Kuinka suojelen metsäni pysyvästi?
Jos oman metsänsä haluaa suojella jälkipolville, ensin kannattaa olla yhteydessä ympäristöviranomaiseen, eli paikalliseen ELY-keskukseen. Jos kohde on monimuotoisuudelle arvokas ja se sopii METSO-ohjelman kohteeksi, valtio voi ostaa kohteen suojelualueeksi tai se voidaan suojella yksityisenä luonnonsuojelualueena. Tällöin maanomistajalle korvataan kohteen arvo. Oman suojelualueen voi perustaa myös ilman korvausta.
Vapaaehtoinen metsiensuojeluohjelma METSO
”Lapsettoman sukulaispariskunnan poismenon jälkeen perimme maita äitini kotiseuduilta. Perikunnan miespuoliset jäsenet puuhasivat metsiin laajoja, jopa 20 hehtaarin hakkuita. Ajattelin, että antaa miesten hoitaa. Heräsin ajattelemaan vasta, kun sain perikunnan tunnukset Metsäkeskuksen metsään.fi -palveluun. Siellä osa hakattavaksi suunnitellusta alueesta oli merkitty mahdolliseksi METSO-kohteeksi. Aloin selvittämään asiaa”, Sirkka Pyhälä kertoo.
Pyhälä kysyi METSO-ohjelmasta tuntemaltaan luontokartoittajalta, joka kohdekuvauksen kuultuaan kannusti suojelemaan metsää. Pyhälä puhalsi pelin poikki, keskeytti hakkuusuunnitelmien toteuttamisen ja vaati osittaista perinnönjakoa.
”Tiesin, että muut eivät taivu suojeluun. Osittaisessa perinnönjaossa toivoin itselleni lohkoja, jotka mainittiin Metsäkeskuksen palvelussa METSOon mahdollisesti sopiviksi”, Pyhälä kertaa.
Vuoden 2019 lopulla suojeluun päätynyt viiden hehtaarin alue on lehtometsää vaikeakulkuisessa rinteessä. Rinteen alla notkossa on korpisoistumaa ja lähteisyyttä. Alue on jäänyt hakkaamatta ja säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Myös korpinotkelma on ojittamaton.
Myyntihinta tai korvaussumma ovat verovapaita
Pyhälä teki alueesta suojeluhakemuksen Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, eli ELY-keskukseen. ELY-keskuksesta vastattiin pian, että alue sopii METSO-kohteeksi. Ohjelman kohteiden valintaan on laaduttu kriteerit, joista tärkein on monimuotoisuudelle arvokas elinympäristö. Tällaisia ovat esimerkiksi lehdot ja runsaslahopuustoiset kangasmetsät.
Elinympäristöjen monimuotoisuuden laatua arvioidaan edelleen puuston rakennepiirteiden ja elinympäristöjen ekologisen vaihtelun pohjalta kolmessa luokassa (I–III). Luokissa I–II alueilla on jo monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä tai monipuolista lajistoa. Luokan III kohteet ovat kehittymässä tai niitä voidaan luonnonhoitotoimilla kehittää rakennepiirteiltään suotuisaan suuntaan, tai ne täydentävät arvokkaampia kohteita.
”Käytännössä kaikki I–II-luokan kohteet ovat kelvanneet Pirkanmaalla METSO-kohteiksi. Rahat ovat toistaiseksi riittäneet. Enemmänkin kohteita voitaisiin suojella, sillä Pirkanmaalla ollaan vielä jäljessä ohjelman tavoitteista”, ylitarkastaja Kaj Koivisto Pirkanmaan ELY-keskuksesta kertoo.
Toteutustapoja on kaksi: maanomistaja joko myy alueen valtiolle tai sitten kohde rauhoitetaan pysyvästi yksityisenä suojelualueena. Tällöin maaomistajalle korvataan kohteen puuston arvo ja kohde säilyy osana kantatilaa, maaomistajan omissa nimissä. Suojelualueesta ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa. Jos kohde myydään valtiolle, myös maapohjan arvo korvataan.
”Molemmat suojelutavat, sekä kauppahinta että korvaussumma, ovat maaomistajalle verovapaita. Monet kuitenkin valitsevat vapaaehtoisen suojelun myynnin sijasta, sillä silloin alue säilyy omissa nimissä. Asia voi olla hyvinkin tunnepitoinen, mutta toisilla syynä voi olla, että yksityisen luonnonsuojelualueen perustaja voi vaikuttaa alueen rauhoitusmääräyksiin ja esimerkiksi sallia hirvieläinten metsästämisen alueella”, Koivisto arvelee.
Pyhälä haki metsäänsä pysyvään suojeluun yksityisenä luonnonsuojelualueena.
”Käytännössä ELY-keskuksen laskelma puun arvosta oli sama kuin metsäyhtiön arvio. Sain siis alueesta saman hinnan, kuin olisin saanut, jos alue olisi hakattu ja istutettu uudet taimet”, Pyhälä pohtii.
Ryteikköinen lehto jäi pystyyn. Mustapääkerttu voi pesiä lehdon suojassa taas ensi vuonna, eikä vasta 80 vuoden päästä, kun kaadettu metsä olisi kasvanut takaisin.
”Kun hyväksyin tarjouksen kevättalvella, prosessi eteni melko nopeasti – rahat olivat loppuvuodesta tilillä”, Pyhälä jatkaa.
Metso-ohjelman kriteerit
Pyhälän metsä päätyi Metso-suojeluun helposti, sillä kohde oli jäänyt metsänkäsittelyn ulkopuolelle vuosikymmenten ajaksi. Lisäksi lehdot kuuluvat halutuimpiin kohteisiin, sillä lehdot ovat usein viljavimpina maina raivattu pelloiksi tai puutarhoiksi. Koko maassa lehtoja on jäljellä enää vain joitakin prosentteja ja kaikki lehdot onkin arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi luontotyypeiksi.
Metso-ohjelman valintakriteereistä keskeisin on monimuotoisuudelle arvokas elinympäristö. Tällaisia arvokkaita metsäisiä elinympäristöjä ovat:
- lehdot
- monimuotoisuudelle merkittävät, runsaslahopuustoiset kangasmetsät
- monimuotoisuudelle merkittävät puustoiset suot
- vesistöjen lähimetsät
- metsäluhdat ja tulvametsät
- metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
- kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
- harjujen paahdeympäristöt
- puustoiset perinnebiotoopit
- maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet.
Elinympäristöjen monimuotoisuuden laatua arvioidaan edelleen puuston rakennepiirteiden ja elinympäristöjen ekologisten vaihtelusuuntien pohjalta kolmeen luokkaan (I–III).
Ensisijaiset, ensimmäisen luokan (I) kohteet ovat puuston rakennepiirteiltään tai lajistoltaan jo tällä hetkellä monimuotoisuudelle selvästi arvokkaita alueita. Esimerkiksi puuston edustavat rakennepiirteet tarkoittavat, että kohteen puusto on monenikäistä ja -lajista, ja kohteelta löytyy myös lahopuuta ja vanhoja puita.
Toisen luokan (II) kohteet ovat monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteita, joissa on jonkin verran monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä tai monipuolista lajistoa. Tähän luokkaan kuuluvat kohteet ovat yleensä puustoltaan joko I-luokan kohteita nuorempia tai niukkalahopuustoisempia.
Kolmannen luokan (III) kohteet ovat kehittymässä tai niitä voidaan luonnonhoitotoimilla kehittää rakennepiirteiltään suotuisaan suuntaan, tai niiden sijainti on hyvä. Hyvä sijainti vahvistaa jo olemassa olevia suojelualueita tai edistää niiden kytkeytyneisyyttä.
Monimuotoisuudelle merkittävät rakennepiirteet
- lahopuu: lahot maapuut, pökkelöt, kelot, pystypuut, kolopuut, tuulenkaadot
- vanhat lehti- ja havupuut
- jalot lehtipuut
- palanut puuaines
- puuston erirakenteisuus, latvusaukkoisuus
- lehtoisuus, kalkkivaikutus, ravinteinen kallioperä
- pohjavesivaikutus, lähteisyys ja tihkuisuus
- soistuneisuus, lettoisuus, luhtaisuus, korpisuus ja rämeisyys
- luonnontilainen tai ennallistamiskelpoinen vesitalous.
Ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet eivät kuitenkaan ole tiukkoja sääntöjä, vaan kriteerien soveltaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa. Kuinka paljon alueella on vastaavia elinympäristöjä ja millaisia ne ovat laadultaan? Ympäristöministeriön valintaperusteita koskevassa raportissa (1/2016) kehoitetaan huomioimaan elinympäristötyypin alueellinen suojelutarve, maanomistajan näkemykset sekä kohteen rajaaminen mieluiten yhtenäisinä kokonaisuuksina ekologisesti mielekkäällä tavalla. Pysyvän suojelun lisäksi jotkut kohteet on mahdollista suojella määräaikaisen suojelun menetelmin.
Pinta-alaa vähintään neljä hehtaaria
METSO-kohteiden pinta-alan tulisi olla vähintään neljä hehtaaria. Pienempiäkin kohteita voidaan hyväksyä mukaan, jos ne ovat esimerkiksi parhaita I-luokan lehtokohteita tai sivuavat jo perustettua luonnonsuojelualuetta. Suurempi kohde on aina pientä kohdetta parempi.
”Pienellä kohteella reunavaikutus jää suureksi, mikä heikentää kohteen arvoa. Hyvin pienillä kohteilla koko alue voi jäädä reunavaikutuksen alaiseksi”, Koivisto toteaa.
Etenkin aukkoon rajautuvilla kohteilla sulkeutunutta metsää tai tasaista pienilmastoa vaativat lajit kärsivät reunavaikutuksesta esimerkiksi elinympäristöä kuivattavan tuulen takia. Toisille lajeille sulkeutunut, tarpeeksi tiheä metsä tarjoaa suojaa saalistajilta.
Välityssopimus metsäalan kanssa
Metsäalan toimijat voivat solmia ELY-keskuksen kanssa välityssopimuksen. Välityssopimuksella esimerkiksi puunostaja voi esittää arvokkaan kohteen suojelemista METSO-kohteena hakkaamisen sijaan maanomistajan niin halutessa. Välitetyistä kohteista metsäalan toimija saa välityspalkkion ja hehtaariperustaisen lisän. Käytännössä välittäjä täyttää METSO-hakemuksen puustotietoineen ja kohdeluokituksineen.
”Välityskohteet ovat meille arvokkaita. Niissä kohdetiedot on kirjattu jo valmiiksi niin tarkasti, että se säästää meiltä paljon aikaa ja vaivaa. Käytännössä välityskohteita tulee lähinnä Metsäkeskukselta, joitakin yksittäisiä kohteita on saatu myös paikallisten metsänhoitoyhdistysten kautta”, Koivisto toteaa.
Alueella on vanha suojelualuevaraus
Jos omistamallasi maalla on vanha maakuntakaavan tai seutukaavan jonkin suojeluohjelman aluevaraus, tai Natura 2000 -aluemerkintä, jossa toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki, viranomainen on aktiivinen suojelun toteuttamisen suhteen. Ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöhanke vauhdittaa myös suojelualueiden toteuttamista.
”Helmi-hankkeen myötä pääsemme myös Pirkanmaalla palkkaamaan tänä vuonna lisää tekijöitä toteuttamaan vanhoja kaavojen suojelualuevarauksia, METSO-kohteita sekä neuvottelemaan soidensuojelun täydennysesityksen kohteiden suojelusta. Luonnonsuojelulailla perustettavat Natura-alueet on pääosin jo toteutettu”, Koivisto toteaa.
Ympäristöviranomainen vastaa vain luonnonsuojelulailla perustettavista kohteista. Esimerkiksi harjualueilla voi olla Natura 2000 -verkoston alueita, joissa toteutuskeinona on maa-aineslaki tai metsälaki.
Kuinka suojelen metsäni jos Metson kriteerit eivät täyty?
Metsänsä voi suojella, vaikka se ei kuuluisi luonnonsuojeluohjelmiin tai vaikka kohde ei täyttäisi Metso-ohjelman kriteereitä. Tällöin maanomistaja tekee rauhoitushakemuksen ELY-keskukselle, jolta saa myös ohjeita hakemuksen tekoon. Hakemukseen voi tehdä myös esityksen kohteen rauhoitusmääräyksiksi.
Luonnonsuojelulain kriteerit yksityisen luonnonsuojelualueen perustamiselle ilman korvausta ovat melko väljät (LSL 10 §; 24 §). Suojeluperusteena voi esimerkiksi olla, että alue on erityisen ”luonnonkaunis”. Suojelu ei saa kuitenkaan olla ristiriidassa esimerkiksi maankäyttöä ohjaavan kaavoituksen kanssa. Suojelualuetta ei siis saa perustaa pelkästään estämään jotakin hanketta.
”Kyllä maansa saa yleensä suojeltua, jos niin haluaa. Esimerkiksi Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjan yhteydessä suojeltiin korvauksetta myös joitakin vähemmän monimuotoisia alueita”, Koivisto kertoo.
Vuoden 2017 Luontolahja-kampanjassa kannustettiin suojelemaan luontoa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Alueita suojeltiin yhteensä 3 064 hehtaaria, ja valtio tuplasi määrän suojelemalla päälle 3 358 hehtaaria omia maitaan. Pirkanmaalla luontolahjana suojeltiin 14 yksityistä aluetta, jotka olivat yhteispinta-alaltaan 112 hehtaaria. Lisäksi kunnat olivat aktiivisia ja perustivat kahdeksan suojelualuetta, mikä nosti suojelualan kokonaisuudessaan lähes 700 hehtaariin. Kun valtio suojeli lisäksi yksityisten suojeleman pinta-alan verran omia maitaan, saatiin Pirkanmaalle luontolahjana yli 800 hehtaaria uusia suojelualueita.
Teksti ja kuvat: Anne Hirvonen