Tuomiviidakkoa ja kotkansiipiä Puropuistossa

Pehmeä sumusateen verho laskeutui yllemme lähtiessämme  keskustan läpi noruvan Kyyninojan puron ja sitä ympäröivän Puropuiston luontoon. Reitti seurailee kanjonimaisessa uomassa mutkitellen valuvan ja Laajanojaan laskevan puron varsia. Tutustuimme Puropuistoon Suomen luonnonpäivän merkeissä tehdyllä retkellä ja päivää vietettiin nyt seitsemättä kertaa. Retken järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys.

Keskustan läpi kulkevien Puropuiston ja Laajanojan nauhamaisia vyöhykkeitä voi kutsua kaupungin keuhkoiksi. Puusto sitoo hiiltä, tuottaa happea ja antaa melu- ja näkösuojaa. Lisäksi vyöhykkeet ylläpitävät monipuolista luontoa.

Kyyninojan arvokkain laji on purotaimen, joka on kuin ihmeen kaupalla säilynyt Kyynin- ja Laajanojanpuroilla jääkauden päättymisestä alkaen noin kahdeksan tuhatta vuotta sitten. Purotaimen on vaatelias ja kelpuuttaa elinympäristökseen vain puhdasta ja virtaavaa happirikasta vettä.

Poikasajan purotaimen viettää kita auki koskien ja nivojen kivien takana ja odottaa, että ruoka ui suuhun. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys järjesti elokuussa Kyyninojalla kunnostustalkoot purotaimenen elinolosuhteiden parantamiseksi.

Syötäviä villiyrttejä ja uhkeita kotkansiipiä

Kyyninojan kanjonin maaperä on jääkauden jättämää ravinteista savea, jossa kasvaa monipuolinen kasvilajisto. Syysasussakin parhaat päivänsä nähneinä monet lajit ovat tunnistettavissa. Savimailla kasvava vuohenputki  on villiruokaa parhaasta päästä, kun se sopii nuorena salaatiksi ja myöhemmin muhennettavaksi ja muutoin käytettynä. Villiyrttejä ja -ruokaa kerätään keväisin ja luonnollisesti vain puhtailta alueilta.

Useimmat tuntevat piharatamon lääkinnälliset ominaisuudet, minkä perusteella lajia kutsutaankin rautalehdeksi. Se käy laastariksi pikku ruhjeisiin ja haavoihin. Tällöin kerätään nippu lehtiä ja hakataan ne veitsellä rikki. Seos levitetään haavan tai vaikkapa nokkosihottuman päälle ja peitetään kankaalla tai siteellä. Vanha lääke tepsii. Pietaryrtti ja mesiangervo ovat vanhoja lääkekasveja ja näistä viimemainitusta saa rauhoittavaa iltateetä.

Kotkansiipi on komein saniaisemme ja sitä näkyi runsaasti puron varsilla. Kotkansiipi kasvaa kosteissa lehdoissa ja vaatii kasvupaikaltaan virtaavaa vettä. Aikajanalla lieot, kortteet ja saniaiset edustavat kasvillisuutemme vanhinta linjaa. Niitä on kasvanut jo useita satoja miljoonia vuosia sitten, tosin tuolloin monin verroin nykyistä kookkaampina. Ne olivat monen kasvissyöjinä tunnetun dinosauruslajin ravintoa.

Sirittäjän ja lehtokertun laulua

Kyyninojan puroa ympäröi lehtipuusto, jossa näkyy tuomea tiheinä viidakkomaisina rytöinä. Keskustelimme viidakon merkityksestä lehdon linnustolle. Nyt lehdon äänimaisema oli hiljainen, mutta kesän alussa Puropuistossa soi lintujen moniääninen konsertti. Käpytikka oli varoitusääntään tiksutellen paikalla. Eräs Puropuiston päivittäinen kulkija näytti kolopuun, jossa hän oli kesällä kuullut tikan poikasten tauottomat ruoan kerjuuäänet.

Toinen oppaamme Keijo Rantanen kertoi, että lehto- ja pensaskerttu, sirittäjä, tiltaltti, punarinta ja muut alueen lintulajit pesivät Puropuistossa nimenomaan tiheän puuston ja pensaikon antamassa suojassa. Useina vuosina siellä on pesinyt myös satakieli, mutta tänä kesänä sitä ei kuultu. Satakieltä on turha etsiä harvapuustoisista puistoista.

Lahoavine maapuineen puusto ja tuomirytö ylläpitävät elinympäristöä monipuoliselle joukolle selkärangattomia lajeja. Ne ovat lehdon linnuston ravintoa, jolla emot myös ruokkivat poikasiaan. Lehdossa linnuilla on ruokapöytä muutaman hypähdyksen tai siiveniskun ulottuvilla. Purolehtojen pensaikot antavat linnustolle pesimärauhan.

Aika ajoin kuulemme vaatimuksia keskustan puroja ja rantoja ympäröivien pensaikoiden hakkaamisesta ja maapuun poistamisesta. Tämän seurauksena suojaa tarvitsevan pesimälinnuston elinympäristöt autioituisivat. Puro- ja rantalehdot pusikoineen pitävät yllä merkittävää osaa luonnon monimuotoisuudesta, jonka säilyttäminen on velvollisuutemme.

Elokuussa 2020

Kaija Helle