Tietoa Iijoesta

Luontotyyppi: Erittäin suuri joki. Iijoki on Suomen toiseksi pisin joki (pääuoma n. 370 km) ja sen valuma-alue on n. 14 191 km².

Uhanalaisuusluokitus: Erittäin suuret joet on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi. Erityisesti vesivoimarakentaminen on heikentänyt niitä. Iijoen alaosan vesivoimalaitokset katkaisevat jokijatkumon ja estävät monen uhanalaisen kalalajin elintärkeän vaelluksen, lisääntymisen ja liikkumisen Perämereltä aina Iijoen keski- tai yläjuoksulle asti.

Ekologinen tila: Iijoen alaosa (50 km alueelta) on voimakkaasti muutettu ja kärsii voimalaitosrakentamisesta. Vesivoimalaitosten yläpuolinen osa, Iijoen keski- ja yläjuoksu, on huomattavasti paremmassa tilassa ja ne suojeltiin koskiensuojelulailla v. 1987.

Vesivoimaloiden lukumäärä ja yhteenlaskettu teho: 8 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on 197,6 MW. Voimalat omistaa Pohjolan voima Oy (5), Koskienergia (2) ja yksityinen (1).

Kartalla Iijoen voimalaitokset, sivujokia ja valuma-alue.

Kemi, Tornio, Oulu ja Ounas ja Ii,
Olen nähnyt uomanne aavat
Ja mieleni laajeten lainehtii
ja suoneni tarmoa saavat.
Jokes uljahat syäntäni suurentaa,
Oi kymmenen virran maa!

A.V. Koskimiehen (Forsmanin) runo Kymmenen virranmaa, 5. säkeistö

Vapaita virtoja säästyi koskiensuojelulain myötä

Iijoen keski- ja yläjuoksu ovat säästyneet patoamiselta vuonna 1987 voimaan astuneen koskiensuojelulain ansiosta. Ilman koskiensuojelulakia myös Iijoki olisi tänä päivänä padottu ja allastettu ja Kollajan tekoallas rakennettu. Allashanke kaatui lopullisesti vuonna 2016. Koskisodat tuottivat tulosta ja Kollaja kesti.

Iijoki virtaa Koillismaalta, Kuusamon vaaraseuduilta asti alas Perämereen. Pääuomaa on noin 250 kilometriä, mutta lisäksi parilla kymmenellä sivujoella on yhteispituutta kokonaisen Kemijoen verran, 550 km. Lisäksi purojen hiussuonistoa on suojellulla alueella noin 3500 km. Tukinuiton päätyttyä lähes 400 uittoperattua koskea on kunnostettu. Koski- ja virta-alueita on vesistössä 1 077 hehtaaria, josta pääuomassa 672 hehtaaria.

Iijoen 30 sivujoessa ja -purossa elää edelleen erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka eli raakku. Pelkästään rahassa mitattuna niiden luontoarvo on 150 M euroa, sillä yhden raakun konfiskaatioarvoksi on määrätty 589 €

Raakku tarvitsee lisääntyäkseen lohta tai taimenta. Iijoen vesistössä elää useita alkuperäisiä taimenkantoja. Sopeutuvana lajina taimen voi tarvittaessa toteuttaa koko elinkiertonsa makeassa vedessä, vaikka halajaisi myös merivaellukselle. Toisin on lohen ja usean muun vaelluskalan laita.

Raasakan vesivoimalaitos Iijoen alajuoksulla on tulppa, joka estää vaelluskalojen liikkumisen. Kuva: Virpi Sahi

Tulppana viisi vesivoimalaa

Iijoen tulppana ovat joen alajuoksulla sijaitsevat viisi vesivoimalaa. Ne sulkevat noin 50 kilometrin matkalla rakentamattoman jokivesistön meriyhteyden. Niinpä esimerkiksi Iijoen vesistön omat alkuperäiset vaelluskalalajit, kuten lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen eivät pääse toteuttamaan luontaista elinkiertoaan keski- yläjuoksun virtapaikoilla. Alkuperäiset kannat ovat tallessa kalanviljelylaitoksilla.

Raasakan ja Maalismaan voimalat ja kanavat on kaivettu jokiuoman viereen. Niinpä voiman yläkanavan rinnalla on edelleenkin jäljellä Iijoen alkuperäinen luonnonuoma, mutta kuivana tai vähävetisenä. Pahkakosken, Kierikin ja Haapakosken voimalat on rakennettu jokiuomaan. Voimaloiden yläpuolella Iijoki on allastunut ja alapuolella vallit puolittavat uoman. Säännöstelypadon puoli virtaa vähävetisenä.

Iijoen kalanhoitovelvoitteiden muutos antaa toivoa

Iijoen luonnonuomien riittävä ja jatkuva vesitys palvelisi koko virtaveden tilan paranemista, vaelluskalan kulkua, kutua ja poikasten kehittymistä. Luonnonuomien ympärivuotinen vesitys loisi kaloille ohitusuoman. Tällä hetkellä vesi juoksutetaan voimalan käytön ehdoilla luonnonuomien rinnalle kaivettuun kanavaan ja sieltä edelleen turbiineihin.

Vesivoimaloiden lupaehdot määräävät, mitä toimia voimayhtiön on tehtävä kalakantojen hyväksi. Lupaehdot perustuvat vesilakiin. Lupaehtojen kalanhoitovelvoitteita voi päivittää, jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen muuttuneet.

Kalaviranomainen (Pohjois-Pohjanmaan ELY) on käynnistänyt voimayhtiön kalatalousvelvoitteiden muuttamisen ja hakemus on AVIssa käsiteltävänä. ELY esittää, että PVO:n tulisi toteuttaa mm. kaikkiin viiteen voimalaan toimivat kalojen vaellusväylät ylä-ja alavirtaan sekä käynnistää pienpoikasten tuki-istutukset nousualueelle. Kalankulun toimivuus on osoitettava seurannalla. Vaatimuksena esitetään, että 70% Raasakan ohi pyrkimistä lohista pääsee kaikkien viiden voimalan ohi, ja että 60% kaikista alaspäin pyrkivistä vaelluspoikasista (smolteista) selviytyy koko ketjusta. Veden säännöstelijän vastuu on vastata asiasta kokonaisuudessaan aiheuttaja maksaa -periaatteella.

Iijoen Raasakan luonnonuomaa vesitettynä. Kuvassa Uiskarin luonnonuoma. Kuva: Virpi Sahi

Raasakan älykalatie ei saa estää Uiskarin luonnonuoman tulevaisuutta

Samaan aikaan kun viranomainen laittoi muutoshakemuksen vireille, PVO ryhtyi suunnittelemaan pelkästään Raasakkaan vapaaehtoista kalatietä ja sai hankkeeseen kumppaniksi Metsähallituksen eräpalvelut. Hanketta markkinoidaan älykalatienä, jolle ei turhaan haettu mitään toiminnallisuusvelvoitetta. Rahoitus hoidettaisiin valtion ja kuntien varoilla ja yhtiön tuella. Vapaaehtoisesta Raasakan älykalatiehankkeesta on tehty kolme valitusta, joista yksi on Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin valitus.

PVO on vastustanut kalatalousvelvoitteidensa päivityshakemuksen jättöä AVI:n, perustellen ettei koko hakemusta saa ottaa edes käsittelyyn. Lausuntovaiheessa yhtiö puolusteli vanhaa istutusvelvoitettaan (jota oli vastustanut1980-luvulla kohtuuttomana) ja vastusti lukuisin perusteluin viranomaisen hakemusta. Metsähallituksen rooli on hankala, sillä se on lähtenyt yhteisvastuulliseksi hakijaksi PVO:n kalatiehen mutta toisaalta kannattaa kalaviranomaisen hakemusta toisin kuin voimayhtiö.

Miksi voimayhtiö haluaa teknisen älykalatien? Voimayhtiö pelkää ympärivuotisesti luonnonuomiin ja ohitusuomiin juoksutettavan veden määrää. Tekninen kalatie on talvisin kuivana ja älykalatie voidaan optimoida vieläkin tarkemmin niin, että houkutusvirtaama aktivoituu kun kalan havaitaan lähestyvän. Tekninen älykalatie ei ylläpidä virtaveden ekosysteemiä ja valikoi kaloja koon ja lajin mukaan.

Kestävä ratkaisu Raasakan voimalan kalatieksi olisi vesittää vanha Uiskarinkosken uoma kunnolla. Nyt uoma on vähävetinen ja sitä on pyritty saamaan vesille pohjapadoilla. Mereltä nousevat kalat pyrkivät kuitenkin jo nyt vanhaan uomaan ja sinne lisääntymään. Raasakan ja Maalismaan vanhat uomat toimisivat parhaiten johtamalla esimerkiksi 20 kuutiometriä vettä sekunnissa. Pahkakosken. Kierikin ja Haapakosken yhteyteen on toteutettava ohitusuomat voimaloiden ohi.

Iijoen puolesta on soudettu jo vuodesta 1984. Kuva: Sally Luhta

Iijoen uutterat puolustajat

Iijokea on puolustettu vuosikymmeniä sinnikkäiden ja uutterien aktiivien johdosta. Joen puolustajille on ollut tarvetta, sillä vielä 1980-luvulla voimayhtiöt kaavailivat Iijoen alueelle uusia vesivoimaloita ja Kollajan tekoallas on ollut suunnitteluissa mukana vielä 2010-luvullakin. Alueen luontoaktiiveilla on ollut todella suuri merkitys sille, mitä Iijoki nykypäivänä on.

Paikallinen luonnonsuojeluväki ryhtyi soutamaan joen puolesta vuonna 1984. Soututapahtumalla saatiin näkyvyyttä joelle ja tapahtuma keräsi väkeä myös muilta paikkakunnilta. Iijokisoudusta on tullut tärkeä osa luonnonsuojelutyötä ja sille löytyy kysyntää vielä tänäkin päivänä. Iijoen aktiivien työvoittona voidaan pitää koskiensuojelulakia, joka astui voimaan vuonna 1987. Tämä voidaan lukea yhdeksi suomalaisen luonnonsuojelun merkittävimmistä saavutuksista.

Iijokea on puolustettu kymmeniä vuosia, mutta työ ei ole ohi.