Tiilikanaution haravointitalkoot sateiden merkeissä sittenkin onnellisesti päätökseen
Kaikki näytti ennakkoon hyvältä. Talkoolaisiakin ilmoittautui lupaavasti (10), ruokatarjoilu järjestetty ja Tiilikanaution niittykin niitetty Metsähallituksen toimesta. Kaikki siis lupaavasti ennakoi onnistuneita talkoita, kunnes lähtöpäivän lähestyessä tummat pilvet, pahanlaiset sadepilvet nousivat uhkaksemme. Sadetta lauantaille luvassa koko päiväksi kymmeniä millimetrejä. Perjantaina päätimme siirtää talkoita päivälle eteenpäin ja päätös osoittautui lopulta onnistuneeksi.
Lähdimme siis Tiilikalle sunnuntai aamuna kello 8 kahdella kimppakyydillä. Kolmas auto tulisi tuntia paria myöhemmin perässä. Talkoolaisia yhteensä 8. Sää todella näytti jo paremmalta ja paremmaksi se todella muuttui. Vain pari lyhytkestoista sadekuuroa sattui kohdallemme. Saavuimme Tiilikanaution niityille kahdella soutuveneellä mukanamme reput, ruuat ja työkalut – heinäharavat ja -hangot.
Haravointi meiltä sujui, vaikka niitosta oli kulunut jo parisen viikkoa sillä seurauksella, että uusi heinä jo puski kasvuaan haravointiamme vaikeuttaen. Työ eteni tästä huolimatta rivakasti ja jo puolenpäivän jälkeen niityllä oli jo kymmeniä heinäkasoja. Osa talkoolaisista aloitti tässä vaiheessa heinän keräämisen pressujen päälle ja edelleen pressuilla poisvietäväksi niittyä ympäröiviin metsiin.
Iltapäivän toisella tunnilla keräännyimme Tiilikkajärven rannalla sijaitsevalle Koirakiven nuotiopaikalle lounaalle. Lounas oli etukäteeen Arja Tiaisen valmistama ja nälkäisille talkoolaisille eväs maistui: kasvishernekeittoa, kotikaljaa, piirakoita ja jälkiruuaksi kahvin kera raparperipiirasta. Härkishernekeitto oli jo loppumaisillaan, kun talkoolaisten viime väki ilmaantui paikan päälle. Tulijoiden vastaanotto oli iloista kohtaamista molemmin puolin ja tarjottavaa kun vielä oli nälkäisille kulkijoille, keskustelu lähti vauhdilla liikkeelle. Tulijat olivat helsinkiläinen pariskunta, meille kaikille lähes tuntemattomia, mutta hyvin puheliaita ja sanavalmiita. Niinpä ruokailun aikana kävimme äärimmäisen mielenkiintoisen keskutelun yhteiskuntamme nykytilasta ja sisäisistä jännitteistä ja miten yhteiskuntamme polarisoituminen on todellinen uhka yhteiskuntarauhalle.
Kohtaamishetken jälkeen palasimme talkootyön ääreen. Koko joukko tarttui uudelleen haraviin ja hankoihin ja niitetyt heinät saivat vauhtia alleen. Iltapäivällä ahersimme vielä parisen tuntia ja noin kello 16 saimme työn päätökseen. Heinät metsässä, aurinko taivaalla ja päämme iloisia työn ja tapaamisen tuottamasta elämyksestä. Yhdessä elimme kesäpäivän hetket, ja erilleen taas läksimme. Osa astelemaan takaisin päin, osa veneillä paluumatkalle ja osa lakkaan lähtien lähiseudun soille. Mutta kaikki tyytyväisinä päivään, tietoisina työmme merkityksestä luonnon hyväksi ja keskusteluyhteyden innostavasta vaikutuksesta resurssirikkauteemme.
Ps. Lakkasaalimme kiloina useita. Kannattaa mennä suolle!