Kuutamon kulkijat tuimassa tuulessa

Parin pakkasyön koristama ja valkoisen huurteen peittämä maa hohti kalpeaa valoa, kun suuntasimme illan hämärässä kohti metsän reunaa. Kuurainen heinikko kahisi jalkojemme alla ja puuskainen tuuli riepotteli puiden latvoja. Edellisenä iltana kirkkaalta taivaalta loistanut täysikuu lymysi pilviverhon yläpuolella ja pilveen hukkuivat Tampereen ja Nokian valojen kajotkin.

Näissä tunnelmissa joukkomme taivalsi Siuron Ketaranvuorelle ja Kuljun pellolle suuntautuneelle kuutamoretkelle, jonka järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys.

Sähköllä valaistujen kotien ikkunoista katsoen ulkona näyttää iltaisin pilkkopimeältä, mitä se ei todellisuudessa ole. Keinovalojen ulkopuolella silmä sopeutuu nopeasti hämärään ja kuun kajo valaisee hajautettuna pilvenkin läpi. Vähäinen lumi oli tamppautunut ulkoilijoiden käyttämille reiteille. Polut näkyivät maastossa valkoisina nauhoina, mikä teki kulkemisesta vaivatonta ilman lamppuja.

Metsäpolulle siirtyessämme katuvalot häipyivät selkiemme taakse. Otimme ”gorilla-asennon”, jossa kuljetaan hiukan etukenossa, jalat harallaan ja polvet joustavina. Luonnollisesti hämärässä kulkiessa vauhti sovitetaan olosuhteiden mukaiseksi.

Gorilla-asennossa jalkapohjat oppivat nopeasti ”lukemaan” maastoa ja liikkuminen antaa työtä koko keholle. Saamelaiset käyttävät monimerkityksellistä lukea-verbiä maastossa ja vesillä liikkumiseen.

Hämärä ja pimeä avaa kaikki aistit ja kosteassa happirikkaassa metsässä oli helppo hengittää. Maisema peittyi levolliseen vaippaan ja kallioilla jäkälät hohtivat. Kuuntelimme tuulen kohahtelua oksistoissa.

Kuuhulluutta ja muita kokemuksia

Nousimme metsästä kalliolle ja pysähdyimme tauolle. Kuuman juoman säestämänä muistelimme kokemuksiamme kuutamosta. Muutama tunnustautui ”kuuhulluksi”, jolla tarkoitetaan täydenkuun aikaista unettomuutta. Kuuhullu kulkee ikkunalta toiselle katselemaan avaruuden lampun valaisemaa maisemaa.

Monet retkeläisistä olivat hiihtäneet kuutamolla pelloilla ja jäillä. Lapsena mietimme sisarusteni kanssa, missä asennossa täydenkuun silmät, nenä ja suu ovat. Aamuisen täydenkuun katselu oli ollut hieno kokemus eräälle. Toinen oli kerännyt mustikoita kuutamolla, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun se piti tehdä näppituntumalla. Meistä muista se kuullosti varsin eksoottiselta.

Metsän suojassa kulkiessamme tuulen voimistumisen huomasi vain latvuston liikkeestä ja kohinasta. Peltoaukealle tullessamme lounaasta vaakasuorassa räntää piiskaavat tuulenpuuskat lisäsivät luontoelämyksemme kertoimia. Kun seisoimme kasvot tuulen suuntaan käännettyinä ja silmät suljettuina, saatoimme kuvitella siirtyneemme pikamatkalle Lapin puuttomalle paljakalle tai Siperian tundralle.

Hämärässä ja pimeässä kulkemisen tuottama itsensä ylittämisen kokemus voimauttaa. Illalla maastossa tehty retkemme toimii myös pimeän pelon siedättäjänä.

Sää on yksi harvoista asioista, joita emme voi muuttaa. Säässä kuin säässä ulkoiluun tarvitaan asennetta ja kuutamoretken joukolla se oli kohdallaan. Palasimme viiden kilometrin mittaiselta retkeltämme reippaina, tuulen tuivertamina ja punaisina polttavin poskin.

Kaija Helle
Kirjoittaja toimi retken oppaana.