Kuntavaalitavoitteet Oulussa
Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen kuntavaalitavoitteet
Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen ja sen olisikin pitänyt onnistua vuoteen 2020 mennessä (Luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön ohjelma vuosille 2013–2020). Kuitenkin viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa yhä suurempi osa suomalaisista lajeista on uhanalaisia (11,9 % arvioidusta yli 22 000 lajista). Vastaavasti monet elinympäristöt ovat uhan alla. Luonnon köyhtymisen ohella huolta aiheuttaa ilmastonmuutos, joka vaikuttaa luonnon järjestelmiin ja kiihdyttää lajikatoa entisestään.
Nyt on pikaisesti tartuttava toimeen ja käännettävä suunta.
- Oulun kaupungin on otettava vetovastuu suojelutavoitteiden saavuttamiseen niin, että 30 % kaupungin alueella olevista maa- ja merialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä.
- Metsätyyppien ja metsälajiston monimuotoisuuden köyhtyminen pysäytetään, vähintään 17 % kaupungin metsäalasta suojellaan kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä ekologisesti edustavan ja hyvin kytkeytyneen suojeluverkon avulla. Suojelussa tehdään yhteistyötä yksityisten maanomistajien kanssa niin, että metsäalueista muodostuu riittävän kattava verkosto turvaamaan Oulun alueen ominaisen metsäluonnon säilyminen.
- Metsämaan asemakaavoittaminen ja raivaaminen rakentamista varten rajoitetaan luontoarvoiltaan heikommille alueille.
- Puunmyynnin tuottotavoitteesta luovutaan, jotta kiinteä tavoite ei aseta paineita metsähakkuille. Metsien hiilinielujen ja -varastojen säästäminen on myös edullisin mahdollinen yksittäinen keino kohti hiilineutraaliutta, ja erinomaisesti tukee samalla metsäluonnon monimuotoisuuden varjelua.
- Suotyyppien ja suolajiston monimuotoisuuden köyhtyminen pysäytetään. Kaupungin omistamat suot ennallistetaan ja suojellaan pysyvästi.
- Lopettamalla avohakkuut ja metsämaan muokkaus parannetaan vesistöjen tilaa ja estetään hiilen vapautuminen metsämaasta. Tästä on hyötyä erityisesti Oulun alueella, jossa on paljon turvemaametsiä.
- Monimuotoisuushaittoja ja hiilipäästöjä vähennetään luopumalla turpeen energiakäytöstä asteittain ja lopettamalla järeiden runkopuiden ja lahopuiden korjaaminen hakkuilta energiaksi (turpeesta luopuminen ei kuitenkaan saa lisätä polttoon menevän puun kysyntää Suomessa siten, että energiapuun tuontimäärät sen vuoksi kasvaisivat). Energiankulutusta kohtuullistetaan ja energiainvestoinnit suunnataan muihin kuin polttoon perustuviin ratkaisuihin, kuten hukkalämmön talteenottoon suurilla lämpöpumpuilla, geotermisiin ratkaisuihin, maalämpöön ja lämmön kausivarastointiin.
- Joukkoliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään muuttamalla joukkoliikenne sähköiseksi ja/tai biokaasulla toimivaksi.
- Liikenteen päästöjä vähennetään 80% vuoteen 2030 mennessä. Kestäviin kulkumuotoihin kuten kevyt- ja joukkoliikenteeseen suunnattujen investointien pitää olla suuremmat kuin yksityisautoilun sujuvuutta tukevat investoinnit.
- Liikennejärjestelyissä huomioidaan melu ja muut ympäristöhaitat niin, että meluisia ja hiukkaspäästöistä kärsiviä alueita ei tule lisää ja hiljaiset sekä ilmanlaadultaan hyvät alueet säilyvät sellaisena.
- Heikentyneet vesistöt, joissa hyvä ekologinen tila on edelleen saavutettavissa, kartoitetaan ja kunnostetaan. Pidetään huoli, että vähintään hyvässä ekologisessa tilassa olevien vesistöjen tila ei heikenny. Vesistöjen tilaa seurataan aktiivisesti ja ongelmiin tartutaan varhaisessa vaiheessa.
- Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta lisätään lopettamalla lähimetsien raivaaminen ja harventaminen ja lisäämällä niittyjä nurmikenttien sijaan.
- Mikromuoviongelmaa vähennetään lopettamalla kumimurun käyttäminen urheilukentillä ja puistoissa sekä suosimalla aitoja nurmikenttiä tekonurmien sijaan.
- Retkeilymahdollisuuksia lisätään ja parannetaan kunnostamalla nykyisiä retkeilyreittejä ja ohjaamalla joukkoliikennettä kulkemaan läheltä retkeilykohteita.
- Palautetaan Merikoskeen lisääntymisalueita lohikaloille, hyvä tavoite olisi 20 hehtaaria. Lisäksi muutettuja vesistöalueita ennallistetaan (purot, kosteikot).