Yksittäinen kaivoshanke ei todennäköisesti koskaan ole alueen ainoa ympäristöä kuormittava tekijä. Esimerkiksi tietyn vesistön varrella voi olla useita kaivoksia tai muuta sellaista elinkeinotoimintaa, joka rasittaa ympäristöä. Eri hankkeiden yhteisvaikutukset on otettava paremmin huomioon ja varmistettava, että luonnon kestokykyä ei ylitetä. Kaivostoiminta aiheuttaa myös huomattavia ilmastopäästöjä.

Suojelualueet on perustettu luonnon erityisten arvojen suojelemiseksi. Tästä huolimatta malmia on saanut etsiä esimerkiksi tiukasti suojelluilla Natura 2000 -alueilla. Kaivoksia ei saa sijoittaa suojelualueille tai muille luonnoltaan arvokkaille alueille, eikä niin lähelle suojelualueita, että ne haittaavat suojelutavoitteiden toteutumista.

Malminetsintää tai mahdollisten malmioiden tutkimista ei suojelualueilla tarvita eikä sitä pidä sallia. Malminetsinnän ja -tutkimusten suorittaminen Natura- ja muilla luonnonsuojelualueilla tulee kokonaan kieltää. Suojelustatusta ei saa purkaa nykyisiltä suojelualueilta kaivostoiminnan mahdollistamiseksi.

Lisäksi kaivosyritysten ja luvan myöntäjän tulee merkitä alueella ja sen lähellä sijaitsevat suojelualueet kaikkiin lupahakemustensa karttoihin. Malminetsintää ei jatkossa pidä saada toteuttaa pelkällä maanomistajasuostumuksella ilman viranomaiskäsittelyä.

Kaivokset ja niiden jätevedet eivät saa pilata vesistöjä tai vaikuttaa merkittävästi vesistöjen tai vesieliöstöjen luonnontilaan. Kaivosten ympäristölupien on oltava niin tiukkoja, että vesistöjen pilaaminen vältetään kokonaan myös pitkällä aikavälillä. Kaivosalueilla olevien erilaisten vedenkäsittely- ja jätealtaiden pohjien tulee olla asianmukaisesti tiivistettyjä ja päällystettyjä. Myös prosessivedet tulee kattaa alueella liikkuvan eliöstön suojelemiseksi. Kaivosten on pyrittävä toiminnassaan suljettuihin kiertoihin.

Maapallon luonnonvarojen ehtyessä kiinnostus kohdistuu yhä heikkolaatuisempiin malmioihin, eli malmioihin, joissa on vain vähän kaivosmineraaleja, mutta enemmän sivukiveä. Kun taloudellista tuottoa varten kaivetaan entistä suurempi määrä kiveä on vaarana, että kaivostoiminnan ympäristövaikutukset kasvavat jatkossa entisestään. Riski on suuri etenkin Suomessa, jossa maaperässä on lähes koko maan alueella myös uraania. Kiertotaloutta on lisättävä merkittävästi, jotta kaivoksia ei tarvitse perustaa köyhemmille malmioille.

Kaivoshankkeet työllistävät merkittävästi lupia käsitteleviä ja valvovia viranomaisia. Viranomaisten resurssit ja riittävä osaaminen on taattava. Muun muassa akkumateriaalien louhintaa tuetaan hankkeiden lupakäsittelyjä nopeuttamalla. Lupien käsittelyssä kiirehtiminen ei ole kenenkään etu. Ilman lisäyksiä viranomaisten resursseihin lupien laatu ja niiden valvonta kärsivät. Tämä lisää ympäristöongelmia ja tuomioistuinkäsittelyjen määrää. Lisäksi on varmistettava, että valvojalla ei ole aiempien työtehtäviensä tai sijoitustensa kautta intressejä sivuuttaa tai vähätellä kaivosten ongelmia.

Norjakaan ei anna öljyvarantojaan ilmaiseksi sille, joka sattuu ne löytämään. Suomessa kaivosmineraalit kelpaavat erityisesti ulkomaisille kaivosyhtiöille, jotka jättävät jälkeensä pitkäaikaiset ympäristöongelmat. Mineraalit ovat Suomen ja suomalaisten kansallista omaisuutta, jonka käyttämisestä tulee saada yhteiskunnalle asianmukainen korvaus. Mineraalivarojen polkumyynti on lopetettava.

Erillisellä kaivosverolla tai -maksulla voitaisiin jatkossa varmistaa, että nykyistä suurempi osa kaivostoiminnan taloudellisista hyödyistä jää Suomeen. Suomen kaivosvero on kansainvälisessä vertailussa todella matala. Puheet siitä, että kaivosveron nostaminen karkottaisi kaivosyhtiöt Suomesta, ovat perusteettomia.

Uraani on paitsi radioaktiivinen myös kemiallisesti hyvin myrkyllinen aine niin luonnolle kuin ihmisillekin. Suomen kansallisen edun mukaista ei ole kaivaa eikä myydä uraania maailmanmarkkinoille. Uraanikaivoksia tai uraania sivutuotteina tuottavia kaivoksia ei voi avata ilman radioaktiivisen jätteen syntymistä ja riskiä suurista ympäristöhaitoista. Uraanin talteenottoa ei voida hyväksyä ennen perusteellista ja puolueetonta tutkimusta eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista.

Uraanikaivoksia ei pidä perustaa myöskään muun tuotannon varjolla. Jos potentiaalisen malmiesiintymän tiedetään sisältävän uraania, tieto uraanista on kerrottava julkisuuteen heti hankkeen alkuvaiheissa, jotta todellisista riskeistä voidaan keskustella avoimesti.

Suomessa on useita suljettuja ja hylättyjä kaivoksia, joista edelleen valuu vesistöihin ja pohjavesiin haitallisia aineita. Kaivosyritysten vastuita on tarkennettava niin, että kaivosten jälkihoito ja alueen ennallistaminen eivät kaadu yhteiskunnan ja veronmaksajien maksettavaksi. Vakuudet ja rahastot on mitoitettava niin, että kaivos pystytään sulkemaan siten, ettei se enää kuormita ympäristöään, kun kaivos lopettaa toimintansa. Jälkihoito erityisesti radioaktiivisten kaivosjätteiden osalta on suunniteltava tuhansien vuosien aikajänteellä.

Melu-, pöly-, haju- ja ympäristöhaitat voivat merkittävästi heikentää kaivosten lähellä asuvien ihmisten hyvinvointia. Kaivostoiminnan on kunnioitettava lähialueen asukkaita, alueen virkistystoimintaa ja muita elinkeinoja. Kaivostoiminnalla ei saa heikentää saamelaisten oikeuksia harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Myös muiden luonnon hyvinvoinnista riippuvaisten elinkeinojen toimintaedellytykset on turvattava.

Seuraamme Suomen kaivostoimintaa tarkasti ja puolustamme ympäristöä kaivostoiminnan haittavaikutuksilta. Luonnonsuojeluliitto lausuu aktiivisesti kaivoshankkeista sekä tarvittaessa tekee valituksia ja vaikuttaa kaivostoimintaan myös muita demokraattisia keinoja hyödyntäen.

Useat metallikaivokset eivät ole pystyneet noudattamaan ympäristölupaansa. Esimerkiksi Raahen Laivakankaan ja Oriveden kultakaivoksilla on ollut huolestuttavia jätevesiongelmia. Syksyllä 2015 Kittilän kultakaivos joutui turvautumaan ylimääräisiin juoksutuksiin, kun rikastushiekka-altaan vesimäärä kasvoi suuremmaksi kuin yhtiö oli arvioinut.

Viestimme ja välitämme tietoa päättäjille ja virkamiehille kaivosten ympäristövaikutuksista. Olemme koonneet tietoja niin kansalaisille, medialle kuin päättäjillekin. #Kaivosjätteetkuriin-kampanjassa kokosimme tietoa sosiaaliseen mediaan ja verkkosivuille, pidimme mediatilaisuuksia ja tuotimme kaivosjäteraportin. Olemme tarvittaessa myös järjestämässä mielenosoituksia ja muita tapahtumia.

Luonnonsuojelupiirit ja paikallisyhdistyksemme ovat alueellisesti tiiviisti mukana puolustamassa ympäristöä kaivostoiminnan puristuksessa. Piirien ja yhdistysten sivuilta löytyy paljon lisätietoa eri alueiden kaivoshankkeista.

Nostimme heti Talvivaaran ympäristötuhon julkisuuteen ja viestimme siitä aktiivisesti Suomen Luonto -lehden ja Suomen luonnonsuojeluliiton omien kanavien kautta. Olimme mukana osoittamassa mieltämme Talvivaaran aiheuttaman ympäristötuhon lopettamiseksi ja jatkamme edelleen päättäjiin vaikuttamista. Vuonna 2013 teimme Oulun poliisille tutkintapyynnön Talvivaaran toiminnasta.

Seuraamme yhä Talvivaaraa ja osallistumme kaivoksen toiminnan aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Esimerkiksi keväällä 2016 Luonnonsuojeluliiton tutkimuksissa paljastui, että sulfaattipäästöt ovat kerrostuneet Nuasjärven pohjaan.

Talvivaara on tärkeä oppitunti kaivostoiminnan ongelmista Suomessa. Luonnonsuojeluliitto pitää huolta siitä, että opetukset eivät unohdu.