Kiimingin Ahokankaan asuinalue voi paitsi mahdollistaa lisärakentamisen, myös vahvistaa luonnon monimuotoisuutta
Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen mielipide koskien Kiimingin Ahonkankaan uutta asemakaavaa
Kiimingin Ahonkankaan asemakaavaluonnoksessa on luonnon ja ilmaston kannalta myönteisiä elementtejä, mutta myös haasteita. Uusi pientalovaltainen asuinalue rakennetaan lähelle Kiimingin palveluita ja olemassa olevia liikenneyhteyksiä. Toisaalta rakentamisen alle on jäämässä laajahko metsien ja soiden muodostama alue. Positiivista on, että alueelle jätetään runsaasti viheraluetta ja arvokkaat avosuot säilytetään. Rakentaminen kohdistuu eteläreunan sulfaattimaaesiintymien vuoksi alueen pohjoispuolelle, ojitetulle ja muokatulle suo- ja metsäalueelle, mikä on myös alueen luontoarvojen säilyttämisen kannalta paras ratkaisu. Hankkeen luontovaikutuksia voidaan tasapainottaa, kun suunnitelmaan otetaan mukaan viheralueeksi jätettävien alueiden ennallistaminen.
Kaava-alueella sijaitsee Isosuo, joka on ollut luontoarvoiltaan rikas aapasuo. Ojitusten myötä sen luontoarvot ovat jonkin verran heikentyneet. Erityisesti syvä ja leveä Isosuonoja kuivattaa suota. Ojan täyttäminen mahdollistaisi suoluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja tukisi luonnonmukaista vesienhallintaa. Samalla hillittäisiin hapen kanssa tekemisiin joutuneesta sulfaattimaasta aiheutuvia päästöjä, kun vedenpinnan korkeus nousee. Tämä mahdollisuus tulisi huomioida rakentamiskorkeudessa ja rakennusten sijoittelussa. Ympäröivien alueiden teknisiä kuivatusratkaisuja ei tarvitse päättää nyt, vaan riittää, että kaavamerkinnät mahdollistavat ennallistamistoimet. Rahoitus ja tekniset ratkaisut selvitetään tarkemmin jatkosuunnittelussa. Ympäröivien alueiden kuivatus voidaan järjestää, vaikka Isosuo ennallistetaan ja vaihtoehtoja tähän on monia. Vaikka ennallistaminen jonkin verran rajaisi rakentamismahdollisuuksia, se ei kuitenkaan estäisi niitä. Samalla alueen virkistys- ja maisema-arvot sekä marjastusmahdollisuudet paranisivat.
Kokonaisuutena katsoen asemakaavalla voitaisiin siis yhtä aikaa paitsi mahdollistaa lisärakentaminen, myös ylläpitää ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja sen hyvinvointivaikutuksia. Tämä lisäisi samalla alueen sietokykyä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Luonnontilainen tai lähelle luonnontilaa palautettu suo muun muassa hidastaa ja pidättää rankkasateiden tuomia vesimassoja tehokkaasti sekä toisaalta vähentää kuivuudesta johtuvaa metsäpaloriskiä. Ennallistamiseen voisi hakea rahoitusta esimerkiksi Ympäristöministeriön ja Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämästä Helmi-elinympäristöohjelmasta.
Kaavan luonnosvaiheessa alueen linnustoselvitys on vielä kesken. Yhdistyksen tiedossa on, että kaava-alueella esiintyy muun muassa hömötiainen (erittäin uhanalainen), pohjansirkku (silmälläpidettävä), pyy (vaarantunut) ja kuovi (silmälläpidettävä). Alueen kaakkoisnurkan lampi on viitasammakkojen elinympäristöä ja se on kaavaluonnoksessa turvattu merkinnällä VL-4. Jotta myös metsien ja soiden lintujen sekä muiden luontoarvojen säilyminen voidaan varmistaa, tulee muutkin laajalle luontoympäristöön ulottuvan kaavan viheralueet merkitä VL-4-merkinnällä sekä lisämaininnalla “luontoarvoja omaava suo, joka sopii ennallistettavaksi”.
Oulun tavoitteena on olla luonnonläheinen kaupunki. Kiimingin vetovoimatekijänä luonto on ensiarvoinen, koska aluekeskus sijaitsee etäällä Oulusta. Esitetty kaavaluonnos heikentää merkittävästi luonnontilaa rakennettavilla alueilla ja suon osalta tila tulee edelleen heikkenemään ojitusten vuoksi, mikäli ennallistamistoimet jätetään tekemättä. Kaava on tasapainoisempi, kun luonnon tilaa pyritään parantamaan vastaavasti kuin sitä heikennetään. Kaiken kaikkiaan, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen voidaan pysäyttää, on keinot rakentamisen haittojen kompensoimiseen löydettävä. Tässä vaiheessa sen edellytys on, että varmistetaan oikeanlaiset kaavamerkinnät alueen viheralueilla.