Saimaannorppa

Tämän sivun sisältö

• Tietoa saimaannorpasta
• Miksi saimaannorppa on uhanalainen?
• Miten saimaannorpan tulevaisuus voidaan turvata?
• Näin suojelemme saimaannorppaa
• Ajankohtaista
• Ota yhteyttä

Tietoa saimaannorpasta

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä. Erittäin uhanalaisia saimaannorppia oli vuonna 2024 jäljellä noin 495 yksilöä. Norpan uhanalaisuuden syy on ihminen, sillä muita luontaisia vihollisia sillä ei ole. Leutoina talvina petoeläimet, kuten ketut, voivat toki napata ilman pesän suojaa jääneen kuutin.

Yhteisesti sovittuna tavoitteena on suotuisan suojelun taso, joka on moninkertainen määrä norppia nykyiseen verrattuna. On arvioitu, että Saimaa voisi elättää tuhansia norppia, ja silti kalaa ja elintilaa jäisi myös ihmisten tarpeisiin.

Hylkeisiin kuuluvan norpan alalaji

Saimaannorppa on norpan alalaji, joka jäi Saimaalle eristyksiin, kun Saimaa muodostui jääkauden jälkeen. Se on vuosituhansien aikana sopeutunut elämään Saimaan sokkeloisissa vesistöissä. Saimaannorpat ovat yleisesti melko terveitä, eikä niillä juuri tavata muita kuin iän tuomia tauteja sekä pääasiassa harmittomia sisä- ja ulkoloisia. Toisinaan nuorillakin yksilöillä tavataan kuitenkin sairauksia, kuten keuhkokuumetta tai ripulia.

Saimaannorpan sukulaisia ovat muun muassa laatokannorppa ja itämerennorppa, jotka ovat myös norpan alalajeja. Kukin norppa on sopeutunut erilaisiin ekosysteemeihin. Ne poikkeavat toisistaan muun muassa tautienvastustuskykynsä ja loistensa suhteen.

Uusimmat geneettiset tutkimukset osoittavat, että saimaannorppa poikkeaa muista norpista niin paljon, että se saattaa olla oma lajinsa. Lajistatusta ehdottava julkaisu on tekeillä.

Kotipaikkana Saimaa

Saimaannorppa on ainoa kotoperäinen nisäkkäämme. Se on yksi harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Saimaannorppia elää ainoastaan Suomen Saimaalla. Saimaa on pitkään ollut norpalle ihanteellinen elinympäristö: rauhallinen, pedoton ja kalaisa.

Norpat elävät pieninä osapopulaatioina eri osissa Saimaata. Norppayksilöt pysyvät uskollisina kotiseuduilleen ja pesivät samoilla seuduilla vuodesta toiseen. Nuoret norpat tosin voivat vaeltaa melko kauas synnyinseuduiltaan. Saimaannorppa liikkuu avovesiaikaan pitkiäkin matkoja. Vaikka saimaannorppa on erittäin uhanalainen, sitä voi tavata lähes kaikkialla Saimaalla.

Elämä vedessä

Saimaannorppa elää 65–80 % elinajastaan vedessä ja siitä noin 80 % pinnan alla. Etenkin kuutit myös nukkuvat vedessä. Välillä norppa nousee kiville lepäämään ja nukkumaan.

Norpan veri sitoo hyvin happea. Vedessä oleskelua helpottaa myös sukellusreaktio: kun norppa sukeltaa, hapekas veri alkaa kiertää vain happea välttämättä tarvitseviin kudoksiin, eli sydämeen ja aivoihin. Samalla sydämen lyöntitiheys laskee.

Norpilla on havaittu olevan kolme erilaista sukellustyyppiä: matkasukellus, saalistussukellus ja unisukellus. Pisimmillään norpan sukellus voi kestää yli 20 minuuttia. Vaikka norppa voi sukeltaa useita minuutteja, sen on noustava pinnalle hengittämään. Talvisin se tekee itselleen hengitysavantoja jäähän.

Yksilölliset kuviot ja hyvät aistit

Aikuinen saimaannorppa on noin 140 senttimetriä pitkä ja painaa 50–90 kiloa. Aikuisten saimaannorppien väritys vaihtelee vaaleasta ja punaruskeasta miltei mustaan. Turkin kiehkurakuviot ovat yksilöllisiä kuin ihmisten sormenjäljet, ja kuviot pysyvät samoina koko norpan elämän ajan.

Norppaa suojaa paksu ihonalainen traani- eli rasvakerros. Arktisina hylkeinä norpat selviävät hyvin kylmistä talvista, mutta eivät pidä kesän kuumuudesta.

Norpan tuuheissa viiksissä ja kulmakarvoissa on herkkä tuntokarva-aisti, jonka avulla norppa suunnistaa ja saalistaa. Norppa myös näkee ja kuulee hyvin veden alla.

Pitkäikäinen ja leikkisä erakko

Jos norppa selviytyy aikuiseksi, se elää todennäköisesti yli 20 vuotta. Vanhin tunnettu yksilö on yli 35-vuotias.

Koska norppakanta on Saimaassa hyvin pieni, norpat eivät esiinny suurissa laumoissa kuten useimmat muut hyljelajit. Norpat elävät yksin tai pareittain, mutta etenkin loppukeväällä norpat saattavat kerääntyä muutaman yksilön ryhmiksi.

Luonteeltaan norpat ovat usein leikkisiä ja uteliaita, mutta yksilöiden välillä on paljon eroja. Avovesiaikaan norppa saattaa olla niin utelias ja rohkea, että se lähestyy vedessä ollessaan jopa ihmistä. Pesiessään ja vaihtaessaan karvaa norpat ovat kuitenkin arkoja ja herkkiä kaikenlaiselle häiriölle, ja ne tarvitsevat siksi rauhaa.

Saimaannorpan lisääntyminen

Saimaannorpat tulevat sukukypsiksi 4–6-vuotiaina. Parittelu tapahtuu maaliskuussa. Norpilla on viivästynyt sikiönkehitys, eli hedelmöityksen jälkeen alkio pysyy kohdussa kiinnittymättömänä. Alkio kiinnittyy kohdun seinämään vasta kesällä ja alkaa kehittyä. Helmi-maaliskuussa naaras synnyttää yleensä yhden kuutin kalliorannan tai luodon kinospesään.

Syntyessään kuutit ovat tuhkanharmaita ja painavat noin 4 kiloa. Emo imettää kuuttia ensin pesän suojassa ja myöhemmin jäällä. Jo parin kuukauden iässä kuutti painaa 20 kiloa. Ensimmäinen vuosi on kuutille vaarallisin, kun se vasta harjoittelee itsenäistä elämää.

Pesä lumikinoksessa

Saimaannorpat tekevät talvisin itselleen makuupesiä Saimaan kalliorantojen ja luotojen lumikinoksiin. Norpat kairaavat eturäpylöidensä kynsillä ensin kulkuavannon jään läpi kinoksen alle ja kaivavat sitten räpylöillään luolan kinoksen sisään. Sekä uros- että naarasnorpat tekevät lepopesiä. Pesää ei näe kinoksesta päältäpäin.

Norpat tekevät yleensä lisäksi yhden tai useamman vaihtopesän, johon ne siirtyvät, jos alkuperäinen pesä romahtaa tai siihen kohdistuu jokin uhka. Naaraat myös synnyttävät kuutin pesän suojissa. Poikaspesäksi kutsutaan pesää, johon on syntynyt kuutti. Pesä suojaa kuuttia kylmettymiseltä, petoeläimiltä ja häiriöltä.

Lisääntymis- ja poikasvaiheessa norpat ovat herkkiä häiriöille. Emo sukeltaa herkästi pakoon pesästä, kun se kuulee poikkeavan äänen. Tällöin kuutin imetys voi häiriintyä ja johtaa pahimmillaan jopa kuutin menehtymiseen.

Karvanvaihto

Aikuiset norpat vaihtavat vuosittain karvansa touko-kesäkuussa. Kesä- ja talviturkki ovat samanlaiset. Karvanvaihtoaikaan norpat kiipeävät kiville ja luodoille kuivattelemaan vanhaa turkkiaan ja rapsuttelemaan sitä pois uuden turkin tieltä. Kivillä ja luodoilla ollessaan norpat ovat arkoja ja sukeltavat herkästi pakoon, kun ne havaitsevat lähestyvän veneen tai esimerkiksi rannalla liikkuvan ihmisen. Norpan karvanvaihto häiriintyy, jos se joutuu sukeltamaan pakoon, sillä norppa joutuu myöhemmin kuivattamaan turkin uudestaan.

Kala ravintona

Saimaannorppa syö lähes yksinomaan kalaa, jota se saalistaa sukeltaessaan. Ravinto on etupäässä ahventa, särkeä, muikkua ja kuoretta, mutta myös muuta parvissa liikkuvaa pikkukalaa. Norppa ei pureskele kaloja, vaan nielaisee ne kokonaisina.

Yhden norpan kalankulutukseksi on arvioitu noin kolme kiloa vuorokaudessa, eli noin tuhat kiloa vuodessa. Määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Kiiman ja karvanvaihdon aikaan norpat eivät syö juuri lainkaan. Syksyllä norppa alkaa kasvattaa rasvakerrosta talven varalle ja syö enemmän.

Miksi saimaannorppa on uhanalainen?

1900-luku oli saimaannorppakannan romahduksen aikaa. Vuosisadan alussa tehokas metsästäminen hävitti norpan useilta vesialueilta kokonaan. Myöhemmin puuvillaverkkojen vaihtuminen vahvoihin nailonverkkoihin, vesien saastuminen ja veden pinnan voimakkaat vaihtelut pesimäaikaan verottivat rajusti norppakantaa.

Nykyään vakavin kantaa uhkaava tekijä ovat kalanpyydykset ja erityisesti verkkokalastuksen aiheuttamat kuolemat. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät leudot ja vähälumiset talvet sekä vedenpinnan vaihtelu pesimäaikaan vaikeuttavat norppien pesintää. Norppakannan kasvu on hyvin hidasta ja epävakaata. Kanta on pirstoutunut pieniksi osapopulaatioiksi eri puolille Saimaata, ja geneettinen monimuotoisuus heikkenee jatkuvasti. Rantarakentaminen kaventaa saimaannorpan elintilaa. Kannan kehitys voi edelleen kääntyä laskuun pienestäkin häiriötekijästä tai sattuman vaikutuksesta.

Ihminen on toiminnallaan aiheuttanut sen, että saimaannorppa on nykyisin erittäin uhanalainen. Koska saimaannorppa elää ainoastaan Suomessa, on sen tulevaisuus meidän suomalaisten varassa.

Kalanpyydykset

Kuuttien suojaamiseksi Saimaalla on rajoitettu verkkokalastusta. Verkkokalastusrajoitukset ovat vuosittain voimassa 15.4.–30.6. keskeisimmillä saimaannorpan poikasten elinalueilla. Alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkkojen osalta kielto päättyy jo 20.6., vaikka myös muikkuverkkoihin on kuollut saimaannorppia. Kielletyt pyydystyypit löytyvät maa- ja metsätalousministeriön sivuilta. Kalastusrajoitusalueet sekä kielletyt pyydystyypit löytyvät kalastusrajoitus.fi-palvelusta.

Verkkokalastusrajoitukset ovat kuitenkin riittämättömät niin ajallisesti, alueellisesti kuin pyydystyyppien osalta. Kuuttien verkkokuolemat ovat rajoitusten myötä vain siirtyneet keväältä loppukesään. Vaikka nuorilla kuuteilla on suurin riski kuolla verkkoihin, niihin kuolee myös aikuisia norppia ympäri vuoden. Rajoitusalueet kattavat hieman yli 70 % Saimaasta, mutta ne eivät edelleenkään kata kaikkia norppa-alueita. Norpat vaeltavat avovesiaikaan lähes koko Saimaan alueella, jolloin ne voivat sotkeutua ja tukehtua myös kalastusrajoitusalueen ulkopuolella oleviin verkkoihin.

Kaupalliset kalastajat käyttävät pääasiassa norppaturvallisia pyydyksiä, ja niitä myös kehitellään jatkuvasti lisää. Verkoilla Saimaalla ammatikseen kalastavia on melko pieni määrä, kun taas vapaa-ajan verkkokalastajia on kymmeniä tuhansia. Verkot ovat kuitenkin norpille vaarallisia riippumatta siitä, kuka niillä kalastaa. Myöskään verkkojen ankkurointi ei tee niistä norppaturvallisia.

Verkkojen lisäksi löysänieluiset katiskat ovat norpille vaarallisia. Jos katiskan nielu pääsee leviämään yli 15 senttimetrin, vaarana on, että norppa mahtuu tunkeutumaan katiskaan eikä pääse sieltä enää pois. Löysänieluisilla katiskoilla kalastaminen on ympärivuotisesti kiellettyä saimaannorpan keskeisimmillä elinalueilla, mutta silti niitä löytyy edelleen norppavesiltä.

Ilmastonmuutoksen vaikutus saimaannorppaan

Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät lämpimät talvet vaikeuttavat saimaannorppien pesimistä. Ellei lunta ja pakkasta ole tarpeeksi lumikinosten muodostumiseen, norppa ei pysty tekemään pesää lumikinoksen sisään.

Jos norppa joutuu synnyttämään poikasensa paljaalle jäälle, kuutin elinmahdollisuudet heikkenevät kylmettymisen, petojen ja ihmisen aiheuttaman häiriön vuoksi. Aikaisin alkavan kevään ja lämpimien säiden myötä pesä voi myös romahtaa ennenaikaisesti. Leudot talvet lisäävät suoraan pesäpoikaskuolleisuutta.

Epävakaat jääolosuhteet saavat norpat myös etsimään sopivia pesimäpaikkoja uusilta alueilta, esimerkiksi suojaisista lahdelmista läheltä rakennettuja alueita. Tämä saattaa vuorostaan vaikeuttaa pesinnän onnistumista, sillä norppa on pesimäaikaan herkkä häiriöille, ja emo sukeltaa helposti pakoon oudon äänen kuullessaan. Tällöin kuutin imetys häiriintyy ja voi toistuessaan johtaa siihen, että kuutti jää normaalia heiveröisemmäksi tai pahimmillaan kuolee.

Kannan hajanaisuus ja geeniperimän hupeneminen

Saimaannorppakanta on jakaantunut hajanaisiksi osapopulaatioiksi eri vesistöalueille Saimaalla. Norppakannan kasvu on hyvin hidasta ja epävakaata etenkin nuorten norppien verkkokuolemien takia. Vain noin joka viides kuuteista saavuttaa lisääntymisiän.

Kannan kasvu on keskittynyt edelleen levinneisyyden ydinalueille Savonlinnan ympärille Pihlajavedelle ja Haukivedelle. Saimaannorpan pesimäalueen reunamilla kanta on edelleen muutamien yksilöiden varassa.

Saimaannorpan geeniperimässä on vaihtelua vähemmän kuin itämerennorpalla ja jäämerennorpalla. Norpan geneettinen monimuotoisuus on myös vähentynyt jatkuvasti ja vähenee edelleen, vaikka norppakanta kasvaa hitaasti.

Yksipuolinen perimä heikentää lajin kykyä sopeutua uusiin olosuhteisiin ja esimerkiksi yllättävät tautiepidemiat ovat uhka saimaannorppakannalle. Geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen lisää sukupuuton riskiä, joten kanta pitäisi saada huomattavasti voimakkaampaan ja nopeampaan kasvuun.

Rantarakentaminen ja muu ihmislähtöinen häiriö

Saimaan kasvava rantarakentamisen ja loma-asuntojen määrä lisäävät häiriötekijöitä ja liikkumista pesimäalueilla. Jopa kolmasosa Saimaan rannoista on jo sellaisen ihmistoiminnan piirissä, ettei norpan pesintä siellä onnistu normaalisti. Rantarakentamisen alueet eivät sovellu saimaannorpalle pesimäalueiksi.

Saimaannorppa on erityisen herkkä häiriöille pesinnän aikaan talvella joulu-huhtikuussa sekä karvanvaihtoaikaan touko-kesäkuussa. Talviaikainen liikkuminen Saimaan rannoilla ja luodoilla on pienille kuuteille uhkatekijä, sillä pesää ei huomaa kinoksesta päällepäin.

Ympäristömyrkyt

Ympäristömyrkyt hankaloittavat norppien elämää ja lisääntymistä. Orgaanisten hiiliyhdisteiden joutuminen vesistöihin on vähentynyt, mutta aikuisiin ja nuoriinkin norppiin ympäristömyrkkyjä on ehtinyt jo varastoitua.

Elohopeaa kertyy norppiin edelleen, ja ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyvät valumat voivat pahentaa tilannetta. Elohopean kertyminen maksaan vaikuttaa norppien lisääntymiseen. Ympäristömyrkyt eivät tällä hetkellä ole akuutein ongelma norpan selviytymisen kannalta, mutta tilannetta seurataan.

Vedenpinnan tason vaihtelu

Onnistunut pesintä vaatii vakaan vedenpinnan tason pesinnän aikana. Jos vedenpinta laskee liikaa, rantajää ja -hanki romahtavat ja rikkovat pesät. Jos vedenpinta nousee liikaa, vesi tulvii pesiin. Suomen ja Venäjän välisellä juoksutussopimuksella pyritään nykyisin tarvittaessa toteuttamaan Saimaan juoksutukset niin, että saimaannorpan pesintää ei vaaranneta.

Sattuman vaikutus

Saimaannorppia on niin vähän, että yllättävät tautiepidemiat tai laaja tai toistuva pesinnän epäonnistuminen voivat koitua sen kohtaloksi. Talvi 2019–2020 oli norpan pesinnän kannalta surkein koko 40-vuotisen kannanseurannan aikana. Surkean poikasvuoden lisäksi useat kalanpyydyskuolemat tai yllättävät tautiepidemiat voivat johtaa siihen, että norppakannan kasvu kääntyy laskuun.

Miten norpan tulevaisuus voidaan turvata?

Norppia arvioidaan eläneen parhaimmillaan Saimaassa tuhansia yksilöitä. Nyt se on erittäin uhanalainen ja välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Suojelu- ja tutkimustyön ansiosta saimaannorpan kanta on hitaasti kasvanut 1980-luvun puolivälistä, jolloin norppia oli arviolta vain 120–150 yksilöä. Norppakanta on saatu kasvamaan noin 495 yksilöön, joista reilu 120 on synnytyskykyisiä naaraita.

Teemme kaikkemme, jotta saimaannorppa säilyy jatkossakin Saimaalla ja myös jälkipolvet saavat ihailla tätä upeaa ja ainutlaatuista norppaa. Kolaamme norpille apukinoksia, osallistumme pesälaskentoihin, edistämme norppaturvallista kalastusta, rauhoitamme saaria norpan pesinnälle, teemme ympäristökasvatusta, vaikutamme lainsäädäntöön, toimimme yhteistyössä tutkijoiden, viranomaisten ja yritysten kanssa sekä viestimme ja kampanjoimme aktiivisesti norpan suojelun puolesta.

Kasvutavoitteen nostaminen

Saimaannorpan suotuisan suojelun tason saavuttaminen edellyttää kunnianhimoisia kasvutavoitteita. Uusimmat geneettiset tutkimukset sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat pesinnän onnistumiselle edellyttävät sitä, että saimaannorpan kanta pitää saada nykyistä voimakkaampaan kasvuun. Kannan nykyistä vuosittaista kasvutavoitetta, 3–6 %, pitää nostaa niin, että kasvutavoite on vähintään 5–­6 %.

Vaarallisten kalanpyydysten kieltäminen

Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on, ettei yksikään saimaannorppa kuole kalanpyydyksiin. Niin tutkimustulokset, kansainväliset sopimukset kuin lainsäädäntö edellyttävät pyydyskuolemien estämisen, jotta saimaannorpan kanta pääsee elpymään.

Saimaannorpalle vaaralliset kalanpyydykset, mukaan lukien muikkuverkot, täytyy kieltää ympärivuotisesti koko levinneisyysalueella. Vähintään heinäkuu pitää saada erittäin kiireellisesti verkkokalastusrajoitusten piiriin. Heinäkuussa kuuteilla on suurin riski tukehtua verkkoihin, sillä vuosittaiset verkkokalastusrajoitukset päättyvät kesäkuun loppuun, ja heinäkuussa kuutit ovat vielä melko pieniä ja heiveröisiä.

Kalastusrajoitusten valvontaa täytyy tehostaa ja rangaistuksia tiukentaa. Norppaturvallisten kalastusvälineiden kehittelyä ja käyttöönottoa pitää jatkaa. Ammattikalastajille pitää jatkossakin maksaa korvaus rajoitusten takia menetetystä ansiosta.

Kannan levittäytymisen turvaaminen

Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin nuoret yksilöt pyrkivät levittäytymään nykyisen levinneisyysalueen reunoille ja vähitellen takaisin koko Saimaan alueelle. Levinneisyyden reuna-alueilla kalastusrajoitukset ovat osin puutteellisia, tai puuttuvat jopa kokonaan. Kannan levittäytyminen takaisin koko Saimaan alueelle täytyy turvata entistä laajemmilla kalastusrajoitusalueilla – alueellisesti ja ajallisesti.

Pesimä- ja karvanvaihtorauhan suominen

Rantarakentamista on rajoitettava ja ohjattava pois norppa-alueilta kaavoituksella. Lisäksi on turvattava saimaannorpan pesimä- ja karvanvaihtorauha. Saimaannorpille aiheutuva ihmislähtöinen häiriö on tarvittaessa minimoitava liikkumis- ja maihinnousurajoituksin sekä uusin suojelualuein.

Lumisten talvien turvaaminen

Saimaannorppa on arktinen hylje, jonka pesinnän onnistuminen on riippuvaista lumesta ja jäästä. Helmi-maaliskuussa syntyvät kuutit tarvitsevat lumikinospesän suojaa kylmyyttä, petoja ja häiriötä vastaan.

2000-luvulla talvet ovat muuttuneet entistä leudommiksi, ja norpille on yhä useammin jouduttu kolaamaan apukinoksia ja asentamaan keinopesiä. Saimaannorpan pesäpoikaskuolleisuus jää pienemmäksi luonnonkinospesissä. Tarvitaan entistä voimakkaampia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tiedottamisen ja valvonnan tehostaminen sekä rikollisten saattaminen vastuuseen

Saimaan alueen kalastajille on tiedotettava entistä laajemmin kalastusrajoituksista ja norppaturvallisen kalastuksen tärkeydestä. Saimaannorppien elinalueella pitää tehostaa valvontaa kalastusrajoitusten noudattamisesta, ja valvonnan yhteydessä kalastajia täytyy neuvoa sallituista ja kielletyistä kalastustavoista. Myös kuluttajavalistus on tärkeää, jotta kuluttajat tietävät vaatia kaupoissa ja ravintoloissa norppaturvallisesti pyydettyä Saimaan kalaa.

Valvonnan määrää pitää lisätä, jotta luvatonta ja rikollista toimintaa harrastavat saadaan kiinni. Saimaannorppaan kohdistuvia luonnonsuojelurikoksia on myös tutkittava nykyistä paremmin. Rikolliset täytyy saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Saimaannorpan tappaminen on sanktioitava myös rahallisesti. Ympäristöministeriön asetus saimaannorpan ohjeellisesta arvosta on 9 755 euroa.