Kolmas yleisötilaisuus Rautavaaran kaivoshankkeen ympärillä

Tammikuun 22. päivänä järjestettiin kolmas kaivosaiheinen yleisötilaisuus Rautavaaran kunnantalon valtuustosalissa. Tapahtumassa käytiin kahden alustuksen jälkeen monipuolista keskustelua kaivoksen mahdollisesta toteutumisesta ja sen suunnattomista haittavaikutuksista Rautavaaran luontoon ja vesistöihin.

Pelättävissä on, että kaivosyhtiö Metals One hakee EU:n rahoittamaa Kriittisten mineraalien statusta, jonka myöntäminen merkitsisi EU:n taloudellista tukea hankkeelle ,ja näin tekisi kaivoksen perustamisen mahdolliseksi. Ilman tukea hanke olisi taloudellisesti kannattamaton, kuten on Talvivaaran Terrafamen kaivos ilman Suomen valtion jatkuvaa tukea. 

Suomesta on tulossa strategisten mineraalien (nikkeli, sinkki, koboltti, kupari, litium) tärkeä tuotantoalue alueellisen omavaraisuuden korostuessa myös teollisuuden raaka-aineiden hankinnassa. Kiinalla ja Venäjällä näitä metalleja on, EU:lla ja USA:lla vähänlaisesti tai ei lainkaan.

Kaivostilaisuuden pääpuhuja oli Tero Mustonen Lumi Osuuskunta Lumimuutoksesta, joka on erikoistunut ennallistamaan kosteikkoja (kts. https://www.uef.fi/fi/artikkeli/toivon-tuoja). Osuuskunnan pitkäaikainen ennallistamiskohde on vanha turvetuotantoalue Linnunsuo Selkien kylässä Pohjois-Karjalassa. 

Suomessa mustaliusketta esiintyy maaperässä erityisen paljon Itä-Suomessa mustaliuskevyöhykkeellä, joka ulottuu Oulujärven ympäristöstä Sotkamoon Talvivaaran kautta Paltamoon ja edelleen Rautavaaralle, josta juonne jatkuu kaakkoon Saimaan ympäristöön. Mustaliuske sisältää hapanta sulfidirikasta kiviainesta, joka maankuoressa hapettomissa oloissa pysyy rikkiä sisältävänä sulfidina, mutta kaivostoiminnan myötä ilmakehän hapen kanssa hapettuu rikkihapoksi, mikä liuottaa kiviaineksessa olevia mineraaleja kuten nikkeliä, kobolttia ja raskasmetalleja veteen liukeneviksi, jotka  kulkeutuvat alapuolisiin vesiin.

Syntyvä rikkihappo pahimmillaan muuttaa alapuoliset vedet niin happamiksi, että suurin osa eliölajeista ja kaloista kuolee. Raskasmetallit rikastuvat ravintoketjun huipulle ja tekevät huippupedoista syöntikelvottomia.

Osuuskunta Lumimuutos törmäsi näihin ongelmiin Linnunsuolla (pinta-ala 180 ja), joka ennallistettiin turvetuotannon päättymisen jälkeen. Suo sijaitsee mustaliuske-esiintymän päällä, mikä lisäsi suoveden happamuutta.

Turvetuotanto alkoi suolla 1980-lvulla ja päättyi 2000-luvun alussa. VAPO perusti omistamalleen suolle kosteikon vuosien 2010–11 kalakuolemien jälkeen. Hyvin alhaiset pH-arvot tappoivat kalat. Osuuskunta Lumimuutos osti suon ja lähti rakentamaan patoja ja nosti näin vedenpintaa jättäen laajat alueet veden alle. Näin estettiin maaperän pääsy suoraan kontaktiin ilman kanssa. Vähitellen veden laatu parani, pH nousi ja elämä palautui. Nyt kosteikolla pesii toistasataa lintulajia ja uhanalainen järvitaimenkinon tavattu siellä. Kosteikko on merkittävä lintubongauksen kohde.

Kosteikon tarina mustaliuskemaille kertoo, miten uhatun elämän palauttaminen paratiisia muistuttavaan tilaan on pienestä kiinni. Samaa ei voi sanoa mustaliuskekaivoksen perustamisesta. Kaivoksen varsinainen elinikä voisi olla suunnilleen samanpituinen kuin oli Lintusuon turpeennostoon kulunut aika. Mutta kaivosta ei voi ennallistaa. Kaivoslouhoksen  massiiviset läjitysalueet altistuvat sadeveden virtauksille jo kaivoksen toimiessa. Happamissa valumavesissä on mustaliuskeesta liuenneita metalleja, jotka kuormittavat luontoa kaivoksen ympärillä tuhansia vuosia. Läjityskasat ympäröidään umpiomaisella suojamuovilla. Se kestää tuskin sataa vuotta. Kuka silloin vastaa mittaamattoman suuresta ympäristövahingosta?Tähän lisätään artikkelin sisältö.