Kuhakosken kevät kiehtoi
Lauantaina 11. toukokuuta Nurmijärven Luonto järjesti kaksituntisen opastetun retken Perttulassa sijaitsevalle Kuhakoskelle. Nurmijärven kiehtovimpiin luontokohteisiin kuuluva koski valloitti kertaheitolla luontoretken osallistujat.
Kuhakoskella on pitkä historia. Ensimmäiset merkinnät kosken myllyistä ovat 1500-luvulta. Vantaanjoen vesistöalueeseen kuuluva Luhtajoki, jonka varrella koski sijaitsee, sai alkunsa Kuhajärvestä (tunnetaan toisissa kartoissa Uotilanjärvenä). Järvi kuivattiin 1800-1900 -lukujen taitteessa maatalousmaaksi. Omalaatuisen joesta tekee se, ettei siihen nykyään virtaa mitään isoja puroja eikä ojia. Kuitenkin etenkin keväisin koski pauhaa isolla vesimäärällä (virtaama 14 m3/s), kun sulamisvesiä riittää. Luhtajoki laskee läheiseen Valkjärveen.
Moni ei tiedä, että Kuhakoski on Uudenmaan suurin vesiputous. Koskessa vesi virtaa kapeahkossa uomassa ja putoaa portaittain 150 metrin matkalla yhteensä 16 metriä. Kallioon louhitusta uomasta vanhan kivisen kaarisillan jälkeen alkava koski putoaa kolmena suurena lähes peräkkäisenä könkäänä alas. Korkein porras on 5 metriä. Melomaan ei Kuhakoskelle kannata lähteä, sillä sen koskiluokitus on IV/V eli erittäin vaativa, jopa hengenvaarallinen.
Kuhakoski on aikanaan jauhanut viljaa neljälle Nurmijärven kylälle: Numlahden, Perttulan, Uotilan ja Valkjärven kylillä oli kullakin oma myllynsä kosken varrella. 1600-1700-luvuilla kosken varrella on ollut myös Numlahden kartanon saha. Vuonna 1910 lähikylät saivat myös sähkönsä koskeen rakennetusta pienestä voimalaitoksesta. Myllyistä ja muista teollisista rakenteista on jäljellä enää perustusten raunioita, sillä viimeisinkin niistä lopetti toimintansa vuonna 1953.
Oppaamme kertoi paikan historiasta ja auttoi tunnistamaan alueen monipuolista lajistoa. Alueella on kallioketo, törmälehto ja kostea rantalehto. Siellä viihtyvät niin hopeahanhikit, ketoneilikat kuin kissankellot, kelta-, sini- ja valkovuokot, keltamaksaruoho ja keltamatara, käenrieskat ja mukulaleinikit sekä harvinaisempi ruotsinlituruoho. Myös pensaissa ja puissa löytyy valikoimaa: on silkkilehtistä lehtokuusamaa, koivuja ja kynäjalavia sekä alueen kulttuuriperinnöstä muistuttavia villiintyneitä karviais- ja herukkapensaita, juhannusruusuja ja muutama ränsistynyt, mutta hengissä sinnittelevä puistosalava.
Rantalehdon niitulla ihailimme keltavuokkoja, lehtoimikkää, lehtopalsamia, lehtotaponlehtiä, lehtotesmaa, mukulaleinikkipälviä ja tervaleppiä. Eläinhavainnot jäivät lintujen ohella yhteen pieneen sammakkoon. Käärmeitä tai sisiliskoja ei tiellemme valitettavasti osunut, vaikka kevätpäivä olikin lämmin ja aurinkoinen.
Opastetun kierroksen aikana teimme pieniä läsnäolo- ja voimavaraharjoituksia, jotka auttoivat keskittymään kosken äänimaisemaan. Luontoretken päätteeksi osallistujat pääsivät istahtamaan kosken äärelle nauttimaan kahvia, teetä, mehua, pullaa ja keksejä. Kysymyksiä oppaalle piisasi. Ihanaa, että lähiluonto kiinnostaa, onhan se kaikkein helpoiten meidän kaikkien saavutettavissa.
Nurmijärven Luonto ry:n järjestämälle luontoretkelle osallistui 17 ihmistä. Oppaanamme toimi Essi Vuohu-Rönnberg / Naturessi.
P.S. Vaikka Kuhakoski onkin erinomaisen helposti saavutettava ja sen viereen pääsee autolla, on kosken retkimaasto haastavaa. Kannattaa siis ottaa mukaan sopivasti aikaa ja hyvät kengät, jos menet omatoimisesti nauttimaan tästä Nurmijärven lähiluontohelmestä.
Teksti: Tuula Sjöstedt
Alla Tuula ja Markku Sjöstedtin valokuvia retkeltä:
