Tunnelmallista Suomen luonnonpäivää Seitsemisessä

Loppukesän hellivä aurinko saatteli meidät viettämään Suomen luonnonpäivää Seitsemisen kansallispuistoon. Teimme katsauksen puiston kulttuuriin ja historiaan ja viipyilimme vanhassa metsässä. Kansallispuiston alueella tehdyt merkittävät ennallistamistyöt näkyvine vaikutuksineen tulivat myös tutuiksi. Retken järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys.

Aloitimme tutustumisen 160-vuotiaan Koveron kruununtorpalta, jonka pihaan astuessaan tulija siirtyy menneeseen aikaan. 1850-luvulla Pohjois-Hämeessä oli laajat kruunun- eli valtion metsämaat, joita kohdeltiin surutta. Puuta vietiin luvatta ja pyyntiretkien ja kulkijoiden tulisteluista syttyi metsäpaloja tämän tästä.

Elias Lönnrot kirjoitti tuolloin metsien holtittomasta käytöstä samalla kipakalla tyylilajilla, kuin ympäristöaktivisti Pentti Linkola nykymetsätalouden jäljistä sata vuotta myöhemmin. Metsähallitus ja kruununmetsätorppia perustettiin valvomaan valtion metsien käyttöä.

Saamelaiset ovat antaneet nimen Seitsemiselle, niin kuin lukuisille muille paikoille. Seitsemisestä tuli kansallispuisto vuonna 1982. Sen jälkeen laadittiin suunnitelma ihmisen luontoon tekemien jälkien korjaamiseksi.

Osana ennallistamista Koveron tilan rakennukset saatettiin 1930-luvun asuun. Pihapiirin työt tehdään perinteisin menetelmin ja niittyjä hoitavat hämeenkyröläiset lampaat. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Metsähallituksen luontopalvelu ovat järjestäneet Seitsemisessä talkooleirejä vuodesta 1993. Tarkastelimme Koveroon talkoissa pystytettyjä riukuaitoja ja pärekattojen vettä pitävää rakennetta.

44 hehtaarin laajuisen kansallispuiston luonnosta puolet on soita, joista lähes kaikki oli aiemmin ojitettu. Muun muassa Koveronnevalla oli 2 metriä syvä ja leveä valtaoja. Ennallistaessa 1990-luvulla turpeet kauhottiin takaisin ojaan, jota vielä talkoissa tiivistettiin patoamalla. Sama koneurakoitsija avasi alueelle ojia 1970-luvulla ja peitti niitä 20 vuotta myöhemmin.

Pitkäjärven kämpän pihalla ja siitä etelään vievän entisen savottatien ympäristössä kasvaa komeaa vanhaa metsää. Sieltä löytyy vankkoja palokoroisia mäntyjä. Arvailimme niiden iäksi noin 300 vuotta. Vanhan puuston säilyminen alueella on ihme, kun siellä on tehty hakkuita eri aikoina. 1940-luvulla valtion metsiä hakattiin sotakorvausten maksamiseen.

1900-luvun alkupuolella Seitsemisen alueella toimi omaperäinen metsänhoitaja Sointu Salonen. Hän oli sitä mieltä, että ”pittää mehtässä olla puitahii”. Hänen filosofiansa ansiosta Seitsemisessä säilyi vanhoja metsiä hakkuiden keskelläkin. Totesimme Salosen huomion relevantiksi nykyisillekin metsänhoitajille.

Pysähdyimme evästelemään Seitsemisjoen levollisen solinan äärelle. Tämäkin puropahanen oli 100 vuotta sitten räjäytelty tukinuittoa varten, jota tehtiin yhtenä vuonna. Neljän vuoden talkoissa valtava määrä kivenjärkäleitä kangettiin takaisin koskeen. Lisäksi rakennettiin rannoille puolipatoja, joilla tavoiteltiin veden luonnonmukaista juoksua. Niinpä aiemmin kesäkaudella kuivana olleessa uomassa virtaa vettä näinkin kuivana kesänä. Veden ja tuulen äänten kuuleminen oli rauhoittavaa.

Matkan varrella näimme lukuisia ennallistettuja ojia, joille sarat, heinät ja pajut ovat jo palanneet kuntouttamaan ojituksen rikkomaa luontoa. Vihreinä mattoina levittäytyvät rahkasammalkasvustot täydentävät levollista vaikutelmaa.

Lopuksi viipyilimme Multiharjun aarnialueen kirveen koskemattomassa metsässä, jossa kaikki on paikallaan harmonisessa järjestyksessä. Aarnialue on maamme vanhin suojelualue, josta on päätös vuodelta 1906. Siellä on runsaasti keloontuneita jättimäisiä honkia ja maapuuta. Vanhat tiensä päähän tulleet puut kaatuvat ja pitkän ajan kuluessa lahoavat maannokseksi uudelle kasvulle.

Aarnialueen sammalmatolta löytyi vaatimaton yövilkka, joka on yksi luonnonvaraisista orkideoistamme. Se kukkii heinäkuussa, ja sen löytääkin parhaiten öisin hurmaavalla tuoksulla. Yövilkan näkeminen kruunasi retkemme.

Kaija Helle

Kirjoittaja toimi oppaana retkellä ja on vetänyt Seitsemisessä luonnonhoitotalkooleirejä vv. 1998-2017 yhtä vuotta lukuun ottamatta.