Koskikaraton retki Siuronkoskella 15.2.2020

Teksti: Anne Viitalaakso

Heleä helmikuu on muuttunut sadehelmikuuksi. Siuronkoski kuohui lähes valtoimenaan ja taivaalta tuli vettä lisää. Koski-Baarin katokseen kokoontui silti yllättävän paljon koskikararetkeläisiä eli noin 20 henkilöä. Hannu Järvinen oli kuvaamassa ja tekemässä juttua koskikara-tapahtumasta. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin ja Nokian Lintukoulusta Anne Viitalaakso olivat oppaina.

Pirkanmaan koskikaroja on laskettu vuosittain helmikuussa. Siuronkoskella olemme viettäneet ainakin 16 kertaa koskikara-tapahtumaa. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun karaa ei löydetty. Kun talvi on ollut leuto, niin koskikarat viihtyvät lähialueen ojilla ja puroilla. Jos vesi nousee Siuronkoskessa korkealle, niin koskikarat viihtyvät hiljaisesti virtailevilla ojilla.

Tänä vuonna on koskikara havaittu Nokialla Laajanojalla, Kylmänojalla, Maatialassa, Lukkisalmessa, Haavistolla, Sarkolassa Peltoaholla ja Tottijärvellä, Linnavuoressa Hietaanojalla, Kuljunkylän Peltokallion pikkupurolla, Kauniaisissa Launiajärven laskuojalla padolla sekä Käinässä. Siuronkoskella oli marraskuussa 2019 kolme koskikaraa.

Siuronkosken koskikaran pönttöä katseltiin ja toivottiin, että joskus vielä kara pesisi siellä. Useimmat meidän talvehtivista koskikaroistamme lähtevät Norjaan pesimään.

Kun koskikaroja ei nähty koskella, niin kierrettiin Siuronkosken länsipuolella kävelyreitti piharuokintoja tarkkaillen. Leppä kukki jo voimalaitoksen vieressä pölisten.  Parinkymmenen tiaisen kilta kiersi matalalla pensaikossa ja sinitiaisten kevätlaulukin jo soi. Urpiaisten ja järripeipon ääniä kuului sekä käpytikka koputteli koivun runkoa. Näimme ruokinnoilla useita mustarastaita, pikkuvarpusia, viherpeippoja ja vihervarpusia. Siuron satamasta näimme Kulovedellä uiskentelevat viisi isokoskeloa.