Hämäräretkellä Knuutilassa Nokian Helmipöllöjen kanssa
Knuutilan kartanon laituri keinui ja narisi kenkiemme alla lokakuun lopun iltana. Nokian Partiotytöt -lippukunnan reippaiden Helmipöllöjen seikkailuretken teemana oli vesiluonto ja samalla otimme mittaa hämärästä ja pimeästä.
Otsalamppujen kanssa tiirailimme mustaa vettä ihmetellen, missä vesiperhosten, korentojen, vaaksiaisten, malluaisten ja muiden pienten selkärangattomien toukat nyt mahtavat olla.
Rannan kuolleista kasveista tunnistimme järviruo’on, jota on käytetty perinnerakentamisessa talojen kattojen päällysaineena. Nykyään sitä kasvatetaan energiapolttoon. Osmankäämin siemeniä on käytetty toppatakkien, peittojen ja tyynyjen täytteeksi. Yhdessä patukassa on tuhansia pehmeitä siemeniä.
Kurkimme myös rantahiekan veteen ja iloksemme näimme lamppujen valokiilassa kalanpoikasia. Mukana oli ainakin ahvenen poikasia raidallisine selkineen.
Siirryimme rannasta polulle ja sammutimme lamput. Hämärässä ja pimeässä kävelyn taitoa kannattaa harjoitella. Siinä huomasimme, että ulkona ei olekaan pilkkopimeää ja ainoastaan keinovalo saa maiseman näyttämään pimeältä. Pimeässä kannattaa kävellä rentona, selkä vähän etukenossa ja polvet notkeina. Se olikin hubaa!
Palatessamme nuotiotonttu oli laittanut leimuavan nuotion, jonka ääressä nautimme eväistä. Se on aina retken kohokohta.
Mukana menossa 28. lokakuuta oli retkenvetäjä Kaija Helle.