Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjanmaan piiri

Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Sijainti: Pyhäjoki, Yppäri
Koko: 5 ha

Rajaniemenniitty, joka tunnetaan myös Veteraanimajanniittynä, on yksi Pyhäjoen arvokkaista merenrantaniityistä. Rajaniemenniityltä voi löytää useita merenrantaniittytyyppejä osittain vyöhykkeinä ja mosaiikkina. Niitty on ollut 1960-luvulle saakka kylän yhteislaitumena, jolloin aluetta laidunsivat lehmät ja hevoset. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri alkoi hoitaa kohdetta vuonna 2003. Alueelle on pari vuotta sitten palannut laidunnus, mikä helpottaa laajan niityn avoimena pitämistä. Kohteelle monipuolisuutta luovat paljaat kalliopaljastumat sekä rantadyyni, joka rajaa kohdetta meren puolelta. Alueen reunassa on myös lintutorni. Niitty on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu luontotyyppi, merenrantaniitty.

Sonnimullikat lepäilivät lämpimällä hiekalla maisematyönhoidon lomassa eivätkä olleet millänsäkään niittokoneen hurinasta tai haravoijista. Laiduntajat saavat huomattavasti parempaa jälkeä aikaiseksi kuin niittäjät, joista kuitenkin on hyötyä niillä alueilla, jonne eläimet eivät pääse laiduntamaan.

Rajaniemenniityn hoidon tarkoituksena on estää dyynin peittyminen rydin ja pajun alle, mahdollistaa hiekan liikkuminen ja estää maiseman umpeenkasvua. Luonnonhoitotalkoita on järjestetty vuosittain yhdessä luonnonsuojelupiirin, Pyhäjokialueen luonnonsuojeluyhdistyksen ja Raahen Seudun Luonnonystävien kanssa.

Niittokone on kätevä ja nopea apuväline dyynillä kasvavan ruovikon niitossa. Niittojäte haravoidaan tarkkaan kasoihin ja poltetaan niityn köyhdyttämiseksi ja kasvillisuuden madaltamiseksi. Vain niittämällä rydin hävittäminen on hidasta, mutta ainakin kasvusto mataloituu eikä kerry kuloa.

Rajaniemenniityllä vallitsee rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläkasvillisuus. Meri- ja rantaluikkakasvustoja tavataan kosteimmilla aloilla. Merkittäviä kasveja ovat myös suola- ja merisara, rantanätkelmä, isolaukku ja vilukko.

Niitty on kuvattu Maarit Vainion ja Hannele Kekäläisen kokoamssa raportissa ’Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat’ vuodelta 1997 (Alueelliset ympäristöjulkaisut 44).