Luonto lainassa -näyttely esittelee lähiluonnon merkitystä ja tunturipaljakoiden elämää

Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen kokoama lähiluonto-aiheinen näyttely korostaa luonnon helpon saavutettavuuden tärkeydestä. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus nauttia hyvinvointia ja virkistystä tuottavasta luonnosta kotinsa lähellä.

Luonnon terveysvaikutukset on jo tutkittu tieteellisesti. Tutkimustulokset kattavat henkisen hyvinvoinnin ohella fyysistä terveyttä. Luonnon hyvä tavoitettavuus tulee näkymään kansanterveyden hoitokuluissa.

Luonnon parantavissa vaikutuksissa korostetaan vihertiheyttä, mikä tarkoittaa umpilatvuksisia, monikerroksellisia ja läpinäkymättömiä metsiä. Mitä laajempi luonnontilaisen kaltainen metsä on, sitä paremmat ovat metsän terveysominaisuudet.

Terveysvaikutukset on tarpeen ottaa ohjeeksi kaavoituksessa. Nykyisten pirstoutuneiden viheralueiden sijaan on perusteltua osoittaa virkistykseen laajoja metsäalueita ja kaavoittaa tiiviisti. Arvokkaat luonnonsuojelualueet ja lehdot tulee kuitenkin rauhoittaa virkistyskäytön häiriöiltä.

Tunturipaljakoiden äärevyys

Ylä-Lapissa Utsjoen ja Enontekiön asukkaille puuttomat paljakat eli avotunturit ovat lähiluontoa. Paljakoilla luonto on säiden armoilla. Kasvit, eläimet ja muu eliölajisto on tuhansien vuosien aikana sopeutunut elämään ääriolosuhteissa. Talvella lumen suoja on luonnolle välttämätön.

Saamelaiset ovat asuneet paljakoilla jo noin neljäsataa vuotta. Tuolloin he osasivat elää luonnon ehdoilla ja elämästään luontoon jälkiä jättämättä. Porojen pito alkoi 1700-luvulla, kun peurat ja muu riistaliha oli metsästetty sukupuuttoon Ruotsi-Suomen hallinnon toimesta.

Saamelaiset käyttivät porosta kaiken koparoita eli sorkkia lukuun ottamatta. Lihat ja sisäelimet syötiin ja vatsalaukku pestiin veden hakuun ja muuhun käyttöön. Jänkhien eli soiden hillat kerättiin kesällä poron vatsalaukkuun, säilöttiin kaltioon eli lähteeseen ja käytiin hakemassa talvella poron ahkiolla.

Vitriinissä olevien poron koipinahoista tehtyjen nutukkaiden lämmöneristeenä käytettiin rantaniityiltä leikattujen kookkaiden sarakasvien pitkiä lehtiä. Niitä kuivattiin nutukkaisiin ”kenkäheiniksi”, jotka vaihdettiin uusiin entisten hajottua.

Tunturi- ja inarinsaamelaiset sekä koltat ovat maamme alkuperäiskansojen edustajia. Kaikilla on oma kielensä. Inarin -ja kolttasaamea elvytetään nykyään kielikylvyissä, jotta kielet säilyisivät.

Tunturipaljakkakuvan on ottanut entinen nokialainen ja nykyisin Inarissa asuva Martti Rikkonen. 

Luonto lainassa-näyttely on kirjasto- ja kulttuuritalo Virran 3. kerroksessa 27.2.2025 saakka.

Lisätiedot Kaija Helle 044 017 7180