Liito-orava

Liito-orava on uhanalainen metsälajimme

Harmaasävyinen liito-orava (Pteromys volans) on noin tavallisen oravan kokoinen. Se on yöeläin ja sillä on isot, hämäränäköön sopivat silmät. Liitopoimujensa avulla se liitää puusta puuhun. Se viihtyy kuusivaltaisessa sekametsässä, jossa puut ovat suhteellisen vanhoja. Tällöin ympäristö on väljä, mutta puut ovat liitomatkan päässä. Liito-orava tarvitsee kolopuita, erityisesti vanhoja haapoja.

Liito-orava on itäinen laji, ja Suomi on sen läntisin asuinseutu. Venäjällä ja Aasiassa liito-oravia esiintyy laajalla alueella. Meillä se on vaarantunut laji. Se on EU:n direktiivilaji, jota esiintyy EU:n alueella vain Suomessa ja Virossa.

Tiukasti suojeltu

Uhanalainen liito-orava on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.

Oikeuskäytännön mukaisesti myös lajin kulkuyhteyksiä pitää selvittää ja suojella. Ilman direktiivin suojaa lajin ainoa suojelukeino olisi sama kuin useimpien Suomen uhanalaisten lajien: seuranta eli vähenemisen katsominen sivusta.

Paljonko liito-oravia on Suomessa?

Liito-oravien määräksi arvioitiin vuonna 2006 Suomessa 143 000 naarasta. Sekään ei ole paljon, koska liito-orava on lyhytikäinen kuten kaltaisensa pienet nisäkkäät ja lisääntymispotentiaali on heikohko. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että kannanarvioon käytetty menetelmä ei toimi oletetusti. Näyttää siltä, että yöarvioi kannan kaksin- tai kolminkertaiseksi. Ongelma korostuu, kun kanta harvenee: mitä harvempi kanta, sitä suurempi yliarvio.

Liito-oravia on siis vähemmän kuin on kuviteltu, ja samaan aikaan kannan väheneminen jatkuu. Liito-oravakanta on pienentynyt 30 % viimeisessä kymmenessä vuodessa.

Yhä suurempi osa Suomen liito-oravista asustaa kaupunkien liepeillä, sillä takamaiden laajoja luonnontilaisia metsiä ei enää juuri ole. Metsät ovat suurimmalta osalta nuoria istutusmetsiä, joissa ei ole liito-oravalle lisääntymiseen riittäviä resursseja ja mahdollisuuksia turvalliseen liikkumiseen.

Liito-orava muualla

Metsähallituksen Yhteiset uhanalaiset -hankkeessa selvitettiin liito-oravan esiintymistä Karjalankannaksella ja Laatokan eteläpuolisella vyöhykkeellä sekä vastaavasti rajan Suomen puoleisella alueella. Kartoitus toteutettiin vuosien 2004–2006 aikana.

Liito-oravan esiintyminen kannaksella on samankaltaista kuin läheisillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Liito-oravan asuttamia paikkoja löytyi vähemmän kuin ennen kartoitusta oletettiin. Kartoituksen mukaan kanta on kannaksella yhtä harva tai jopa hieman harvempi kuin Kaakkois-Suomessa, ja näyttääkin siltä että kannaksen liito-oravista ei ole täydentämään Suomen populaatiota, toisin kuin aikaisemmin on oletettu.

EU:ssa liito-oravaa esiintyy vähän myös Virossa. Liettuasta laji on kuollut sukupuuttoon, kuten myös todennäköisesti Latviasta. Suomella on näin ollen lajista EU:n erityisvastuu.

Jotkut ovat vaatineet liito-oravan poistamista luontodirektiviistä. Ympäristöministeriön seurantatutkimuksen perusteella lajin väheneminen jatkuu eikä tällaisille vaatimuksille ole mitään perustetta.

Miksi liito-orava on uhanalainen?

Liito-oravan uhanalaisuuden syy on kannan kova laskuvauhti ja esiintymisalueen pirstoutuminen.

Ympäristöministeriön maaliskuussa 2006 julkaiseman selvityksen mukaan liito-oravakannan kehitys on ollut vähenevä 1940-luvulta lähtien. Selvityksessä kannan arvioidaan tulevaisuudessa pienenevän entisestään, kuten se on tähän päivään asti tehnytkin.

Metsähakkuut ovat liito-oravan suurin uhka

Suurin liito-oravan suojelua uhkaava tekijä on se, että hakkuissa liito-oravan elinympäristöjä häviää ja pirstoutuu. Pienen metsätupsun säästäminen liito-oravalle ei tutkimusten mukaan riitä. Lisääntyvä naaras tarvitsee pärjätäkseen vähintään noin 4–6 hehtaarin alueen, ja radioseurantojen perusteella se käyttää keskimäärin 8 hehtaarin aluetta.

Liito-oravaa uhkaavat avohakkuut ja heikot suojelukäytännöt

Luonnonsuojelulaista kumottiin 15.4.2016 pykälä (72a §), joka velvoitti ELY-keskukset antamaan päätöksen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainnista sekä sallitusta metsänkäsittelystä. ELY-keskuksen päätöksenantovelvoite koski tilanteita, joissa hakkuita suunniteltiin viranomaisten tiedossa olevan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan alueelle. Nykyään ELY-keskus ei enää tee päätöstä lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainnista ja sallitusta metsänkäsittelystä. Sen sijaan ELY-keskus antaa tarvittaessa neuvontaa lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämis- ja hävittämiskiellon noudattamisesta. Neuvonta voi myös tarvittaessa sisältää lisääntymis- ja levähdyspaikan tilanteen varmistamisen maastossa. Vastuu liito-oravametsien suojelusta on siis jäänyt lähes yksinomaan maanomistajien ja metsäalan toimijoiden vastuulle.

Uuden käytännön suurin ihmeellisyys on siinä, että ELY-keskus ei lähtökohtaisesti tarkasta hakkuusuunnitelman lainmukaisuutta ennen hakkuuta, vaan tarvittaessa ELY-keskus seuraa ja valvoo lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioon ottamista jälkikäteen. Siis viranomainen seuraa vierestä, kun tiedossa oleva lisääntymispaikka hakataan ja vastaa hakkuun jälkeen käynnistää valvontatoimet, jotka mahdollisesti johtavat käräjille.

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat yhdessä ohjeistaneet, miten liito-oravan lisääntymispaikat tulee uuden käytännön mukaisesti ottaa metsänkäsittelyssä huomioon. Ohjeistuksen perusteella Tapio Oy on vuonna 2016 laatinut metsätaloustoimijoille neuvontamateriaalin ministeriöiden tilauksen pohjalta. Ohjeistuksen merkittävin heikkous on se, että tutkimuksiin perustuva liito-oravan biologia ja ekologiset vaatimukset eivät ole riittävällä tavalla ohjanneet liito-oravan lisääntymisen turvaamista. Ohjeistuksen laadinnassa ei ole vaikuttanut edes se, että lajin uhanalaistuminen jatkuu. Lähitulevaisuudessa onkin välttämätöntä päivittää neuvontamateriaali vastaamaan tieteellisistä tutkimuksista saatuja tuloksia liito-oravan populaatiobiologiasta.

Luonnonsuojeluliitto on mukana liito-orava-LIFE -hankkeessa, jossa on tuotettu uutta materiaalia liito-oravan kartoittamisesta ja suojelusta. Hankkeessa mukana ollut Metsäkeskus on julkaissut Liito-orava talousmetsässä -oppaan vuonna 2023. Metsäkeskuksen opas ei ota riittävästi huomioon viimeisten tutkimusten tuloksia lisääntymis- ja levähdyspaikan riittävästä koosta ja elinpiirien säilymisestä elinvoimaisena.

Suojelun rahoitus riittämätöntä

Liito-oravan suojelun laiminlyömisen merkittävin syy on raha. Lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan niin pieniksi, ettei niistä tarvitse maksaa korvauksia maanomistajille. Valtio ei ole edes budjetoinut liito-oravakorvauksiin rahaa. Varsin harvinaista on, että liito-oravalle perustetaan luonnonsuojelualue. Jos liito-oravan suojelua on tarkoitus uskottavasti kohentaa, tarvitaan siihen lisää resursseja. Asia ei ratkea ennen kuin metsiensuojelulle saadaan lisää rahaa valtion talousarvioon.

Monet nykyiset käytännöt heikentävät suojelua

Liito-oravan suojelua ei paranna myöskään se, että Metsäkeskuksen ei tarvitse ilmoittaa ELY-keskukselle kaikkia sen tiedossa olevia liito-oraviin kohdistuvia metsänkäyttöilmoituksia. Ohje koskee vain niitä kohteita, jotka ELY-keskukset ovat ensin ilmoittaneet Metsäkeskukselle. Jos Metsäkeskus on kuullut liito-oravista maanomistajilta, luontoharrastajilta tai löytänyt ne itse metsälakikohteita etsiessään, sen ei ole pakko tehdä mitään. Niitä liito-oravia ei virallisesti ole olemassakaan.

Merkittävä käytännön puute on myös se, että metsänkäytön suunnittelun yhteydessä tarkastetaan vain hakattava alue. Lisääntymis- ja levähdyspaikka jatkuu kuitenkin usein ympäröiviin metsiin. Liito-oravan suojelun kannalta keskeistä olisi, että koko elinpiirin alue selvitettäisiin samalla kertaa, jotta liito-oravan esiintyminen ja lisääntymispaikat voitaisiin ottaa kattavasti huomioon. Liito-oravan lisääntymispaikka voidaan hakata, kun yksilö on väliaikaisesti toisella paikalla elinpiirillään tai elinpiiri on väliaikaisesti tyhjillään. Hyvin yleistä on, että yksilöt vaihtavat säännöllisesti lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikan lisäksi olennaista on myös se, mitä läheisissä metsissä tapahtuu. On hyvä muistaa, että viimeisten oikeuspäätösten mukaan myös tyhjillään oleva lisääntymis- ja levähdyspaikka on suojeltu hävittämis- ja heikentämiskiellolla.

Avohakkuut hävittävät elinympäristön

Liito-orava-alueiden metsienkäsittelyohje ei selvästi ole luontodirektiivin mukaisella tasolla. Lajin suojelu olisi kuitenkin mahdollista ottaa paremmin huomioon ja jopa ilman merkittäviä kustannuksia, jos lähtökohdaksi otettaisiin laajemman alueen kokonaistarkastelu ja metsien hoidossa siirryttäisiin jatkuvan kasvatuksen mukaiseen metsien hoitoon. Kun reviiriä ei avohakattaisi, jopa suosituksia pienialaisemman pesäpaikan turvaaminen kokonaan hakkuiden ulkopuolella saattaisi jossain tapauksissa mahdollistaa liito-oravan elinmahdollisuudet.

Suurin liito-oravan suojelua uhkaava tekijä on se, että hakkuissa liito-oravan elinympäristöjä häviää ja pirstoutuu. Pienen metsikön säästäminen liito-oravalle ei tutkimusten mukaan riitä. Lisääntyvä naaras tarvitsee pärjätäkseen vähintään noin neljän hehtaarin alueen, ja radioseurantojen perusteella se käyttää keskimäärin kahdeksan hehtaarin aluetta. Moni maanomistajakin haluaisi suojella ministeriöiden ohjeita laajemman alueen.

Mistä huomaa liito-oravan?

Liito-orava on pääosin hämäräaktiivinen eläin. Lajin esiintymisen huomaa useimmiten maankuuluista kellertävistä papanoista.

Talvi- ja kevätaikaan liito-oravan papanat ovat kullankeltaisia, mutta kesällä huomaamattoman vihreitä. Liito-oravan papanoiden etsimiseen paras ajankohta on keväällä maaliskuusta toukokuuhun, mutta pohjoisessa papanoita löytää helposti heinäkuuhun asti. Kuivilla mailla ja esimerkiksi isojen kuusien juurilla papanat säilyvät kauankin, jolloin niitä voi löytää oikeastaan mihin vuodenaikaan vain.

Kesällä ja syksyllä papanoiden löytäminen on vaikeampaa varsinkin etelässä, eikä tällöin pitäisi tehdä rajauspäätöksiä lainkaan. Vaikka ministeriöiden ohjeet korostavat rajausten nopeaa tekemistä, virkamiehen tulee tutkia tilanne asiallisesti.

Yksi papana ei kuitenkaan tee metsästä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Papana voi olla kaukana kulkuyhteydellä, joka sinänsä on kyllä tärkeä liito-oravan liikkumisen kannalta, kun on päästävä pakoon petoja, löydettävä laijkumppaneita tai uusia ruokailu- tai pesäpaikkoja. Toisaalta alue voi olla suojeltava lisääntymis- ja levähdyspaikka ilman papanoitakin. Oikeuskäytännön mukaan se, että paikka on jonakin vuonna käyttämättä, ei merkitse sitä, että laji olisi sen hylännyt. Pitää muistaa, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös kulkuyhteyksiä pitää selvittää ja suojella.

Miten ilmoittaa liito-oravasta?

Ilmoita havainnot laji.fi -sivustolle. Sen voi tehdä esimerkiski Mobiilivihko-sovelluksella. Voit lähettää kopion myös metsäkeskukselle ja kunnalle.

Täytä lomake tarkasti ja merkitse kartalle papanat, kolopuut ja risupesät. Huomaa, että liito-oravahavaintojen paikkatietoja ei pitäisi karkeistaa vaan ilmoittaa tiedot tarkasti. Liitä mukaan myös valokuva papanoista aina kun mahdollista.

Tutustu Liito-orava LIFE -hankkeeseen

Metsähallituksen Luontopalvelujen koordinoiman Liito-orava LIFE -hankkeen tavoitteena on vuosina 2018–2025 parantaa liito-oravan suojelua huomioimalla lajin säilymiselle keskeiset elinympäristöverkostot tulevaisuutta varten. Hankkeen tavoitteena on kaksinkertaistaa liito-oravien määrä ja saavuttaa lajin suotuisan suojelun taso.