Kiljavan lähteikköjen retki
Nurmijärven Luonto ry tutustui syysretkellään Kiljavan lähteikköalueeseen maanantaina 23.9. Kokoonnuimme Kyläjoentien tienvarteen 17.30 junaradan viereiselle alueelle, jossa meitä oli vastassa oppaamme Essi Vuohu-Rönnberg Naturessista. Hän oli oppaanamme myös keväällä Kuhakosken retkellä.
Kokoontumispaikalta ylitimme junaradan ja lähdimme kävelemään kohti lähteikkökorpea. Pysähdyimme ensin metsäautotielle, jonka molemmin puolin alempana oli rehevä luonnontilainen purouoma. (Kuva 1 kuvagalleriassa)
Siitä lähdimme syvemmälle metsään. Polun varrella pysähdyimme tarkastelemaan lahopuuta, jonka rungolla oli pieniä vaaleanoransseja pallomaisia sieniä. Essi kertoi niiden olevan sudenmaitoa (Lycogala epidendrum). Se on yksisoluinen limasieni ja biologisesti lähempänä alkueläintä kuin sientä. Kun sudenmaidon pallomainen itiöemä kypsyy, se muuttuu ruskeanharmaaksi. (Kuva 2 kuvagalleriassa)
Tästä etenimme kohti lähteikköä. Laskeuduimme alas sammalten peittämää rinnettä. Niin yhtenäistä sammalmattoa harvemmin näkee. Polkuja ei ollut joten oli katsottava mihin jalkansa asettaa. Jäimme hetkeksi katselemaan ympärillemme. Pohjalla virtaava vesi oli kirkasta. Sitä melkeinpä teki mieli juoda. (Kuvat 3 ja 4 kuvagalleriassa)
Lähdimme kapuamaan ylös rinnettä. Sopivassa kohdassa pysähdyimme, ja oppaamme ohjasi meille lyhyen meditatiivisen harjoituksen. Jatkoimme matkaa ja noin puolessa välissä retkeä pidimme evästauon. Mahduimme kaikki sopivasti istumaan kaatuneen puunrungon päälle. Metsässä oli hiljaista, kauempaa kuului ilmeisesti soranoton äänet. (Kuva 5 kuvagalleriassa)
Taukomme aikana Essi kertoi meille lähteikköalueesta, sen suojeluhistoriasta ja kasvillisuudesta. Olimme siis Kiljavan lähteikkökorven soidensuojelualueella, joka on pinta-alaltaan 9,5 ha. Suojelualue on perustettu 1.11. 1985 ja se on Nurmijärven ensimmäinen luonnonsuojelualue. Alueen omistaa valtio. Vuonna 2001 valtio perusti aivan alueen viereen 7,1 ha:n kokoisen Kiljavan lähteikköjen luonnonsuojelualueen, ja vuonna 2009 alueeseen liitettiin vielä hehtaarin kokoinen yksityisen maanomistajan luovuttama suojelualue. Yhteensä tätä suojelualuetta on 17,6 ha, ja se on osa 976 ha:n Natura 2000-suojelualuetta nimeltä Kalkkilammi-Sääksjärvi.
Näkemämme luonnontilainen lähteikkö on Uudellamaalla erittäin harvinainen luontotyyppi. Suojelemalla tavanomaisempaa aluetta sen ympärillä, varjellaan ja suojellaan siis harvinaista luontoa. Mahdollisilla hoitotoimenpiteillä luontotyyppi ja lajisto säilytetään ja ennallistamalla parannetaan sen elinvoimaisuutta.
Ennen kuin jatkoimme matkaa, Essi kertoi vielä tälle alueelle tyypillisistä mutta harvinaisista kasveista. Niitä ovat mm. uhanalainen harsosammal (Trichocolea tomentella), rauhoitettu pesäjuuri (Neottia nidus-avis), silmälläpidettävä tuoksumatara (Galium odotarum) sekä korpisorsimo (Glyceria lithuanica), joka on kansainvälinen vastuulaji.
Se tarkoittaa, että ”Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta tehostetaan ja että lajin elinympäristö otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Vastuulajit eivät välttämättä ole uhanalaisia. Niillä ei ole lainsäädännössämme määriteltyä asemaa.” (Lähde: https://suomenluonto.fi/uutiset/vastuulajit-kaipaavat-huomiota/)
Tauolta jatkoimme matkaa toiselle lähteikölle. Matkan varrella Essi ”varoitteli”, että nyt kun kaikilla osallistujilla todella on kumisaappaat jalassa kuten retken ilmoituksessa kehotettiin, pääsemme tutustumaan lähteikköön vieläkin syvemmin. Hän myös kertoi, että juuri tällä alueella saattaisimme tehdä havaintoja edellä kerrotuista harvinaisista kasveista, varsinkin harsosammalesta. Jokainen osallistuja taisikin luoda katsettaan alas vieläkin tarkemmalla syynillä. Pari kertaa joku jo teki havainnon siitä, mutta lähemmin tarkasteltuna kyseessä oli joku toinen sammal. Kunnes eräs osallistuja todellakin löysi pienen harsosammalkasvuston! Me kaikki kävimme katsomassa sitä, eikä siitä kyllä voinut erehtyä. Upea havainto upeasta sammalesta! (Kuva 6 kuvagalleriassa)
Viipyilimme lähteikön pohjalla pitkään. Muista harvinaisuuksista emme tehneet havaintoja mutta harsosammalen kasvustolaikkuja havaitsimme vielä muutaman. Huomion kiinnitti myös kaatunut kuusi, jonka juurakko oli aikuisen ihmisen korkuinen. (Kuva 7 kuvagalleriassa)
Ilta alkoi jo hämärtyä joten aloimme nousta lähteikön pohjalta ylemmäs. Hetkeä ennen kuin aurinko laski ja retkemme päättyi, teimme vielä yhden harjoituksen. Jokainen etsi itselleen sopivan sammalmättään jolle sai halutessaan käydä makuulle. Suljimme silmämme ja Essi ohjasi lyhyen meditatiivisen hetken. (Kuva 8 kuvagalleriassa)
Harjoituksen jälkeen palasimme nykyhetkeen. Retkemme kesti kaksi tuntia: vaikka alue jolla kuljimme oli pieni, tuntui kuin olisimme tehneet pitkänkin matkan. Aurinko oli jo laskenut ja kuljimme hämärässä metsässä kohti lähtöpaikkaa. Otsalamppuja ei ihan vielä tarvittu, vaikka nekin meillä oli varmuuden vuoksi mukana. Kun tulimme pois metsästä, hämäryydestä ei vielä oikein ollut tietoakaan. Aivan kuin olisimme olleet toisessa maailmassa. (Kuva 9 kuvagalleriassa)
Kiitos hienosta retkestä oppaamme Essi Vuohu-Rönnberg sekä osallistujat!
Teksti: Elina Lepistö (lähteinä Essi Vuohu-Rönnbergin muistiinpanot retkeä varten ja https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/suojelu-ennallistaminen-ja-luonnonhoito/natura-2000-alueet/kalkkilammi-saaksjarvi)
Kuvagalleria:
