Luon­non­suo­je­li­jat vastustavat moot­to­ri­kelk­ko­jen kes­tä­vyys­kil­pai­lua

Maastossa ajettava kestävyyskisa aiheuttaa huomattavia melu- ja päästöhaittoja. Kilpakelkkojen sallittu melutaso on korkea, ja kilpaa ajaminen tuottaa luonteeltaan häiritsevää melua. Kelkkojen matkaan lähtö kestää runsaat neljä tuntia, eli suunnilleen tämän kestoisena meluhaitta koetaan lauantaipäivän kuluessa reitin joka kohdassa. Tuupovaaran kirkonkylässä yhtäjaksoista melua riittää kaksin verroin pidempään, koska viimeisten lähtiessä ensimmäiset alkavat saapua maaliin. Melun levintä riippuu paljon sääoloista ja paikallisista maasto-olosuhteista, mutta häiritsevän melun leviämisalueeksi voidaan arvioida jopa 200 000 hehtaaria. Melualueella asuu ainakin 7 000 ihmistä. On huomattava, että kilpareitti pääosin kulkee luonnonhiljaisilla alueilla, joten äänitasoltaan varsin alhaisenkin melun voivat niin ihmiset kuin eläimetkin kokea erittäin häiritsevänä.

Moottorikelkkojen päästöistä on vasta julkaistu tutkimus (TM 3/06), joka osoittaa, että uudetkin kelkkamallit saastuttavat ympäristöä erittäin pahoin. Yhden kelkan häkä- ja hiilivetypäästöt ovat pahimmillaan jopa tuhat kertaa suuremmat kuin uudenaikaisen katalysaattoriauton. Yli 200 kelkan kilpaletka sumuttaa pakokaasuissaan palamatonta polttoainetta, öljyä ja niiden lisäaineita 160 km reitille varovastikin arvioiden yli tuhat litraa. Kun kilpareitti kulkee mm eräillä pohjavesialueilla sekä järvien jäillä, ei ympäristöhaitta ole aivan vähäinen.

Kisatapahtuman päästöt ovat huomattavia jopa liikenteen yleiseen kuormitukseen verrattuna. Kun Savo-Karjalan paikallisteillä keskimääräinen liikenne on alle 200 autoa vuorokaudessa, voidaan arvioida, että runsaan  200 moottorikelkan yhden päivän kisan ympäristökuormitus hiilivetyjen ja hiilimonoksidin osalta voi olla reittikilometriä kohti jopa samaa luokkaa kuin normaalin autoliikenteen kuormitus paikallistien yhdelle kilometrille koko vuoden aikana.

Liikenneturvallisuus on suuri ongelma. Kilpa-ajoreitti pitäisi eristää muulta liikenteeltä, mutta käytännössä tämä ei ole mahdollista. Reitin erikoiskokeilla on toistakymmentä tien ylitystä, joissa paikallistie on määrä sulkea järjestäjien toimesta. Lisäksi reitti ilmeisesti kulkee useassa kohdassa tien piennarta pitkin, mikä on sekä tieliikenneasetuksen että moottorikelkkailun lajisääntöjen vastaista.

Maastoliikenneasetus sallii kilpaa ajamisen vain maalla, eristetyllä alueella. Kuitenkin kaikkiaan noin neljännes kisan erikoiskokeista on sijoitettu mm. Ilomantsinjärven, Sonkajanrannanjärven, Haarajärven ja ja Loitimon jäälle. Jääosuuksilla ajo perustuu jokamiehenoikeuteen, ja siinä tulee noudattaa 80 km/t nopeusrajoitusta. On avoin kysymys, kuinka järjestäjä aikoo tätä valvoa. Samoin on kysyttävä, kuka vastaa muiden jäällä liikkujien turvallisuudesta.

Suuri periaatteellinen kysymys liittyy siihen, että maastoliikennelain mukaan nopeuskilpailun järjestämiseen tarvitaan aina maanomistajan kirjallinen lupa. Kelkkaurastoa ylläpitävä Pohjois-Karjalan virkistysreittiyhdistys on tiettävästi tällaisen luvan poliisille esittänyt. On kuitenkin kyseenalaista, riittääkö pelkästään yhdistyksen lupa kilpailun järjestämiseen. Kysymys on tulkinnanvarainen, mikäli maanomistajien ja yhdistyksen keskinäisissä sopimuksissa lupaa kilpailutoimintaan ei erityisesti mainita.

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin kanta on, että moottoriurheilukilpailut tulisi järjestää suljetuilla alueilla paremmin valvottavissa olevissa olosuhteissa.

Joensuussa 13.2.2006
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry