Pirkanmaan metsäohjelma ei ole ekologisesti kestävä eikä ilmastoviisas – lisää avohakkuita, ojituksia ja kesähakkuita

Ohjelman monimuotoisuutta heikentäviä tavoitteita ovat esimerkiksi hakkuiden lisääminen sekä kantojen ja järeän puun hakettamisen kasvattaminen. Vaikka vesiensuojelutoimia ja ennallistamista suositellaan, samalla tavoitteena on ”suometsien hoito”, eli käytännössä kunnostusojitukset jopa 1700 hehtaarin alalla. Tuoreiden tutkimusten mukaan metsäojitusten vesistökuormitus on merkittävästi aiempia arvioita suurempaa, ja vaikutusten on todettu jatkuvan vuosikymmenten ajan (Nieminen ym. 2020). Ohjelman tavoitteena on myös heikentää kaavoituksen monimuotoisuutta huomioivaa ohjausvaikutusta. 

Monimuotoisuutta ja hiilivarastoja turvaavia keinoja olisivat sen sijaan olleet jatkuvan kasvatuksen tavoitteellinen lisääminen ja ojituksista luopuminen, kantojen ja järeän puun hakettamisen lopettaminen, hakkuumäärien laskeminen ja metsien kiertoajan pidentäminen, mikä nostaisi metsien ikää: nyt uhanalaisimpia ovat vanhojen metsien lajit. Pirkanmaalla metsät ovat keskimäärin nuoria, lahopuuta ja varttuneita metsiä on maisemassa vähän.

Alueellisen metsäohjelman linjaukset ovat merkittäviä Pirkanmaalla, jossa 97 prosenttia metsistä on talousmetsiä. Ohjelman keinoina monimuotoisuuden suojelemiseksi on METSO-ohjelma vapaaehtoinen suojelu. Vaikka METSO-ohjelma toteutuisi täysimääräisenä, suojeluala lisääntyisi maakunnassa vain 0,8 prosenttia. Käytännössä lisäys on täysin riittämätön, sillä Pirkanmaalla lakisääteisesti suojeltua metsäpinta-alaa, jossa hakkuut ovat kiellettyjä, on jopa vähemmän kuin Etelä-Suomessa keskimäärin, vain 2,4 prosenttia (metsä-ja kitumaan pinta-alasta yhteensä 2,7 prosenttia) (LUKE).

Ohjelma keskittyy metsätalouden taloudellisen kestävyyden turvaamiseen erityisesti ekologisen kestävyyden kustannuksella. Metsätalouden sosiaalinen kestävyys, eli hakkuiden yleinen hyväksyttävyys, ei myöskään toteudu ohjelmassa, jossa tavoitteena on esimerkiksi jatkaa laajamittaisia avohakkuita ja lisätä kesähakkuita lintujen pesimäaikana. Pirkanmaa on HINKU-maakuntana myös sitoutunut kunnianhimoisiin päästörajoituksiin. Ohjelmassa keskitytään nuorten metsien hiilensidontaan ja tuhkalannoitukseen huomioimatta avohakkuissa poistuvaa puuston ja maaperän hiilivarastoa tai metsätalouden vesistökuormituksen kautta tapahtuvaa hiilivuotoa. 

Ohjelma on käytännössä kansainvälisten ja kansallisten biodiversiteettisopimusten ja hiilineutraaliustavoitteiden vastainen. Paikallisen ohjelman tulisi jalkauttaa valtakunnalliset linjaukset monimuotoisuuden huomioiviksi ja ilmastoviisaiksi käytännöiksi: nyt monimuotoisuuden ja ilmastoasioiden huomioiminen jää ohjelmassa taustoittavaksi tiedoksi ja yleistasoisiksi suosituksiksi ilman todellisia konkreettisia ja tavoitteellisia pinta-alatavoitteita.

Metsäsektori, jolla on suuri merkitys hiilinieluihin ja monimuotoisuuteen ei voi olla muusta yhteiskunnasta erillinen taho. Monimuotoisuus tulisi huomioida läpileikkaavasti kaikessa päätöksenteossa, jotta uhanalaistumiskehitys saadaan käännettyä (Auvinen ym. 2020). Myös metsäohjelman linjauksissa pitäisi pystyä laaja-alaisempaan yhteistyöhön monimuotoisuuden turvaamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sillä se on jokaisen, myös metsänomistajien etu nyt ja tulevaisuudessa.

Lähteet:

Auvinen, ym. 2020: Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:36 

LUKE: Tilastotietokanta. 

Nieminen ym. 2020: Metsätalouden vesistökuormitus: nykykäsitys ja tulevaisuuden menetelmäkehitys. https://metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10336/keyword/vesist%C3%B6vaikutukset

 

Tampereella 25.9.2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry

 

Lisätietoja:

Kaija Helle
metsäneuvoston jäsen
kaija.helle@sll.fi

puh. 044 017 7180

 

Anne Hirvonen
aluesihteeri
anne.hirvonen@sll.fi

puh. 045 233 6356

 

Avauskuva: Tero Laakso/Flickr (CC BY 2.0)