Vanhan Hiukkavaaran keskuksen arvokkaat luonnontilaisen kaltaiset alueet tulisi säilyttää

Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen mielipide Vanhan Hiukkavaaran keskuksen asemakaavaan.

Hankkeessa on kyse täydennysrakentamisesta, jossa vanhan väljästi rakennetun Hiukkavaaran kasarmialueen rakennuskantaa tiivistetään ja maankäyttöä tehostetaan. Tässä suhteessa hanketta voidaan pitää myös luonnon kannalta järkevänä, ja lisäksi kaavasuunnitelma on taiten laadittu ottaen suurelta osin erittäin hyvin huomioon ympäristöllisesti tärkeitä seikkoja. Kaava-alue on jo alun perin rajattu niin, että arvokkaaseen Myllyojan puronvarsilehtoon – mitä siitä on tässä kohtaa jäljellä – ei kosketa lainkaan, ja luontoselvitysten suositusten mukaisesti alueen koillisosan puronvarsiniitty jätetään kokonaan rakentamatta. Lisäksi alueen komeita yksittäisiä mäntyjä ja pieniä puistoalueita rakennusten välissä on pyritty säästämään.

Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Aiemmassa 2016 tehdyssä linnustoselvityksessä löytyi nyt kaavoitettavan alueen pohjoisosasta punatulkun lisäksi nyt jo äärimmäisen uhanalainen hömötiainen ja samoin se löytyi töyhtötiaisen lisäksi alueen eteläosasta. Uudemmassa 2021 kesäkuussa tehdyssä selvityksessä hömötiaisia ei löytynyt, mutta tämä selvitys onkin tehty aivan liian myöhään hömötiaisen havaitsemiseksi. Kesäkuun 9. päivä hömötiaisen poikaset ovat jo lähteneet pesästä tai pesinnän epäonnistuttua emot ovat voineet poistua paikalta tai ovat hiljaisina vaikeasti havaittavia. Aiemmassa selvityksessä hömötiaiset on voitu paremmin havaita 20.5. tehdyssä laskennassa. Soveltuvin aika pesivän hömötiaisen havaitsemiselle olisi toukokuun alkupuoli. Uuden linnustoselvityksen perusteella siis ei voida päätellä, että hömötiaisia ei enää esiintyisi alueen linnustossa.

Niinpä hömötiaisen ja myös uhanalaisen töyhtötiaisen esiintyminen on edelleen huomioitava kaavoituksessa vuoden 2016 linnustoselvityksessä esitetyllä tavalla, ellei pätevällä selvityksellä voida osoittaa lajien pysyvästi hävinneen alueelta. Tämä selvityksen maankäyttösuosituksissa todetaan:
”Taivaanvuohta varten Myllyojan varren kosteapohjainen entinen niitty pitäisi säilyttää nykyisellään ja tiaisille säästää riittävästi luonnontilaisen kaltaista varttunutta metsää. … Punatulkut, viherpeipot ja punavarpunen pärjäävät rakennetussakin ympäristössä, kunhan rakennusten väliin jääviä metsiköitä ei hoideta liian intensiivisesti. Melko pitkään harventamatta ja raivaamatta olleisiin metsiin syntynyt runsas ja monipuolinen linnusto säilyy muutoinkin parhaiten, jos metsien tarpeetonta harventamista ja hoitoa voidaan välttää. Rakentamiselta säästyviä metsiä voidaan kehittää linnustolle nykyistäkin paremmiksi niiden luonnontilaisuutta parantamalla esim. ojituksia tukkimalla ja lahopuuta lisäämällä.”

Näillä perustein esitämme, että korttelin 22 ja 24 alueen pohjoisosassa sekä 36,38 ja mielellään myös 39 alueen eteläosassa jätetään rakentamatta, ja että tarvittaessa rakentamista vastaavasti tehostetaan esim. lisäämällä kerroksia jäljelle jäävissä kortteleissa.

Asemakaavan jatkosuunnittelun pohjaksi valittiin vaihtoehto “Rento ruutukaava”, jossa entisestä kasarmialueesta muodostuu melko urbaani ja tiivis alue. Tärkeää olisi luoda vehreyttä myös rakennettavan alueen sisälle. Tätä voidaan lisätä rakentamalla/tuomalla kortteleiden sisälle nurmi- ja niittyalueita, viljelylaatikoita, istutettuja puita, pieniä hulevesialueita istutuksineen ja kattopuutarhoja. Tämä lisäisi myös alueiden asumisviihtyisyyttä, jos asvaltilla peitettävää aluetta voidaan pehmentää istutuksilla. Istutettavissa puissa voisi suosia mäntyä ja havupuita, koska ne sopivat alueen ilmeeseen, olihan varuskunta rakennettu aikoinaan mäntykankaalle.