Näin Pekka Rintamäki kertoo kaakkureista
Iso käsisaha, rautakanki, lapio ja kumivene, pitkä köysi ja samanlaisella pelimannihengellä varustettu kaveri. Siinä apuja, kun Pekka Rintamäki rakentaa kaakkureille tekosaarekkeita. Tekosaarien rakentaminen auttaa kaakkurien pesimämenestystä ja poikasten selviämistä.
- Kaksi paria Koukkujärvellä, yksi pari itäisellä Heinijärvellä, yksi Pitkälammella, Korpilammella sekä Kiimalammella eli kuusi onnistunutta pesintää, nokialainen luontokartoittaja Pekka Rintamäki luettelee viime kesän poikkeuksellisen onnistunutta kaakkurin pesintävuotta.
Nokian Kaakkurijärvistä puhuttaessa tarkoitetaan kuudentoista järven aluetta Nokian Porintien pohjoispuolella. – Tosin kolmella näistä järvistä pesii kuikka ja silloin kaakkuri väistää, Pekka selventää. Mikä tahansa lampi ei käy, sillä molemmat lajit tarvitsevat rauhallisen pesimäpaikan, sekä pitkän kiitoradan päästäkseen siivilleen. Kaakkuri, joka on kuikkaa pienempi lintu, pärjää hiukan pienemmillä vesialueilla. Kesäisin voi nähdä kaakkureiden lentävän Nokian taivaalla päivittäisillä kalastusmatkoillaan Pyhäjärvelle ja takaisin.
Tekosaarekkeita rakennetaan sen vuoksi, että rantapesät sisältävät kaakkureille liikaa stressiä ja riskejä. Kaakkuri pakenee esimerkiksi järvien virkistyskäyttäjiä ja koiranulkoiluttajia. Joka kerran kun kaakkuri lähtee pesältä, haudonta jää kesken ja munat jäähtyvät.
Ystävänsä Harri Laurilan kanssa he sahaavat, työntävät ja vetävät monisatakiloisia rahkasammalmönttejä veden varaan. – Minä ohjastan niitä pitkän köyden kanssa rannalta ja Harri vetää ja soutaa, Pekka selostaa. – Viemme tekosaarekkeet niin kauas rannoilta, kuin mahdollista. Kerran Heinijärvellä kävi hyvä tuuri ja säästyimme rahkasammalmättään sahaamiselta. Siellä oli luonnostaan rannasta irronnut rahkasammalsaareke. Saarekkeeseen kiinnitetään naru ja se ankkuroidaan kivellä. Harri Laurilan ja Jari Salosen vuonna 1978 ankkuroima luonnonsaareke oli irronnut pari kesää sitten ja se seilasi järvellä. Ankkuroimme saarekkeen uudestaan ja se toimii edelleen.
Kaakkurit pesivät myös luonnonsaarekkeissa. Toisin kuin joskus luullaan laulujoutsen ei ole kaakkurille uhka. Päinvastoin se tarjoaa suojaa monille muillekin lintulajeille, kuten sinisorsille, taveille ja telkille. Pekka on todistanut kaakkurin ja laulujoutsenen pesivän parhaimmillaan 20 metrin päässä toisistaan sulassa sovussa.
Aina luonnonsaarekkeita ei ole. Eräänä keväänä paikalliset asukkaat olivat ilmoittaneet Tampereen ympäristösihteerille Halimasjärvellä viihtyvästä kaakkuripariskunnasta, jotka olivat pesimähaluisen oloisia mutta pesäpaikkaa vailla. Pekan pesänrakennuspartio hälytettiin apuun.
– Kaakkuripariskunta seurasi lähietäisyydeltä touhujamme koko sen monien tuntien ajan jonka me sitä saarta rakensimme, Pekka kertoo. – Parhaimmillaan linnut olivat meistä vain noin 70 metrin päästä. Tuntui siltä että linnut ymmärsivät mitä teimme. Heti kun saimme pesän tehtyä ja lähdimme pois, linnut menivät tutkimaan työmme tulosta. Se kelpasi. Pesintä onnistui ja maailmalle pääsi syksyllä kaksi poikasta. Sellaisten tilanteiden vuoksi tätä työtä jaksaa tehdä.
- Kaakkuri rauhoitettiin ampumiselta vasta vuonna 1961.
- Koko Pirkanmaalla kaakkureita arvioidaan olevan noin 60–70 paria, näistä merkittävä osa, parhaina vuosina kymmenkunta paria, pesii Nokian Kaakkurijärvillä.
- Kaakkuri on pitkäikäinen lintu mutta munii vain 1-3 munaa kerrallaan.
- Ihmisen tahaton häirintä on merkittävin syy kaakkurien pesinnän epäonnistumiseen.
- Touko-, kesä- ja heinäkuu ovat pesinnän onnistumisen kannalta kriittisintä aikaa, jolloin kaakkurien pesimäjärvet pyydetään rauhoittamaan ihmisten kulkemisen ja toiminnan aiheuttamilta häiriöiltä.
