Vastine EcoMossin vastineeseen tiedotteeseemme 20.10.2020

Esille tuomamme Sarvinevan tapauksen perusteella EcoMoss vaikuttaa vähättelevän niiden soiden, joilta se sammalta (ja pintaturvetta) ottaa, luonnonarvoja ja toimintansa vaikutuksia. Ojitus ja muu soita muuttava ihmistoiminta on etenkin 1950-luvulta lähtien ollut niin voimakasta, ettei Pirkanmaalla tai koko eteläisessä Suomessa ole suojelualueiden ulkopuolella (tai välttämättä niilläkään) täysin luonnontilaisia soita. Esimerkiksi Kihniön seudulla soista on ojitettu 87 prosenttia (1).

Sarvinevan kaltaiset suot, joissa on laaja ojittamaton osa ja myös ojittamattomia laiteita, ovat nykyoloissa huomattavan arvokkaita, suojelun arvoisia soita. Ne ovat luonnontilaisimpia soita, joita meillä suojelualueiden ulkopuolella on. Suoluontoa pitää suojella lisää, koska sekä luontotyypit että lajisto taantuvat nykytilanteessa voimakkaasti. Sarvinevan kaltaisia helmiä ei ole varaa menettää. Muistutamme myös, että KHO eväsi Sarvinevan turpeennostoluvan luontoarvojen ja vesistövaikutusten perusteella. Sarvinevan arvoa nostaa myös suon sijainti soidensuojelualueiden keskellä.

Rahkasammalen nosto tulee saattaa luvanvaraiseksi, jotta toiminnan luonto- ja ympäristövaikutukset selvitetään vastaavasti kuin turpeennostohankkeissa.

 

EcoMossin vastineessa vaaditaan oikaisua seuraaviin tiedotteemme väitteisiin:

1. ”Kihniön Sarvinevalla rahkasammalta on kuorittu vain suon luonnontilaiselta osalta.”

Vastineessa todetaan, että rahkasammalta kuoritaan vain luonnontilaisuusluokan 1–3 soilta. Käytännössä näin onkin, sillä Pohjois-Pirkanmaalla suojelualueiden ulkopuolella ei ole enää luonnontilaisuusluokan 4–5 soita jäljellä. Siten luonnontilaisuusluokan 3 suot, kuten maakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu Sarvineva, edustavat luontoarvoiltaan arvokkaimpia ja luonnontilaisimpia parhaimpia jäljellä olevia soita.

Sarvinevan kuorinta-alueella kulkeva yksittäinen oja on vaikuttanut ojan välittömään läheisyyteen, joka on jätetty kuorimatta. Kuorinta-alueen itäpuolella ei ole ojitusta, ja suo on tältä osin luonnontilaisimpia, joita Etelä-Suomesta voi ylipäätään enää löytää.

EcoMossin toimitusjohtaja Janne Pitkänen on todennut: ”Sammalta ei korjata luonnontilaisilta tai luonnonsuojelusoilta, vaan alueilta, joilla ojitus metsämaaksi on epäonnistunut. Käytännössä niillä kasvaa vain sammalikkoa ja risukkoa”(2).

Sarvinevalla sammalta ja pintaturvetta ei juuri ole otettu tällaiselta ojitetulta muuttuma-alueelta, vaan suon puuttomilta ojittamattomalta osalta (kts. avauskuva), johon ympärillä olevat ojat ovat vaikuttaneet vain vähän. EcoMoss sanoo vastineessaan, että ”Suon itäosan luonnontilaiselta alueelta rahkasammalta ei ole kerätty”, vaikka aiemmin kuitenkin vastineessa esitetään, että Sarvineva ei ole luonnontilainen. 

EcoMossin ottoalue yltää Sarvinevan keskiosiin asti – kohtaan, jossa suo on vain noin 300 metriä leveä. Tässä kohdassa suon laiteet sekä etelässä että pohjoisessa ovat ojittamatta, joten kyse on Sarvinevan luonnontilaisimmista osista.

EcoMoss sanoo vastineessaan, että sammalta on otettu vain 6 %:lta Sarvinevan pinta-alasta. Kun tarkastellaan vain suon ojittamatonta osaa, prosenttiosuus on selvästi suurempi. Vastineen mukaan ottoalue on 13 ha, mutta käytännössä ”lonkeroisen” muotoisen alueen vaikutukset ulottuvat selvästi laajemmalle alalle. Joka tapauksessa 13 hehtaaria on Sarvinevan ojittamattomasta osasta (joka on noin 90 ha, jos yksittäisten ojien ”takaiset” osat lasketaan mukaan)  yli 14 %.

Kuva Sarvisuon etelälaidalta. Kuorintaa on tehty monin paikoin jopa 50 senttimetrin syvyydeltä. Kuva: Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry.

 

2. ”Lisäksi kuorintaa on tehty monin paikoin syvemmältä kuin elävän rahkasammalen pintakerroksesta: jopa yli 50 senttimetrin syvyydestä tehty kuorinta on käytännössä pintaturpeen nostoa.”

Maastokäynnillämme ottosyvyyttä mitattiin ja todettiin ottosyvyyden olevan monin paikoin jopa 50 senttimetriä. Vastineessaan EcoMoss toteaa: ”Lisäksi työohjeessa todetaan, että lopullinen keruusyvyys määräytyy suon rahkaisuuden ja rahkakerroksen paksuuden mukaan. Sarvineva on paksurahkainen suo, jossa sammalkerroksen paksuus on huomattavasti suurempi kuin yleensä. Keskimääräinen korjuusyvyys Sarvinevalla on ollut 30 senttiä, ja keruussa on noudatettu työohjetta.”

Työohjeen sanamuoto tai rahkasammalkerroksen paksuus ei muuta tosiseikkaa, että sammalta on kuorittu paikoin syvemmältä kuin 30 cm syvyydeltä, paikoin jopa 50 cm syvyydeltä. Käytännössä vastineessa myönnetään, että näin on tehty.

 

3. ”Rahkasammalen kuorinta käytännössä tuhoaa suon pintakasvillisuuden ja saattaa lisätä reunaojiin päätyvän veden määrää ja siten vesistökuormitusta. Pitkäaikaisia seurantatutkimuksia rahkasammalen kuorinnan vaikutuksista hiili- ja metaanipäästöihin tai vesistökuormitukseen ei toistaiseksi ole.”

Ecomossin vastineessa esitetään suon kasvillisuuden palautumista kuvilla, joita ei ole otettu Sarvinevalta. Lisäksi kuvissa ei näy palautunutta sammalkerrosta vaan alueelle levinnyttä tupasvillaa. Sarvinevalla kasvillisuus ei ole palautunut vuonna 2018 tehdylle kuorinta-alalle, vain kuorimatta jätetyillä kuljetusväylilla rahkasammal on toipunut (kts. tapausesimerkki Sarvineva).

Vastineessa myös todetaan, että soiden palautumisnopeuden välillä on eroja, ja viitataan tutkimuksiin (3), joissa ei kuitenkaan ole tarkasteltu pitkäaikaisia vaikutuksia. Lisäksi tutkimuksissa oli tarkasteltu vain yksittäisiä koealoja. Onkin selvää, että lisää tutkimusta rahkasammalen noston ympäristövaikutuksista tarvitaan. Liitteessä 1.  on eritelty tarkemmin vastineen tutkimusviitteitä.

Näkymä Sarvisuon pohjoislaidalta, jossa sammalta on kuorittu vuonna 2018. Alueen kasvillisuus ei ole palautunut, vaan ottoalueella kasvaa lähinnä harvakseltaan tupasvillaa. Keskellä kuljetukseen käytetty väylä, josta sammalta ei ole kuorittu. Kuva: Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry.

 

Kun rahkasammalen pinnan elävä osa kuoritaan, tuhoaa se käytännössä suon pinnan kasvillisuuden, joka toimii elinympäristönä esimerkiksi perhosille. Pirkanmaan Ely-keskuksen lausunnossa vuodelta 2014 Sarvineva on mainittu maakunnallisesti arvokkaaksi perhossuoksi. Kuoriminen tuhoaa suon pinnan myös lintujen pesimäalueena. Sarvineva on arvioitu myös maakunnallisesti arvokkaaksi lintusuoksi. 

 

Pirkanmaalla 22.10.2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry

Avauskuva: Näkymää Sarvisuon etelälaidalta. Ojitetut, puustoisina erottuvat alueet jäävät kuvan vasempaan laitaan. Kuva: Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry

Lähdeviitteet:

1) Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Ehdotus soiden ja turvemaiden vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi. Soiden ja turvemaiden kansallista strategiaa valmistelleen työryhmän ehdotus 16.2.2011. Työryhmämuistio MMM 2011:1. <https://mmm.fi/documents/1410837/1724539/trm2011_1_Suostrategia.pdf/40955cea-9891-4192-9f0b-971258e021f1/trm2011_1_Suostrategia.pdf> Viitattu 22.10.2020.

2) https://maatilanpellervo.fi/2020/08/13/uusiutuva-sammal-korvaamaan-kasvuturvetta/

3) Silvan, N., Jokinen, K., Näkkilä, J. & Tahvonen, R. 2017. Swift recovery of Sphagnum carpet and carbon sequestration after shallow Sphagnum biomass harvesting. Mires and Peat 20: 1‒11.
Silvan, N. 2019. Short-term effects of shallow Sphagnum moss biomass harvesting on the runoff water quality. International Journal of Environmental Monitoring and Analysis 7(1): 34-39.