Tietoa Kemijoesta

Luontotyyppi: Erittäin suuri joki. Kemijoki on Suomen pisin (550 km) ja valuma-alueeltaan toiseksi suurin joki (noin 51 000 km²).

Uhanalaisuusluokitus: Erittäin suuret joet ovat äärimmäisen uhanalainen (CR) luontotyyppi. Erityisesti vesivoimarakentaminen on heikentänyt niitä. Kemihaaran suot ja Ounasjoki kuuluvat Suomen Natura 2000 -verkostoon.

Ekologinen tila: Kemijoen pääuoma on voimakkaasti muutettu ja tilaluokitukseltaan tyydyttävä. Hyvään tilaan pääsy vaatii paljon toimia. Sivujoki Ounasjoki on erinomaisessa tilassa.

Vesivoimaloiden lukumäärä ja yhteenlaskettu teho: Joessa on 21 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on n. 1240,95 MW. Kemijoen vesivoimalat tuottavat vuosittain noin kolmanneksen kaikesta Suomessa tuotetusta vesivoimasta. Voimalat omistaa Kemijoki Oy (16 voimalaa), Pohjolan voima Oy (2) ja Rovakairan Tuotanto Oy (2) ja Keski-Lapin voima Oy (1).

Kemijoen suurin sivujoki Ounasjoki suojeltiin vesirakentamiselta erillislailla vuonna 1983. Laki Ounasjoen erityissuojelusta 703/1983

Kartalla Kemijoen valuma-alueen 21 vesivoimalaitosta, joista 16 on valtionyhtiö Kemijoki Oy:n. Kartassa näkyy myös Sierilä, josta Kemijoki Oy luopui vuonna 2024 vuosien oikeustaistelun jälkeen.

Vapaa Kemijoki: Sierilä, Ounas ja Kemihaara

Vaikka lohen nousu Kemijokeen on loppunut, mahtuu suurjokeen merkittäviä vapaita jokiosuuksia, jotka odottavat meriyhteyttä ja ennallistamista. Vapaat jokiosuudet ovat Suomen luonnonsuojeluliiton ja muiden jokien puolustajien sinnikkään työn tulosta. Esittelemme esimerkkinä Sierilän vesivoimahankkeen lyhyen historian.

Kemijoki Oy:n suunnitteli rakentavansa vielä yhden vesivoimalan Kemijoelle, Rovaniemelle Oikaraisen kylän Sieriniemeen. Suunnitelma syntyi 1950-luvulla ja haudattiin alkuvuonna 2024, kun Kemijoki Oy luopui epämielekkäästä hankkeestaan 20 vuotta kestäneen lupaväännön jälkeen.

Keskisen Kemijoen koskivirrat säilyvät nyt vapaina. Rantaniityt kukoistavat perinnemaisemina ja jokea reunustavat jatkossakin jylhät törmäpääskyjen asuttamat hiekkatörmät. Jokikin voi hukkua – onneksi niin ei enää käynyt, vaan vapaan Kemijoen luonto säilyy ja virkistys- ja matkailukäyttö voivat kehittyä.

Mahtava lohijoki katosi

Kemijoen patoaminen alkoi sotien jälkeen, kun Suomen jälleenrakentamiseen ja teollistumiseen vaadittiin enenevästi sähköä. Nykyään Kemijoen vesistössä on 21 voimalaa, joista 16 on Kemijoki Oy:n omistuksessa. Niiden patoaltaisiin hukkuivat entiset kosket ja rantaniityt.

Vaelluskalojen kulkuyhteys kutualueille katkesi loppuvuodesta 1948, jolloin Pohjolan Voima Oy:n Isohaaran voimalaitospato sulki lopullisesti Kemijoen. Isohaaran voimalaitos rakennettiin Kemijoen alkumetreille jokisuuhun, ja satoja kilometrejä jokea jäi kalojen ulottumattomiin. Ylisiirrot ja kalahissi eivät toimineet, vaan Kemijoen lohi kuoli sukupuuttoon. Myöhemmin päätettiin keskittyä kalanviljelyyn. Nykyään Isohaarassa on Kemijoen ainoat kalatiet, jotka valmistuivat vuosina 1992 ja 2012.

Valtionyhtiö Kemijoki Oy perustettiin vuonna 1953, ja yhtiö rakensi Kemijoen Rovaniemen alapuoliselle osuudelle neljä voimalaitosta lisää tässä järjestyksessä: Petäjäskoski, Valajaskoski, Ossauskoski ja Taivalkoski vuosien 1953–1976 aikana. Rovaniemen ja Kemijärven väliin yhtiö rakensi ensin Pirttikosken tunnelivoimalan sekä Seitakorvan ja Vanttauskosken voimalat vuosina 1956–1972. Yhtiö aloitti myös Sierilän voimalan suunnittelun Rovaniemen ja Vanttauskosken väliin jo 1950-luvulla.

Kaikki Kemijoen voimalaitoshankkeet perustuivat vesistötoimikunnan päätöksiin ja käynnistyivät väliaikaisin luvin tai jopa ennen niiden myöntämistä. Lopulliset rakennusluvat myönnettiin vasta vesilain voimaantulon eli vuoden 1962 jälkeen, lukuun ottamatta Pirttikoskea, joka sai lopullisen luvan vesioikeuslain nojalla vuonna 1961.

Kemijoen Taivalkoski (Kuva: I. K. Inha 1890-1899, Museovirasto).

Vesivoimaloiden riittämättömät velvoitteet

Kemijoen kalatalousvelvoitteet ovat nykytiedon valossa alimitoitetut ja vanhentuneet. Ne käsittävät kalanistutuksia sisäveteen ja mereen, nahkiaisen ylisiirtoa ja maksuja, jotka on määritelty voimalan tehonnoston mukaan. Kalatievelvoitteet puuttuvat.

Kesällä 2024 luvittaja Lapin aluehallintovirasto antoi päätöksen, jota oli odotettu seitsemän vuotta: Päätöksen Kemijoen ja Raudanjoen kalatalousvelvoitteiden muutoksesta. Muutosta oli hakenut kalatalousviranomainen (Lapin ELY-keskus). AVIn mukaan velvoitemuutos tulee, sillä olosuhteet ovat muuttuneet. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan AVI:n tulee kuitenkin hyväksyä ELY:n esitys täysimääräisenä ja myös Ylä-Kemijoen osalta. Velvoitemuutosprosessi valituskierroksineen tulee kestämään vielä vuosia.

Myös sivujoet Kitinen ja Luiro ovat kokeneet muodonmuutoksen, kun Kemijoki Oy on padonnut niiden latvat Lokan ja Porttipahdan tekojärviksi ja rakentanut Kitiseen Porttipahdan, Kurittukosken, Vajukosken, Matarakosken, Kurkiaskan ja Kokkosnivan voimalat sekä Luiroon Lokan voimalan. Lisäksi vesistöalueella on Kaarnin ja Kaihuan voimalat sekä Jumiskon maanalainen voimala (PVO).

Osa Kemijoen luonnosta on onneksi turvassa rakentamiselta. Ounasjoki suojeltiin vuonna 1983 erityislailla. Kemihaaran luontoa uhannut Vuotoksen allas ei ole läpäissyt ympäristösäädösten seulaa.