Retki vei 11 000 vuoden takaisille merenrannan kallioille, jotka löytyvät yhä Nokialta

Siloitellut muodot syntyivät tuhansien vuosien aikana vesimassojen kuljettaessa mukanaan jäätä ja kallioperästä murskautuneita kivenlohkareita.

Kuva: Anni Kuisma

Halimaankalliot on monipuolinen keskustan lähiluontokohde. Kulkiessa voi tuoksutella mäntymetsän otsonipitoista raikkautta ja katsella katajien runsautta. Retkeilimme kallioilla lumen alta paljastuvaa luontoa aistien.

Jo lähdössä meitä vastaan tulvahti lintujen konsertti, jossa punarinnat, peipot sekä laulu- ja mustarastaat lauloivat kevättä. Kaakkuri ja laulujoutsenpari lensivät ylitsemme tunnusomaisia ääniään kailottaen.

Halimaankalliota sivuaa Kyyninoja, joka on yksi Nokian kolmesta purotaimenen kotipurosta. Kuin ihmeen kaupalla ne ovat säilyneet puroillaan jääkauden päättymisestä alkaen. Nyt Kyyninoja kohisi sulamisvesien kuohuessa kivien lomitse. Saimme puron ylittämisestä todellista seikkailun tuntua.

Kallioalueen länsireunassa kulkija tulee pyöreälle Aurinkokalliolle, joka sai nimensä Myllyhaan päiväkodin lapsilta. Nimi kertoo kaiken paikan tärkeydestä. Kaikilla päiväkodeilla pitäisi olla helposti tavoitettavaa luontoa lähellään. Luonnon mikrobiston on tutkitusti todettu lisäävän lasten vastustuskykyä ja terveyttä.

Halimaankallioiden geologiset muodostumat ovat oivallinen tutustumis- ja opetuskohde. Etelästä noustessa jääkauden muinaisrantojen kivikot näkyvät riveiksi asettuneina kolukkoina. Niiden lomassa on pienten ja pyöreiksi hioutuneiden kivien laikkuja. Kallioalueella näkyy kaikkialla kookkaita lohkareikkoja, jotka ovat peräisin paikalla muinoin sijainneista korkeista vuorista.

Kallioiden korkeimmat kohdat löytyvät alueen koillis-, luoteis- ja pohjoisosista ja ovat muodoltaan sileiksi hioutuneita. Ne sijaitsevat 140 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Aikajanalla geologit asettavat ne jääkauden sulamisvaiheen toisen Yoldiameren jaksoon, jonka he ajoittavat nykyisen vedenkorkeuden 90–185 metrin välille. Nimensä Yoldiameri sai eräältä simpukalta.

Pysähdyimme ihastelemaan muinaisten rantakallioiden silmiä hivelevän kauniita kaarteita ja pyöreitä muotoja. Siloitellut muodot syntyivät tuhansien vuosien aikana vesimassojen kuljettaessa mukanaan jäätä ja kallioperästä murskautuneita kivenlohkareita. Kivi on toisen kiven paras hioja. Näin saatoimme kuvitella siirtyvämme hetkeksi yli 11 000 vuoden taa.

Merkittävien geologisten esiintymien lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas kohde löytyy alueen itäosasta. Siellä on aiemmasta ojasta ennallistuva ja mättäiden lomassa virtaava noro, jota ympäröi korven kasvillisuus saniaisineen ja rahkasammalineen. Korvet ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Nyt noron solina kuului lumen alta.

Kalliokumpareilla on jäkäläpeitteisyyttä, joskin runsaan virkistyskäytön aiheuttama kulutus estää jäkälikköjen uusiutumisen. Erityisesti maastopyöräily on jäkäliköille kohtalokasta. Poronjäkälillä vie 30 vuotta, jotta ne kasvavat kolmen senttimetrin korkuisiksi. Kumpareiden väliköissä kasvaa kanervaa ja muita varpuja ja kalliot ovatkin suosittu marjastus- ja sienestyspaikkoja.

Kunta kaavoitti Halimaankallioita neljään otteeseen vuosien 2010– 2023 välillä. Vuonna 2023 kaupunkikehityslautakunta päätti olla jatkamatta kaavaprosessia. Se oli ilouutinen lähiasukkaille ja kaikille kuntalaisille. Retkiryhmämme toivoi, että kuntalaisia kuultaisiin paremmin rakentamisen ja maankäytön päätöksenteossa. Halimaankallioiden suojeluakin toivottiin.

Nuorin retkeläinen oli 4,5-vuotias tyttö, joka kulki naurusuin koko 3 000 metrin mittaisen vaihtelevan reitin. Tyttö näytti kaikille selviämismallia ja kestävyysasennetta. Mitä pahempi paikka, sitä kuuluvampi oli ilakointi!

Retken järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys.

Kirjoittaja Kaija Helle toimi retken oppaana.

Kuva: Anni Kuisma