Lepakkojen yö

Kesän viimeisellä retkellä Petäjäveden luontoon suunnattiin tarkkailemaan lepakoita. Samalle viikonlopulle osui kansallinen Lepakkobongaus ja kansainvälinen lepakkojen yö, joten lepakkotapahtumia järjestettiin ympäri maailmaa. Tällä kertaa kokoonnuttiin Petäjävesi-lehden toimituksen eteen vasta iltayhdeksältä, kun hämärä alkoi laskeutua. Ilta oli ollut sateinen, ja pilvien liikkeitä tiirailtiin kännykästä vielä lähtöpaikallakin. Sadesäällä kun lepakot pitävät sadetta. Petäjäveden Luonto ry:n Lauri Ijäs oli miettinyt valmiiksi useampiakin lepakkokohteita, joista säätutkien perusteella valittiin Pengerjoki.

Lentonäytöksiä ja hyttysten saalistusta

Ensimmäisenä kohteena oli vanhan kuivaamon ympäristö. Seisoimme rakennuksen lähellä hämärtyvässä illassa, ja hyttyset alkoivat kerääntyä ympärillemme. Koska ihmiskorva ei pysty kuulemaan lepakon ultraääntä, Lauri otti esiin pienen kännykkään kytkettävän laitteen, lepakkodetektorin. Ei mennyt kauaakaan, kun lepakkodetektori alkoi ilmoittaa kuulevansa lepakoiden ääntä 20 metrin säteellä olinpaikastamme. Seurueessa mukana olevat lapset taisivat olla tarkkasilmäisimpiä ja huomata lepakot ensimmäisinä, ja me kaikki pääsimme ihastelemaan lepakoiden taitavaa lentoa. Ilmeisesti houkuttelemamme hyttyset tai yöperhoset maistuivat lepakoille, koska ne kiertelivät lähettyvillä niin, että pystyimme niitä varsin helposti katselemaan. Lepakkodetektori tunnisti lepakot joko viiksisiipoiksi tai isoviiksisiipoiksi – niitä ei voi äänen perusteella erottaa toisistaan.

Vesisiipat kiisivät joen pinnalla

Kun olimme ihastelleet viiksisiippojen lentoa tarpeeksi kauan, siirryimme vielä Pengerjoen vanhalle sillalle. Ilta oli jo pimentynyt, ja taskulamppujen avustuksella katselimme sillalta alas joelle. Joen pinnalla lenteli jatkuvasti pieniä lepakoita ristiin rastiin. Ne voi tunnistaa jo lentotyylinsä perusteella vesisiipoiksi, ja lepakkodetektori vahvisti tämän tunnistuksen. Laite kertoi myös, että korkealla puiden latvojen tasolla lenteli myös pohjanlepakoita. Pohjanlepakko on maailman pohjoisin lepakko ja samalla Suomen yleisin lepakkolaji.

Näin ollen kohtasimme retkellä Etelä- ja Keski-Suomessa esiintyvistä viidestä lepakkolajista kolme tai neljä – isoviiksisiipastahan emme voineet varmistua. Vain korvayökkö jäi odottamaan uutta retkeä jollekin hautausmaalle tai muuhun kulttuuriympäristöön, jossa olisi mieluusti jaloja lehtipuita. Korvayökön havaitseminen on muita lepakkolajeja vaikeampaa, koska se saalistaa hyönteisiä myös hyvän kuulonsa avulla, jolloin lepakkodetektori ei aina siitä ilmoita. Korvayökön korvat ovat puolet lepakon vartalon pituudesta, joten hauskaa tällainen korvayökkö olisi nähdä!

Petäjäveden Luonto ry kokeili tänä kesänä ensimmäistä kertaa Petäjävedellä järjestettäviä lajientunnistusretkiä: sudenkorentoretken, päiväperhosretken ja lepakkoretken. Kaikki olivat erittäin onnistuneita sekä sään, havaintojen että osallistujien puolesta. Suuri kiitos siis kaikille retkille osallistujille ja oppaallemme Laurille; toivottavasti tätä perinnettä jatketaan!

(Annaleena Aira / Juttu julkaistu aiemmin Petäjävesi-lehdessä)