringonkukan siemeniä ja viereisessä ruusu pensaassa tali-ja sinitiaiset kärkkyivät vuoroaan siementen syöjinä. Samaan aikaan vielä fasaanit keikkuivat aidan päällä lokoisasti keskittyen omaan olemiseensa vailla kiirettä yhtään mihinkään ja kenties myös levollisena minkäänlaista uhkaa tuntematta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE

Mauri Tiainen