Nokelan kaupunkimetsä tulisi säästää

Kriittinen osa kaupungin viherverkostoa ja aktiivisessa virkistyskäytössä

Oulussa Nokelan kaupunginosassa on radan varressa monimuotoinen kaupunkimetsä, joka on tärkeä luonnon monimuotoisuudelle, suojaviheralueena sekä alueen asukkaiden virkistyskäytölle ja hyvinvoinnille. Nokelan metsän merkityksestä asukkaille kertoo se, että sen puolesta kerättyyn adressiin kertyi lähes 1500 nimeä vuoden 2024 alkupuoliskolla. Liminka-Oulu kaksoisraiteen rakentaminen kaventaisi Nokelan radanvarsimetsää selvästi. Esitämme, että vielä harkittaisiin muutoksia ratasuunnitelmiin, jotta metsää voitaisiin säästää mahdollisimman paljon.

Nokelan metsä on kantakaupungin tuntumassa olevaksi metsäksi kohtuullisen iso, sillä on pituutta 1,1 kilometriä ja pinta-alaa vajaa 10 hehtaaria. Sen läpi kulkee suosittu asukkaiden käyttämä polku, jota käytetään paljon ympäri vuoden. Vaikka uhanalaisia luontotyyppejä ei asemakaavamuutoksen luontoselvityksessä löydetty, on alueen keskiosissa monimuotoista lehtomaista metsää, jossa tavataan Oulun korkeudella hyvää lehtolajistoa, mm. lehtokuusama, punakoiso, punaherukka, sudenmarja käenkaali. Keskiosissa on myös järeitä ja vanhoja mäntyjä, osa jo keloutumassa. Vastaavan ikäisiä puita ei Oulun kaupunkialueella monessa paikassa ole. Linnustoselvityksen (2024) mainittavin lajihavainto oli mustapääkerttu. Metsä on alueen linnustolle tärkeä muuten varsin hoidetun ja ihmisen muokkaaman ympäristön keskellä. Linnustoselvityksessä mainittujen pesimälajien ohella alueella on havaittu viime vuosina monia huomionarvoisia lintuja, mm. hömötiainen, palokärki, pikkutikka, harmaapäätikka, varpuspöllö, kanahaukka ja pyrstötiainen.

Nokelan metsällä on tärkeä merkitys osana Oulun kaupunkialueen viherverkostoa. Se yhdistyy lintujen ja pienten nisäkkäiden kannalta hyvin Poikkimaantien pään muihin metsäkaistaleisiin ja Lintulammen luontoalueeseen.

Melusuojaus tehtävä metsiä säästäen

Luonnontilainen metsä itsessään jo vähentää melua. Kaksoisraiteen rakentaminen lähimmillään alle 30 metrin päähän asuintaloista edellyttää varmasti jonkinlaista melusuojausta. Esitämme, että vielä selvitetään, voisiko melusuojauksen tehdä metsää säästäen. Esimerkiksi, riittäisikö Nokelan pohjoisosan kohdalla pelkkä riittävän korkea meluaita ilman vallia. Tässä kohdassa maasto on tasaista eli melu pysähtyisi paremmin seinään.

Alueen eteläosassa radan ja talojen välinen metsäalue on leveämpi ja maasto nousee jonkin verran talojen suuntaan. Tässä kohdassa voisi selvittää, voisiko meluvalli olla matalampi tai sen penkat hieman jyrkemmät, jolloin se veisi vähemmän metsäalaa. Meluvallin korvaaminen meluaidalla tässä kohtaa säästäisi metsää erityisen paljon, kun meluvallin pituus on 421 m ja leveys ainakin 30 m. Meluselvitysraportin ennustekarttojen mukaan meluvalli ME36 ei edes merkittävästi vähennä rataa lähimpien talojen keskiäänitasoa päiväajan melun osalta. Vallin luiskan metsittäminen ei korvaa vanhaa puustoa ja monimuotoista luontoa, joka vallin alle menetetään.

Perämerenketomarunan säilyminen varmistettava

Kaksoisraiteen rakennustyöt haittaisivat erityisesti suojellun ja äärimmäisen uhanalaisen kasvilajin perämerenketomarunan kasvupaikkoja. Oulun puolella Villiperänpolun alikulkukäytävän lähellä sen pohjoispuolella lajin esiintymä uhkaa hävitä ratatöiden vuoksi kokonaan. Lajin siirtoistutus ja sopivan karun ja paahteisen kasvuympäristön luominen lähistölle uudelle radanreunukselle vaikuttaa kannatettavalta haittoja lieventävältä toimenpiteeltä. Mahdollinen poikkeuslupa tulee valmistella huolellisesti. Muutoinkin ratatöiden yhteydessä kannattaa luoda paahde- ja niittylajistolle sopivia kasvuympäristöjä. Radanvarsien karut kasvualustat luovat usein edellytyksiä vaateliaan niittylajiston menestymiselle.