Luontokato

Suomalainen luontokato

Suomi ei ole vain meidän ihmisten kotimaa. Jaamme metsämme hömötiaisten kanssa, virtojamme tarvitsee myös taimen, soillamme astelee meidän lisäksemme suokukko. Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Joka toinen luontotyyppi eli lajien elinympäristö Suomessa on uhanalainen. Kun elinympäristö häviää, katoavat myös siitä riippuvaiset lajit. Luontokato on todellisuutta Suomessakin.

Hömötiainen on metsätalouden häviäjä

Vielä 1950-luvulla hömötiainen oli Suomen neljänneksi yleisin lintu. Sitten alkoi romahdus. Vuonna 2015 hömötiainen luokiteltiin vaarantuneeksi. Nyt laji on jo erittäin uhanalainen. Suurin syy hömötiaisen ahdinkoon on metsätalous. Talousmetsässä on vain vähän lahopuuta, joihin hömötiainen nakuttelee pesänsä. Se löytää myös paremmin ravintoa vanhoista metsistä. Hömötiaista voidaan auttaa suojelemalla vanhoja metsiä ja ennallistamalla talousmetsiä.

Metsien tunnuslukuja

• Metsissä elää 30 % Suomen uhanalaisista lajeista.
• Metsien talouskäyttö on ensisijainen syy yli 700 lajin uhanalaisuuteen.
• 76 % metsien luontotyypeistä on uhanalaisia. Metsien luontotyyppejä ovat muun muassa lehdot ja kangasmetsät.
• Vain 3 % Suomen metsistä on luonnontilaisia. Osa näistä metsistä on vaarassa kadota.
• Suomen metsistä on suojeltu noin 6 %. Etelä-Suomessa suojelussa on 2,9 % metsistä ja Pohjois-Suomessa 10,2 %.
• Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden ensisijainen syy viidesosalle uhanalaisista lajeista.
• Joka neljäs Suomen jäkälistä on uhanalainen. Suurin syy jäkälien vaikeaan tilanteeseen on metsätalous.

Suo ja kuokka, mutta ei suokukkoa

Vimmainen soiden ojitus ja turpeennosto ovat ajaneet lukuisat suolinnut ahtaalle. Pahiten niistä on kärsinyt suokukko, jonka määrä ovat vähentynyt yli 90 prosenttia 1980-luvun alun tasosta. Näyttävät soidintanssit ovat nykyään harvinainen näky, ja laji luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Suomessa suokukkoa voidaan auttaa suojelemalla soita ja suokukolle voidaan luoda uusia pesimäpaikkoja ennallistamalla. Suokukon ahdinkoon vaikuttavat myös sen talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset ja ilmaston kuumeneminen.

Soiden tunnuslukuja

• Ojitus ja turpeennosto ovat ylivoimaisesti merkittävimmät suolajien uhanalaisuuden syyt.
• Alun perin Suomen pinta-alasta kolmasosa on ollut soita. Yli puolet Suomen nykyisistä soista on ojitettuja. Osassa Etelä-Suomea on ojitettu jopa 90 % soista.
• Suomen suot on halkaistu 1,4 miljoonaa kilometrillä suo-ojia. Se vastaa lähes kahta edestakaista matkaa Maasta Kuuhun.
• Etelä-Suomen suoluontotyypeistä 77 % on uhanalaisia. Kaksi kolmasosaa Suomen hiilivarastoista on soissa.

Luontokato ajaa niittyjen asukin ahtaalle

Erittäin uhanalainen keltaverkkoperhonen kärsii perinneympäristöjen katoamisesta. Maatalouden rakennemuutoksen myötä ketoja ja laidunniittyjä on harvassa. Nykyään perhonen voi löytää sopivat elinolosuhteen metsäniittyjen ja paahdeympäristöjen lisäksi uusista elinympäristöistä, kuten teiden tai junaratojen varsilta. Siellä vastassa on haitallinen vieraslaji komealupiini, joka syrjäyttää perhosen ravintokasvin purtojuuren. Keltaverkkoperhosta voidaan suojella ennallistamalla ja luomalla uusia perinneympäristöjen verkostoja sekä pitämällä komealupiinin leviäminen teiden varsilla kurissa.

Perinneympäristöjen ja vieraslajien tunnuslukuja

• Perinneympäristöjen pinta-alasta on hävinnyt 90 % 1960-luvun jälkeen.
• Perinneympäristöistä eli perinnebiotoopeista on kadonnut jopa 99 % 1800-luvun loppuun verrattuna.
• 100 prosenttia eli kaikki Suomen perinneympäristöt, kuten niityt, kedot ja hakamaat, ovat uhanalaisia luontotyyppejä.
• Suurin syy uhanalaistumiseen on 1960-luvulla alkaneet muutokset maatalouspolitiikassa ja maataloudessa – tehomaatalouden myötä niitto ja laidunnus vähentyivät merkittävästi. Samalla niittyjä joko muutettiin metsiksi tai pelloiksi tai ne jäivät kasvamaan umpeen.
• Vielä jäljellä olevia perinnebiotooppeja uhkaavat nykyään umpeenkasvun lisäksi muun muassa vieraslajit kuten komealupiini.
• Laissa haitallisiksi säädettyjä vieraskasvilajeja Suomessa on 56 ja ilmastonmuutoksen myötä vieraskasvien aiheuttamat haitat tulevat todennäköisesti lisääntymään.

Luontokadon takia vaelluksen mestari on pulassa

Suomen vaelluskalat ovat uhanalaisia, myös meriin vaeltava taimen. Nykyään alkuperäinen merivaelteinen kanta löytyy enää 12 Itämereen laskevasta joesta. Merkittävin syy ahdinkoon on jokien patoaminen vesivoiman käyttöön. Myös jokien perkaaminen suoriksi ”ränneiksi” on hävittänyt kosket eli taimenen kutu- ja suojapaikat. Taimenen tilannetta vaikeuttaa myös merikalastus, metsätalouden ojitukset ja vesistöihin päätyvä kuormitus. Vaelluskalojen elinoloja voidaan parantaa purkamalla patoja, rakentamalla kalateitä, kunnostamalla perattuja jokia ja säätelemällä kalastusta.

Virtavesien tunnuslukuja

• Suomen jokien lohikalojen kannat ovat vähentyneet 90 % 50 vuoden aikana.
• Suomen arviolta 159 000 joki- ja purokilometristä noin 90 % on ihmisen muuttamia.
• Suomen joissa on yli 200 vesivoimalaitosta. Vesivoimaksi luettavia rakenteita on 500. Ne voivat olla käytöstä poistuneita voimaloita tai minivoimaloita.
• Suomessa on 90 000–95 000 tierumpua, joista jopa kolmannes on osittainen tai täydellinen este vaelluskaloille ja muille eliöille.

Tavoitteemme

Suomen tulevaisuuden isot linjat ratkaistaan politiikalla. Kyse on siitä, mihin verovaroja käytetään, millaista taloudellista toimintaa tuetaan ja mihin ihmisiä kannustetaan. Poliitikot ovat ratkaisevassa asemassa myös monimuotoisen luonnon säilymisen kannalta.

Alla ovat Luonnonsuojeluliiton tärkeimmät kärjet valtakunnan politiikkaan. Nämä pitäisi toteuttaa vuoteen 2030 mennessä.

Kaikista elinympäristöistä suojellaan 30 %

Suomen kaikista elinympäristöistä suojellaan 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suojelualueverkoston pitää jakautua tasaisesti eri puolille Suomea, ja sen pitää olla riittävän yhtenäinen, jotta lajit pystyvät siirtymään alueelta toiselle. Ihmisten heikentämistä alueista, kuten ojitetuista soista ja metsistä, ennallistetaan 30 %.

Luonto tarvitsee oman luontolain

Ilmaston kuumenemisen torjumiseksi on kirjoitettu ilmastolaki, jossa on kirjattuna esimerkiksi päästövähennystavoitteet. Samanlainen kokoava laki tarvitaan luonnolle. Lakiin on kirjattava määrälliset ja ajalliset tavoitteet luonnonsuojelulle ja luonnon ennallistamiselle. Tavoitteet ovatkin jo olemassa, sillä Suomi on sitoutunut tiettyihin tavoitteisiin esimerkiksi EU:n biodiversiteettisopimuksessa sekä YK:n Kunming-Montrealin luonnon monimuotoisuuden kehyksessä.

Eroon haitallisista tuista

Ympäristölle haitalliset tukimuodot pitää selvittää ja lakkauttaa. Tähän kuuluvat mm. ne metsätalouden ja maatalouden tuet, jotka aiheuttavat ympäristölle haittaa. Säästyvät rahat siirretään luontokadon torjumiseen samalla sektorilla.

Luontohaitoille hintalappu

Taloudellinen toiminta ei sovi joka paikkaan. Luonnoltaan arvokkaat alueet on säästettävä. Siellä missä toimintaa voi harjoittaa, on otettava käyttöön luontohaittojen ja -heikennysten hyvittäminen eli ekologinen kompensaatio. Kompensaation jälkeen lajin tai luontotyypin tilanne on parempi kuin ennen kompensaatiota.

Luonnonsuojelun rahoitukseen reilu korotus

Luonnonsuojelun rahoitus on tällä hetkellä täysin riittämätöntä kääntämään luontokatoa luonnon paluuksi. Rahoitus on moninkertaistettava. Rahoituksella muun muassa hankitaan luonnonsuojelualueita, ennallistetaan aiemmin tuhottua luontoa ja vahvistetaan ympäristöhallintoa.

Ilmastonmuutoksen torjunta on luontokadon torjuntaa

Suomen on ajettava riittävää ja vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa EU:ssa ja kansainvälisissä neuvotteluissa, jotta ilmaston kuumeneminen voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Uusiutuvan energian ja maankäyttösektorin politiikassa varmistetaan, ettei samalla aiheuteta luontokatoa.