PÖLLÖRETKIMME Rahasmäkeen 8.3
Pöllöretki on aina retkistä erikoisemmasta päästä. Kuin kalaan menisi, mieli intoa ja jännitystä täynnä, mutta saalista – pöllöjen soidinäänten kuulemista – ei koskaan voi taata kuten ei kalaretken saalistakaan.
Sääolosuhteet olivat haastavat. Kiristyvä pakkanen kiusanamme. Kylmyyttä uhmaten retkikutsun oli ottanut vastaan yllättävän iso joukko pöllöretkestä kiinnostunutta. Nilsiän torille kokoontui sekä jäseniämme että ei-jäseniä neljän auton verran, kaukaisimmat peräti Kuopiosta saakka.
Rahasmäen laavulle saapuessamme nuotiotulia oli virittämässä vielä muutama kiinnostunut lisää. Tervehdykset ja tutustumisesittelyt tehtyämme totesimme meitä yökyöpeleitä olevan peräsi 14 aktiivista. Päätimme lähteä samantien metsäretkelle pöllöjen äänten perään ennen kuin vilu yllättäisi. Jakauduimme kahteen ryhmään parantaaksemme pöllömaailman äänisaalista.
Retken toteutus tapahtui periaatteella jotostelua lumihangessa ja toinen tovi hiiren hiljaa paikallaan seisten ääniä kuunnellen ja samaa kaavaa toistaen muutaman kerran. Toinen ryhmä lähti toiseen suuntaan ja toinen vastakkaiseen suuntaan. Tunnin päästä paluu nuotiopaikalle.
Täydenkuun valossa kulku käy vaivatta. Valaistus yllätti runsaudellaan kaikki odotukset. Kuun valo on lähtöisin auringon valosta, joka heijastuu vielä takaisin lumihangesta. Täydenkuun valo saa aikaan varjot vaeltajista, kuten alla oleva kuva kertoo.
Mitä sitten kuulimme? Saalis jäi valitettavasti vähäiseksi: vain toinen ryhmistä kuuli jotain ja tästäkin vain kaksi ryhmän jäsentä olivat ne onnekkaat. Etäältä ylärinteen suunnasta kantautui heidän korviinsa huuhkajan (tai viirupöllön) ääni kahdesti. Palasimme myöhemmin toistamiseen kuuntelemaan samaan paikkaan, josko äänet toistuisivat, mutta ei.
Retki päättyi Rahasmäen laavun nuotion ympärille, jossa räiskyvä nuotiotuli loi lämpöä ja eväät maistuivat. Nuotion loimussa ryhmäläiset kertoivat kuutamoretken tunnelmistaan. Innostusta riitti, vaikka pöllösaalis olikin laiha. Totesimme pakkasen ja kuutamon reipastaneen meitä retkeläisiä, mutta pöllöjen pippaloita ei . Leuto keli ja räntäsade olivat olleet otollisemmat.
Silti retki kannatti. Olosuhteet poikkeavuudellaan tekivät muistorikkaan retken.Lopulta nuotio hiipui, väki hajaantui ja alkavan yön hiljaisuus saapui ja peitti kuutamon ja paukkupakkasen omaan rauhaansa.
Lämmin kiitos kaikille osallistuneille!