Vapauta Oulujoki
Oulujoesta tulevaisuuden vaelluskalajoki
Raskaasti padottu ja allastettu Oulujoki ei ole virtavesiluonnon elvyttämisen kannalta toivoton tapaus! Oulujoen suulla sijaitsevan Merikosken palauttamista on jo suunniteltu. Merikoski voidaan palauttaa vesittämällä se ympärivuotisesti tai pato purkamalla. Oulujoen Fortumin seitsemään voimalaan tarvitaan toimiva kalankulku ja ympäristövirtaamat.
Kuva: I.K Inha, Museovirasto
Tietoa Oulujoesta
Luontotyyppi: Erittäin suuri joki. Valuma-alue n. 23 000 km2.
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin suuret joet ovat äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi erityisesti vesivoimarakentamisen vuoksi.
Ekologinen tila: Oulujoen ala- keski- ja yläosa ovat voimakkaasti muutettuja. Mittava vesivoimarakentaminen on pirstaloinut lajien elinympäristöä ja aiheuttanut suurta haittaa koko vesistön ekosysteemille. Tilaluokitukselta Oulujoen tila on korkeintaan tyydyttävä. Hyvän tilan saavuttaminen vaatii mm. kalankulun järjestämistä voimalaitosten ohi ja uhanalaisten vaelluskalojen elinkierron ja -olosuhteiden parantamista.
Vesivoimaloiden lukumäärä ja yhteenlaskettu teho: Oulujoessa sijaitsee 8 vesivoimalaa (koko Oulujoen vesistöalueella voimaloita on 18). Oulujoessa sijaitsevien (8) vesivoimalan yhteenlaskettu teho on n. 452 MW (koko vesistöalueen voimaloiden teho 635.1 MW)
Voimaloiden omistus: Oulun kaupunki (Merikoski), Fortum (11) ja Kainuun Voima Oy (3), UPM (2) ja E.ON (1).
Oulujoen alkulähteet ovat Kainuun aapasoilla asti. Vedet laskevat idästä kohti Oulujärveä pohjoista Hyrynsalmen reittiä ja eteläistä Sotkamon reittiä. Oulujärvi, ”Kainuun meri”, on Suomen viidenneksi suurin järvi, josta löytyy kaksi maamme laajinta avointa järviaapaa Ärjänselkä ja Niskanselkä. Oulujoen pääuoma kuuluu maamme suurjokien uljaaseen joukkoon. Se laskee Oulujärven luusuasta Vaalasta Perämereen ohittaen Utajärven, Muhoksen ja Oulun. Pudotus Oulujärven tasolta 110 kilometrin matkalla Perämeren tasoon on noin 120 metriä.
Vapaa Oulujoki
Oulujoen varsille kehittyi aikojen saatossa jokivarsikulttuuri, jossa viljely, kalastus, joen käyttö kulkuyhteytenä muodostivat elämänmenon perustan ja arkiset puitteet. Jo 1500-luvulla Oulujoen suu oli vilkas kauppapaikka, jonka ansiosta Oulujoen lohi ja terva tunnettiin kauempanakin. Kainuun saloilta soudettiin tervaa pitkissä puuveneissä aina Ouluun saakka. Kainuun tervanpolttoa ja Oulun tervamarkkinoita yhdistänyt vesiyhteys sai nimen Tervareitti.
Oulujoen suurimmat kosket, heti Oulujärvestä alkava raju Niskakoski ja Pyhäkoski, Suomen pisin, korkein ja voimakkain koski olivat maankuuluja ellei jopa maailmankuuluja nähtävyyksiä. Merikoski oli voimakas koski, jossa suuri joki kuohui laskien mereen aivan kaupungin keskustassa, näin peräti ainutlaatuinen.
Suomen tärkein matkailureitti, joka mainittiin ainutlaatuiseksi maailmassa, muodostui Imatrankosken, Punkaharjun, Olavinlinnan, Saimaan, Kolin, Puijon, Vuokatin, Kajaanin putousten, Oulujärven ja Oulujoen koskien maisemista. Koskenlasku ja koskikalastus Niskakoskella ja Pyhäkoskella tarjosivat estetiikkaa ja elämyksiä matkailijoille. Joella harrastettiin myös urheilukalastusta jopa kansainvälisissä mittasuhteissa.
Oulujoen valjastus
Jokivarren elämä mullistui sotien jälkeen. Oulun kaupunki rakensi Oulujoen suulle Merikosken voimalan, jossa ensimmäinen kone kytkettiin verkkoon vuonna 1948.
Oulujoki Osakeyhtiö oli perustettu vuonna 1941, tarkoituksenaan valjastaa koko Oulujoki. Valtion osuus yhtiöstä oli 66%, Tampellan, 17%, A. Ahlströmin 11% ja Yhtyneiden Paperitehtaiden 7%. Myöhemmin yhtiö fuusioitui Imatran Voimaan 1991 ja sittemmin edelleen Neste Oy:n kanssa Fortum Oyj:ksi.
Oulujoki Osakeyhtiö patosi ensin Pyhäkosken, Vuonna 1949 käynnistetyn voimalan putouskorkeus oli peräti 32 metriä. Seuraavaksi yhtiö rakensi Jylhämän voimalan Oulujärven luusuaan ja aloitti järven säännöstelyn. Sitten padottiin Pälli, Nuojua ja Pyhäkosken alainen Montankoski, jonka yhteyteen perustettiin suuri kalanviljelylaitos. Viimeisenä rakennettiin Utasen voimala ja sen yhteyteen aikansa suurimpana maansiirtotyönä Utajärven kylän läpi peräti 12 kilometriä pitkä soravallien rajaama alakanava, jota monet pitävät eräänä maamme suurimpina ympäristörikoksina. Lopuksi pykättiin Ala-Utoksen minivoimala.
Oulujoen historiasta lisää teoksissa Entinen Oulujoki sekä Vaiettu joki
Oulujoki on ollut uudessa betonin ja maansiirtokoneiden muokkaamassa modernissa asussaan noin 70 vuotta. Raskaasti padottua ja allastettua Oulujokea on sanottu vesivoimakoneeksi, jonka akkuna toimii Oulujärvi. Mutta kyseessä ei ole lohen ja muun vaelluskalan kannalta toivoton joki kuten Fortum ja muutkin tahot ovat pyrkineet väittämään. On aika alkaa vapauttamaan Oulujokea.
Merikosken paluu
Merikosken voimalan omistaa Oulun Energia, toisin sanoen Oulun kaupunki. Kaupungissa on vahva tahtotila palauttaa Merikosken kuohut. Kaupunginhallitus on hyväksynyt valtuuston aloitteen jossa selvitetään Merikosken kuivan uoman ympärivuotisesta vesittämistä ja hyödyntämistä virkistystoimintaan sekä vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueeksi.
Merikosken palautus olisi päänavaus merivaelteisen vaelluskalan palauttamiselle Oulujokeen, kun jokisuulle muodostuisi lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Syntyisivät uudet oululaiset lohen ja taimenen sukupolvet, täyden luonnonkierron läpikäynyttä geenimateriaalia. Jos Oulu luopuisi Merikosken voimalapadosta kokonaan, se saisi takaisin paitsi kosken myös uutta kaupunkitilaa ja veneily-yhteyden Muhokselle asti.
Nykyään Merikoskella on Oulujoen ainoa kalatie. Voimalan vieressä on vuonna 2003 rakennettu tekninen kalatie, joka hyödyntää kuivauomaan louhittua kanavaa ja betonista rakokalatietä. Kalatiessä ei ole ympärivuotista virtaamaa eikä se näin ollen voi toimia poikastuotantoalueena toisin kuin luonnonmukaiset kalatiet. Kalatiestä nouseva lohi on ns. Montan kantaa, joka on sekoitus eri jokien mm. Iijoen ja Skelleftejoen kantoja, mutta siinä on myös hivenen alkuperäistä Oulujoen lohikantaa. Kalannousua tarkkaillaan ja yksittäisiä kaloja onnistuu nousemaan Monttaan asti.
Osa Oulujoen suistoa ovat myös Hupisaarten purot Merikosken kupeessa. Kaupunki on kunnostanut ja vesittänyt puroja taimenen elinympäristöksi ja lisääntymisalueeksi yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa vuosina 2017-2018. Hupisaarten purojen kautta kalat eivät kuitenkaan nouse padon yläpuolelle, sillä purot päättyvät vanhan voimalan patoon, jonka läpi puroihin lasketaan vettä.
Merikoskeen juoksutetaan vettä. Tämä voisi olla tulevaisuudessa vakituinen näkymä. Kuva: Pekka Jurvelin
Tavoitteet
Tavoitteena on saada Oulujokeen takaisin luontaisesti lisääntyvät, elinvoimaiset vaelluskalakannat ja saavuttaa joen hyvä ekologinen tila.
1. Merikosken vesittäminen ympärivuotisesti
Merikosken on saatava virrata nykyistä vapaammin. Ympärivuotinen vesittäminen vähittäisvaatimuksena. Vuonna 2026 Oulu on kulttuuripääkaupunki. Viimeistään tuolloin Merikoski vesitetty.
2. Merikosken padon purku
Merikosken padon purkamista puntaroidaan ja tutkitaan yhtenä vaihtoehtona Oulujoen tilan parantamiseksi.
3. Kalankulku ja ympäristövirtaamat voimaloihin
Kalankulku ja ympäristövirtaamat jokaisen Oulujoen vesivoimalan yhteyteen. Oulujoella on aloitettava voimaloiden lupaehtojen velvoitepäivitys aivan kuten Kemijoella. Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnissa on 2021 jätetty asiasta kuntalaisaloitteet, joissa on n. 460 allekirjoittajaa. Kuivat uomat ovat koko vesistön ja varsinkin vaelluskalojen kärsimys.
Kalankulku ja ympäristövirtaamat myös Fortumin voimaloihin
Fortum omistaa nyt Oulujoessa seitsemän voimalaa ilman kalateitä: Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Ala-Utoksen, Nuojuan ja Jylhämän voimalat. Fortum pani 2010-luvulla vireille hakemuksen niiden kalataloutta koskevien lupamääräyksien muuttamisesta ensisijaisesti istutusvelvoitteiksi. Asia päätyi aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka vuosikirjaratkaisussaan (KHO:2020:81) palautti Oulujoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteen muutoksen lähtötilanteeseensa. Nyt kalatalousviranomaisen tulee pikaisesti panna myös Oulujoella vireille kokonaisvaltainen kalavelvoitteiden muutoshakemus, jossa kalankulku kalateissä ja ohitusuomissa turvataan.
Suomen ympäristökeskus on jo vuonna 2010 laatinut periaatepiirustuksia Oulujoen voimaloiden oheen toteutettavista ohitusuomista. Sittemmin Euroopan unioni on kehottanut Suomea kolmesti toteuttamaan kaikkiin vesivoimaloihinsa kalankulun, ympäristövirtaamat ja muut ympäristöhaittojen lievennystoimet. EU:n vesipuitedirektiivin velvoite koskee myös Oulujokea.
Oulujoelle on säilynyt vanhoja kuivaksi jääneitä luonnonuomia, ylimpänä Raappananpudas Jylhämän voimalan kupeessa sekä Nuojua ja Sotkakosken vanha uoma. Muiden voimaloiden yhteyteen on rakennettava laajat ohitusuomat uusiksi poikastuotantoalueiksi ja koskiksi, nähtävyyksiksi. Näitä on mahdollista rakentaa Utasella, Pällissä ja Pyhäkoskella. Pyhäselän rinteitä alas kiemurtelevaan jokeen voidaan saada runsaasti poikastuotantoaluetta. Smolttiohjaimilla ohjataan alasvaeltavat vaelluspoikaset turvallisesti näihin luonnonmukaisiin uomiin ja uusiin jokiin. Toimet toteuttaa ja maksaa toiminnanharjoittaja, saaden rahoituksen osin jo velvoitemuutoksesta, kun istutusvelvoite muutetaan poikastuotantoalueiden palauttamiseksi.
Montan vesivoimalaitos Oulujoella. Omistaja Fortum Oyj.
Fortum haluaa olla uusiutuvan energian edelläkävijänä, mutta sen mainetta tahraavat luonnon monimuotoisuutta hävittävät suomalaiset vesivoimalat. Asian ratkaisemiseksi Fortum on tähän mennessä tehnyt kokeiluja kalojen ylisiirtolaitteistoilla, joita käyttämällä ei tarvitse luovuttaa vettä virtaamaan voimalan ohi. Tätä linjaa edustavat Oulujoen Montan kiinniottolaite sekä saman vesistöalueen kuuluvan Emäjoen Leppikosken niin sanottu hydraulinen kalatie (kalasydän). Kalat eivät voi uida näistä laitteista läpi omin evin. Laitteistot eivät käy kalojen kutu- tai poikastuotantoalueeksi eikä luonnonmukaisia elinympäristöjä muodostu.
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä uusiutuvaa energiaa ei pidä tuottaa luonnon kustannuksella. Siksi Fortumin pitää aloittaa vaelluskalakantojen palautus tosissaan. Vaelluskalojen on voitava itse vaeltaa merestä jokeen, lisääntyä joessa ja palata mereen. Fortumin pitää toteuttaa vesivoimaloihinsa kalojen lisääntymisympäristöksi sopivat ohitusuomat ja juoksuttaa niihin riittävä ja jatkuva virtaama. Myös joidenkin vesivoimalaitosten poistamista ja alkuperäisten koskien palauttamista tulisi harkita.
Fortum Oyj on pörssinoteerattu energiakonserni, jonka osake-enemmistön omistaa Suomen valtio. Se muodostettiin vuonna 1998 yhdistämällä Imatran Voima Oy ja Neste Oy. Nykyään valtiolla on 50,76 prosentin äänivalta Fortumin yhtiökokouksessa. Yhtiö omistaa Oulujoen vesistössä 11 vesivoimalaa ja Vuoksessa kaksi. Kemijoki Oy:n tuottamasta sähköstä 64 prosenttia siirtyy verottomana omakustannusperiaattella Fortumin käyttöön tai sen edelleen myytäväksi.
Merikosken vapauttaminen olisi hyvä alku
Oulujoen palauttaminen vaelluskalajoeksi koko pituudeltaan ei ole helppo, halpa eikä nopea hanke. Merikosken palauttaminen olisi ensimmäinen nopeasti ja kohtuullisen edullisesti toteuttava hanke, jolla päästäisiin hyvään vauhtiin. Vaelluskalojen luonnonkierron palauttaminen joen ylimmille osille on haasteellista, etenkin vaelluspoikasten alasohjaaminen mereen asti.
Ekologisen jatkuvuuden turvaaminen, ohitusuomien ja uudelleen vesitettävien koskialueiden myötä on kuitenkin täysin välttämätöntä ja mahdollista. Näin tämän raskaasti rakennetun mutta ei lainkaan toivottoman vaelluskalajoen ekologinen tila voisi olla paljon parempi, oikeasti hyvä. Myös Fortum ja muut yhtiöt voisivat näin muuttua aidosti ekologisesti vastuullisiksi toimijoiksi.
