Lyhyen päivän sammalretki muuttui lumijälkiretkeksi 27.11. Koukkujärvellä ja Nuijalammen laavulla
Kahdeksan asteen pakkasyö sai kohmeisen lumen rapsahtelemaan askeltemme alla. Maata parin kolmen sentin verran kuorruttanut lumikerros vaihtoi sammalteemamme lumijälkien seuraamiseen. Lammen rantavyöhykkeen sarakasvillisuus oli jäätynyt kohmeeseen ja puiden oksille kertynyt huurre oli maalannut maiseman herkin graafisin ottein.
Aluksi saimme kepillä ongituksi lammesta jäisen laatan, josta katsoimme rantavyöhykettä reunustavan rahkasammalen rakennetta. Rahkasammalet ovat antiseptisia ja toimivat luonnon lääkkeenä pikku ruhjeissa tai haavoissa, mustelmissa ja nokkos- tai asfaltti-ihottumassa. Tarvittaessa rahkasammalet toimivat vaikka juomaveden puhdistajina. Ennen vanhaan kansa osasi käyttää rahkasammalia monin tavoin.
Jääriitteen saanut ja matalassa talviauringossa kylpenyt Koukkujärvi hohti tuhansin timantein. Rantaa reunusti kaartuvien jouhisarojen muodostama vyö. Tyynessä säässä näkymä oli levollinen.
Kulkiessamme näimme lumella metsäoravan, metsähiiren ja ketun jälkiä. Metsämyyrä oli syönyt kuusenkävyn siemeniä ja katkonut suomut siististi suomun tyveltä. Metsäriidenlieon varret törröttivät lumessa suopursun, juolukan ja puolukan varpujen seurana.
Nuijalammen laavun nuotiolla seurasimme hömö- ja töyhtötiaisen vilkasta ruokailua laavun viereen tuoduilla talipalloilla. Töyhtötiaisen helmeilevä laulu sai hymyn herahtamaan huulillemme. Hömö- ja töyhtötiainen ovat uhanalaisia vanhojen metsien ilmentäjälintuja, jota on myös kraakkuen ylitsemme lentänyt korppi.
Palasimme punaisin poskin ja tyytyväisinä todeten, että aina kannattaa lähteä retkelle.
