Tärkeä väitöstyö liito-oravasta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin pitkäaikainen hallituksen jäsen, luotolainen Ralf Wistbacka on tehnyt väitöskirjan liito-oravasta. Wistbacka kertoo väitöskirjastaan Pohjanmaan piirin kevätkokouksessa torstaina 13.4.2023 Pietarsaaressa. LINKKI tapahtumaan. Kannattaa tulla kuuntelemaan ja oppimaan!

Alla tiivistelmä väitöksestä.

Wistbacka, Ralf, Uhanalaisen liito-oravan (Pteromys volans) populaatioiden seuranta ja suojelu – viitteitä kestävän metsätalouden kehittämistyölle. Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Luonnontieteellinen tiedekunta.

Tutkimukseni perehtyy uhanalaiseen liito-oravaan (Pteromys volans), jonka elinympäristöjä uhkaavat laajamittaiset avohakkuut. Tutkin Länsi-Suomessa kerätyn pitkäaikaisen merkintätakaisinpyyntiaineiston avulla elinympäristöjen tuhoamisen sekä ympäristötekijöiden vaikutuksia lajin runsauteen ja demografiaan.

Luodon tutkimusalueen liito-oravametsistä avohakattiin 25 vuoden aikana 76,4 %. Tutkimuksen keskivaiheilla kanta väheni jyrkästi, mutta palautui lopussa; alittaen koko ajan selvästi alueen kantokyvyn. Keskimääräinen säilyvyys oli melko matala (0,43–0,48). Luodossa naaraiden säilyvyys korreloi populaation koon muutosten kanssa osoittaen säilyvyyden olevan ratkaiseva tekijä kannan kasvukertoimelle.
Säilyvyyden ajallinen vaihtelu oli sidoksissa saalistusriskiin sekä sääolosuhteisiin.

Tärkeä havainto oli, että naaraiden säilyvyys parani lisääntymiseen sopivan metsälaikun koon kasvaessa noin 4–6 ha kokoon saakka. Populaation palautumisvaiheessa havaitsin naaraiden tiivistyneen laajempiin metsälaikkuihin, joissa oli suuremmat pesäpaikkaresurssit.

Toinen väitökseni keskeinen tutkimusaihe perehtyi liito-oravan elinympäristövaatimuksiin. Pystyin osoittamaan, että viralliset suojelutoimet eivät mahdollistaneet liito-oravan suojelua. Liito-oravat hävisivät metsistä, joissa lisääntymispaikan hakkuut tehtiin viranomaisohjeistuksen mukaan ja samalla liito-oravat säilyivät verrokkialueilla.

Liito-oravan esiintymisen todennäköisyys kasvoi sopivan metsälaikun koon myötä, mikä on linjassa metsälaikun koon säilyvyysvaikutuksen kanssa. Viranomaisrajausten pinta-alat, 0,07–0,24 ha, olivat liian pienet taatakseen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymisen. Seurannan aikana liito-oravalle sopivien laikkujen koko väheni merkittävästi. Loppuaikoina asuttujen laikkujen keskipinta-ala oli 3,91 ha ja tyhjien vain 1,49 ha.

Esittämäni tulokset edellyttävät merkittäviä muutoksia metsätaloutta ohjaavaan lainsäädäntöön, jotta liito-oravan populaation koko ei romahtaisi tulevaisuudessa. Metsätalous tuhoaa jatkuvasti laajassa mittakaavassa liito-oravan lisääntymismetsiä.

Asiasanat: elinympäristöjen tuhoutuminen, habitaattidirektiivi, lakisääteinen suojelu, luonnon monimuotoisuus, luontokato, metsätalouden ympäristövaikutukset, Pteromys volans, säilyvyys, tieteen ja käytännön välinen poikkeama, uhanalaiset lajit