Jyrääkö Oulu lähiluonnon?

Kalevan mielipidepalstalla on hiljattain (Jasmina Schreck 30.10. ja Ida-Emilia Saarinen 5.11.) tuotu esille huolta Oulun lähiluonnon tilasta. Kiitämme kirjoittajia tärkeän asian esiin tuomisesta.

Oulun kaupungin asukasmäärä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana ja nykyään meitä on jo yli 200 000. Vaikka noin puolet kasvusta selittyy kuntaliitoksilla, on kaupunkiin myös syntynyt ja muuttanut tänä aikana kymmeniä tuhansia uusia asukkaita. 

Uusi asutus keskittyy vahvasti Oulun ympäristöön. Vaikka vetovoimainen kaupunkialue tuo asukkailleen hyvinvointia ja asutuksen keskittyminen on myös ympäristön kannalta kokonaisuutena eduksi, ovat paikalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen usein järisyttävät. Lähimetsät väistyvät asuinrakentamisen tai muun maankäytön tieltä ja jäljelle jääviä viheralueita pyritään siistimään. Globaali lajikato tapahtuu meidän silmiemme alla, luonnoneliöt ja luonnon ystävät kärsivät.

Ida-Emilia Saarinen kysyy, mitä tekee Oulun luonnonsuojeluyhdistys? Toimimme kansalaisjärjestönä vapaaehtoisvoimin mm. antaen palautetta rakentamista ohjaaviin kaavoihin ja pyrkien jo suunnitteluvaiheessa ohjaamaan kaupunkistrategiaa kestävämpään suuntaan. Otamme kantaa Oulun kaupungin metsien hoito- ja käyttösuunnitelmaan ja tuomme esille metsien monimuotoisuuden merkitystä. 

Varhainen vaikuttaminen on osoittautunut toimivaksi strategiaksi ja työ on pitkäjänteistä. Sanginjoen ulkometsän suojelualueen puolesta teimme vaikuttamistyötä yhdessä muiden luontojärjestöjen kanssa yli 15 vuotta. Sinnikkään työn tuloksena Ouluun saatiin lopulta valtakunnallisestikin iso luonnonsuojelualue ja upea retkeilykohde. 

Uusi suojelualue ei poista lähiluonnon merkitystä. Jasmina Schreck kuvaa kirjoituksessaan huoltaan ja pettymystään, kun Kuivasjärven etelärannalla oleva pitkälti luonnontilainen Nyyrikinpuisto ollaan muuttamassa asuinalueeksi. Jaamme tuskan, onhan maanomistajan 1930-luvulta asti vaalima metsä monimuotoisuudeltaan tutkitusti helmi. Kannanottojemme ansiosta kaupunki pyrkii keskittämään rakentamisen tontin hieman vähemmän monimuotoiseen osaan. Toki itse olisimme suojelleet koko metsän, mutta nyt edes jotain säästyy.

Vastaavia kohteita tulee vastaan jatkuvasti eri puolilla Oulua. Mielestämme lähiluonto on alettu viime aikoina ottaa suunnitelmissa hieman paremmin huomioon. Maankäytön muutoksille on kuitenkin edelleen kova paine eikä monimuotoisuuden säilymisen edellytyksiä vieläkään täysin ymmärretä. Luontoselvitysten merkitys korostuu, kun itse emme ehdi tutkia joka kolkkaa. 

Työtä siis riittää. Niinpä Schreckin ja Saarisen kaltaisia lähiluonnon ystäviä tarvitaan mahdollisimman paljon. Ottakaa kantaa ja pitäkää ääntä – osoittakaa, että luontokato ei todellakaan ole vain pienen yhdistysaktiivijoukon suru, vaan koskettaa kaupunkilaisia laajasti! Liittymällä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi pääsette mukaan toimintaamme.