Neljä keinoa virtojen vapauttamiseksi
Uhanalaisen virtavesiluonnon ja vaelluskalojen auttamiseksi riittävä määrä vettä on saatava virtaamaan ympäri vuoden voimalaitosten ohi. Esimerkiksi Kemi-, Oulu- ja Iijoelle on toteutettava kalatiet mieluiten ohitusuomina ja vesittämällä kuivaksi jääneitä luonnonuomia. Pienempien, sähköntuotannolle merkityksettömien voimaloiden padot on avattava kokonaan.
Ongelma: Jokiluonto on erittäin uhanalainen
Suomen joet on laajalti padottu vesivoimasähkön tuotantoon. Jokia on myös perattu puunuittoa varten ja niihin valuu ravinteita maa- ja metsätalousalueilta. Virtavedet ovat sisävesien luontotyypeistä uhanalaisimpia. Kaikkein uhanalaisimpia ovat erittäin suuret joet ja Etelä-Suomen savimaiden joet. Lähes kaikki vaelluskalat ovat uhanalaisia. Vaelluskalat ja niistä riippuvainen raakku eli jokihelmisimpukka eivät voi elää ilman vapaita virtoja.
Kartalla ovat maamme merkittävimmät vaelluesteet. Voimalaitokset, joissa on kalatie, on myös merkitty mukaan. Kaikki kalatiet eivät ikävä kyllä ole toimivia ja takaa kalojen nousua voimalaitoksen ohitse. Kartta: Jyrki Heimonen Lähde: vesikartta.fi
Virtavesien luontotyyppiryhmien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin. Ainoastaan tunturialueen virtavedet on arvioitu säilyviksi. Äärimmäisen uhanalaisia ovat erittäin suuret joet ja savimaiden joet eteläisessä Suomessa.
Ratkaisu: palautetaan edes kymmenys virtaamasta takaisin luonnolle
Vesivoima vie jopa sata prosenttia joessa virtaavasta vedestä eli virtaamasta. Onkin kohtuullista, että vähintään kymmenys joen virtaavasta vedestä palautetaan uhanalaiselle luonnolle. Virtaus palautetaan ohjaamalla sitä vanhoihin luonnonuomiin tai voimalaitosten kalateihin ja ohitusuomiin.
Erityisesti pienet minivoimalat, jotka tuottavat yhteensä vain yhden prosentin vesisähköstä, voidaan pääosin purkaa. Kaikkiin isompiin tulee rakentaa ohitusuomat voimalaitoksen ohi ja niihin tulee ohjata riittävä virtaama. Riittävä ja jatkuva ekologinen virtaama on 5–30 % joesta riippuen. Kun voimalaitos puretaan, palautetaan jopa 100 % joen virtaamasta luonnolle.
Neljä keinoa
1. Ei uusia vesivoimapatoja
Uuden vesivoiman rakentaminen ei ole nykypäivää. Luonnonsuojeluliiton oikeustaistelun tuloksena Kemijoen Sierilään ei rakenneta sinne suunniteltua vesivoimalaa. Myöskään pieniä voimalaitoksia ei tule rakentaa. Pieni voimala ei ole pieni haitta luonnolle.
2. Toimiva kalankulku voimalan ohi
Suomessa on noin 50 alle 5 MW voimalaa, joissa ei ole lainkaan kalatalousvelvoitteita. On myös lukuisia voimaloita, joissa on kalatalousvelvoite, mutta kalatietä ei silti ole rakennettu. Riittämättömät velvoitteet on päivitettävä ja kalatiet toteutettava viipymättä.
3. Riittävä ja jatkuva virtaus
Kaikkiin toiminnassa oleviin voimaloihin on tehtävä kalatiet – ja mielellään luonnonmukaiset ohitusuomat. Niihin tarvitaan myös riittävä ja jatkuva virtaama, joka on 5–30 % joesta riippuen. Esimerkiksi Iijoella ja Kemijoella on olemassa vanhoja luonnonuomia, jotka ovat kuivana ison osan vuodesta. Kuiva uoma on kuollut uoma.
4. Pien- ja minivoimaloiden purku
Hiitolanjoella purettiin kolmea voimalaitosta pitkän prosessin seurauksena. Pienistä voimalaitoksista luopuminen ei juuri vaikuta Suomen sähköntuotantoon, mutta auttaa merkittävästi uhanalaista luontoa. Pelkästään 0,1–1 megawatin minivoimaloita on 67 kappaletta. Näiden lisäksi on olemassa 500 vesivoimaksi luettavaa rakennetta. Töitä siis riittää!
Vaikutukset sähköntuotantoon: Kymmenys vettä luonnolle ei vie Suomea keskiajalle
Veden luovuttaminen kalatiehen on poissa sähköntuotannosta, sillä kalatiessä vesi virtaa turbiinien ohi. Ekologisen virtaaman määrä riippuu joesta ja voimalaitoksesta. Se on 5-30 % joesta riippuen.
Toimenpiteet veisivät noin 10 prosenttia vesisähköstä. Koko Suomen sähkön vuosituotannosta toimenpiteet vähentäisivät vain reilun prosentin. Vesivoimatuotannosta saatavan tehon menetys on siis hyvin pieni verrattuna saavutettaviin hyötyihin luonnolle ja ihmisille.
Vaikutukset luonnolle: Virtaus synnyttää elämää
Kun virtausta vapautetaan tekemällä kalatie, kalat pääsevät jälleen uimaan padon ohi. Kun koko pato puretaan, veden voima alkaa heti muokata elinoloja mieluisaksi jokieliöille kuten vesihyönteistoukille. Ne tarvitsevat lisääntyäkseen virtauksen hapettamaa vettä ja lajittamaa pohjaa, aivan kuten lohikalat. Myös ohitusuomaan voi syntyä virtaveden ekosysteemi.
Jokihelmisimpukka eli raakku on odottanut jo kymmeniä vuosia patojen takana lohikaloja, joita ilman se ei voi lisääntyä. Kuva: Panu Oulasvirta.
Lohi nousee jokiin vuolaiden koskipaikkojen soraikoille kutemaan. Raakun kymmenien vuosien odotus päättyy, ja se voi taas lisääntyä. Suomi saa virtaavista kalavesistään uuden matkailuvaltin. Erittäin uhanalainen jokiluonto alkaa palautua, kun pieniä voimalaitospatoja puretaan. Sukupolvien takaiset jokien valjastamisesta syntyneet traumat voivat vihdoin korjaantua. Uusi sukupolvi saa tutustua vapaana virtaavan luonnon elämään.
Sanastoa
Virtaama = Uomassa kulkevan veden määrä, kuutiometriä sekunnissa
Ympäristövirtaama = Riittävä ja jatkuva virtaama, jonka virtaveden ekosysteemi tarvitsee menestyäkseen. Määritellään kullekin joelle erikseen. Voi tarkoittaa erisuuruista vesimäärää vuodenajan mukaan.
Tekninen kalatie = Usein betonista rakennetut porrasmaiset rakennelmat, joita pitkin kalat pääsevät uimaan ylävirtaan vesivoimalan ohi. Vettä juoksutetaan usein vain kutunousun aikana, joten kalatie ei auta muuta virtavesiluontoa. Kallis ratkaisu.
Luonnonmukainen kalatie = Rakennettu puro tai alkuperäinen luonnonuoma, jota pitkin kalat pääsevät vaeltamaan voimalan ohitse. Jos uomaan juoksutetaan riittävästi ja ympärivuotisesti vettä, se toimii myös kalojen ja muun virtavesiluonnon elinympäristönä. Vaatii enemmän pinta-alaa kuin tekninen kalatie. Paras ratkaisu, jos patojen purku ei mahdollista.
Alasvaellusratkaisu = Ohjausrakenne, jolla ohjataan kalat vahingoittumatta alasvaellusreitille.
Kalatalousvelvoite = Vesivoimalalle lupapäätöksessä määrätty velvoite, jonka tarkoitus on kompensoida kalakannoille ja kalastukselle koituva haitta. Esimerkiksi kalatie tai sen salliminen, vedenluovutus kalatiehen, kalanistutus tai kalakantojen tarkkailu. Aiemmin painotettiin kalojen viljelyä ja istuttamista, nykyään kalateiden rakentamista.
Pitkä historia koskisodista Vapaa Kemijoki -soutuun
Suomen luonnonsuojeluliitolla on ollut merkittävä rooli suomalaisten virtavesien puolustamisessa jo vuosikymmenten ajan. 1960-luvulla alkaneet “koskisodat” johtivat 1980-luvulla koskiensuojelulakeihin, joiden pohjaksi otettiin Luonnonsuojeluliiton työryhmässä jättämä eriävä mielipide.
Luonnonsuojeluliitto ja sen piirit ja yhdistykset ovat puolustanut virtavesiä kärsivällisesti ja yhteistyössä. Näin esimerkiksi Vuotoksen ja Kollajan tekoallashankkeet on saatu kerta toisensa jälkeen torjuttua. Iijoella on soudettu vapaan Iijoen puolesta jo yli 35 kertaa.
Tuorein taistelu vesivoiman rakentamisesta käytiin Kemijoen Sierilässä, jossa Luonnonsuojeluliitto ja sen Rovaniemen yhdistys puolustavat entisen mahtijoen viimeistä vapaata virtaa – myös soutaen. Se päättyi luonnonsuojelijoiden voittoon, kun vuosien oikeustaistelun jälkeen Kemijoki Oy päätti vuonna 2024 olla rakentamatta voimalaitosta.
Vapaa Kemijoki -soudulla 2024 juhlittiin! Sierilän voimalaitosta ei rakenneta ja Kemijoen viimeinen vapaa virta säilyy vapaana.
Vesilain on puolustettava uhanalaista luontoa
Vesivoima-alan oikeudellinen tilanne on sekava. Suomen reilut 200 sähköä verkkoon tuottavaa voimalaa pyörivät luvilla, jotka on myönnetty kulloisenkin lain mukaan. On tsaarinaikaisia ja sota-ajan poikkeuslakien nojalla annettuja lupia. On 50 alle viiden megawatin tehoista voimalaa, joiden lupa ei vaadi mitään kalojen hyväksi ja voimaloita, joilta vaaditaan vain istutuksia. On liuta voimaloita, joilta kalatie puuttuu, vaikka sitä vaaditaan luvassa.
Riittämättömät velvoitteet on päivitettävä ja kalatiet toteutettava. Lisäksi vesilaki on päivitettävä Euroopan vesipuitedirektiivin mukaiseksi. Nyt ikuisiksi muodostuneita lupia on kyettävä tarkistamaan vesienhoidon tavoitteiden mukaisiksi, ja kalatalousvelvoite on voitava lisätä lupaehtoihin, jos sitä ei ole.
