Annetaan kaakkureille pesimärauha
Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ry:n kevätkokouksen julkilausuma 29.4.2020
Kaakkuri on Nokian nimikkolintu ja harvalukuinen saloseutujen laji. Pesimäaikaan kaakkuri on arka ja häiriöherkkä lintulaji ja tarvitsee lisääntyäkseen rauhallisia ja ihmistoiminnalta vapaita alueita.
Vielä 1990-luvulla Nokian kaakkurijärvet olivat yksi Etelä-Suomen parhaista kaakkurin esiintymistä. Viimeisen viidentoista vuoden aikana niiden määrä on huolestuttavasti romahtanut. Yhtenä syynä siihen on kaakkurijärvillä lisääntyneen virkistyskäytön tuoma häiriö.
1990-luvun lopussa kaakkurien määrä oli runsas ja pesiviä pareja oli vuosittain jopa 12. Kaakkurijärvet sisällytettiin Euroopan Unionin Natura 2000-ohjelmaan, jonka tavoitteena on suojella luonnon monimuotoisuutta. Tuolloin kaakkurijärvien alueella oli vielä rauhallista, eikä siellä juuri kuljettu.
2000-luvun puolivälissä kunta teki retkeilyreitin kaakkurien keskeiselle pesimäalueelle, vaikka Nokian luonto ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri kritisoivat suunnitelmaa ennakoitavissa olleen häiriön vuoksi.
Sen jälkeen pahimmat pelot ovat toteutuneet, kun alueen virkistyskäyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta. Kulkemisen ja retkeilyn lisäksi alueella pidetään nuotioita ja telttaillaan. Maasto- ja sähköpyörät ovat tulleet erämaahankin.
Vakava stressitekijä kaakkureille ovat koirat, joita pidetään usein laittomasti vapaina kesällä ja jopa luonnonsuojelualueilla. Häiriintynyt kaakkuri poistuu pesältään ja munat jäävät ilman suojaa. Lämpiminä kesäpäivinä munat paahtuvat nopeasti tyhjällä pesällä.
2010-luvulta alkaen kaakkurien pesivien parien määrä on vähentynyt 40 prosenttia ja nykyään niitä on vuosittain enää kuusi tai seitsemän. Viime vuonna koko laajalta alueelta pääsi lentoon vain yksi poikanen. Kaakkurien pesintää uhkaavat myös varislinnut, harmaalokit ja kurjet sekä maapedot. Ihmisen aiheuttama häiriö on kuitenkin helpointa eliminoida.
Kaakkurien häiriöherkkä aika on toukokuun alusta elokuun puoliväliin, jolloin mahdollinen uusintapesintäkin on ohi. Poikasten kuoriutumisen jälkeen kaakkuriperhe pääsee turvaan ruovikon suojaan.
Vetoamme kaikkiin retkeilijöihin, että kaakkurien pesimäalueet rauhoitetaan kulkemiselta pesimisen onnistumiseksi. Pitkäikäisen ja kotipaikkauskollisen kaakkurin säilyminen lajistossamme on meille nokialaisille kunnia-asia.
Lisätiedot: Timo Lepistö, puheenjohtaja +358 44 505 5999, Kaija Helle, sihteeri +358 44 017 7180
Faktalaatikko:
Vuonna 2014 arvioitiin Suomessa pesivän 750–1 500 kaakkuriparia.
Muistuttaa kuikkaa, mutta on pienempi. Tunnistaa punaruskeasta kurkusta ja yläviistoon olevasta nokasta.
Kaakkurijärvien alue sijaitsee Pohjois-Nokialla Tampere-Porintien pohjoispuolella ja koostuu noin 15 pienestä järvestä ja lammesta.
Nokialaiset lintuharrastajat ovat seuranneet kaakkurien määrän kehitystä ja tilastoineet lajin
runsauden vaihtelua 1960–70-luvulta alkaen. Lintuharrastajat ovat myös rakentaneet kaakkureille pesimälauttoja alueen soveliaille järville.
Pesä sijaitsee veden rajassa rahka- tai turvesaarekkeessa. Kaakkuriemot käyvät hakemassa selkävesiltä poikasille salakkaa. Heinäkuussa poikaset opetetaan kalastamaan ja elokuussa niille pidetään päivittäin kiivaita lentoharjoituksia.
Kaakkuri munii tavallisesti 2 munaa ja haudonta kestää lähes kuukauden. Pesintöjen epäonnistumisen vuoksi muutoinkin harvalukuinen laji lisääntyy hitaasti.
Kaakkurit pitävät pesimäpaikoillaan valittavia ääniä ja alkukantaisia huutoja.
Laji on erityisen herkkä häiriöille pesimäaikaan.
Kaakkurit tarvitsevat pesimärauhan toukokuun alusta elokuun puoliväliin, jolloin kaakkurijärvillä tulee välttää retkeilyä ja koirien ulkoiluttamista.