Umpilumisella kuutamoretkellä Kivikeskun luonnonsuojelualueella
Metsän luminen vaippa otti meidät haltuunsa heti ensi metreillä lähtiessämme illan suussa Kivikeskun luonnonsuojelualueelle. Tuore pakkaslumi nuljusi kinttupolulla jalkojemme alla. Polulta ei passannut horjahtaa askeltakaan kuukahtamatta lumeen.
Otimme polulla gorilla-asennon, jossa kuljetaan jalat hiukan harallaan ja joustavin polvin. Pimeässä kulkeminen on hyvää harjoitusta liikkeen, kehon ja tasapainon hallintaan. Aistit herkistyvät ja keskittymiskyky paranee.
Retkemme teemana oli kuutamossa kulkeminen. Pilvet peittivät taivaan, mutta kuu hohti hangelle pilvikerroksen läpi ja loi lumella puettujen puiden lomaan lumoavaa valoa. Lumi valaisee jo itsessään ja saatoimme kulkea vaivatta ilman otsalamppuja. Ulkona on pimeää vain sähkö- ja muiden keinovalojen vaikutuspiirissä. Niiden ulkopuolella silmä tottuu nopeasti luonnonvaloon.
Pysähtelimme tämän tästä ihastelemaan ja nauttimaan kuun hohteen luomasta taianomaisesta tunnelmasta. Eräs meistä totesi luonnon olevan satumaata ja siihen oli kaikkien helppo yhtyä.
Kivikesku sisältyy Nokian Kaakkurijärvien Natura 2000-alueeseen. Kaakkurijärvien alue on merkittävä kunnan nimikkolinnun esiintymisalueena, mutta myös järviä ympäröivien varpurämeisten soidensa ja nevareunaisten lampiensa vuoksi.
Nokian maaperä on suurelta osin runsasravinteista, mikä näkyy lukuisina lehtoina. Vähäravinteisia kallioita, metsiä ja soita on lähinnä kunnan pohjoisosassa ja Kaakkurijärvien alueella. Laajat avosuot puuttuvat meiltä kokonaan. Näin Kaakkurijärvien alueen rämeet ja rahkasammalrantaiset vedet ovat poikkeuksellisia luontotyyppejä monimuotoisessa luonnossamme.
Talven odotettu luminen jakso ilahdutti meitä. Pohjolan luonto on sopeutunut selviämään lumen suojassa, sillä lumi eristää kylmyydeltä. Jo 30-40 senttimetrin paksuinen lumikerros suojaa 20 asteen pakkasella niin, että maan rajassa pakkasta on enää pari astetta. Siellä pärjäävät horrostavat siilit ja talven valveilla viettävät päästäiset. Luonnollisesti lumi antaa suojaa muillekin nisäkkäille, metsäkanalinnuille, kasvillisuudelle ja lukemattomalle määrälle maannoksessa elävää eliölajistoa.
Huoli luonnosta on lisääntynyt
Pidimme tauon Kivikeskun rannalla tyylikkäällä ja toimivalla nuotiopaikalla, joita puistoyksikön Harri Sallinen on kaupungin virkistysalueille suunnitellut.
Nuotio viritti ilmoille puheen porinan. Kaupungin maankäytön suunnitelmat puhuttivat meitä spontaanisti. Rakentamisen paineissa olimme huolissamme luonnonympäristöjen säilymisestä. Ryhmässä toivoimme lisää Kivikeskun kaltaisia suojelu- ja luontoalueita, jotta monien ei tarvisisi ahtautua samoille alueille. Lisääntyneen kulutuksen jäljet huolettivat meitä, vaikka toisaalta on hienoa, että nokialaiset kulkevat paljon luonnossa.
Ryhmäämme kiinnosti myös kaakkurin pesimistilanne. Viime kesänä järvillä pesi kuusi paria, jotka saivat lentoon yhteensä kuusi poikasta. Pesintöjen onnistumiseen vaikuttava retkeilyn tuoman häiriön lisääntyminen oli ryhmälle tuttua. Retkeläisillä oli tiedossa, että Kaakkurijärville mennään vain toukokuun alusta elokuun puoliväliin sijoittuvan pesimäajan ulkopuolella. Se osoittaa vastuullisuutta.
Palasimme retkeltä voimaantuneina ja posket palaen. Kuutamoretken järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ja oppaana oli Kaija Helle.
