Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Karjalan piiri

Pohjois-Karjala
Navigaatio päälle/pois

Vastaselitys KHO:lle koskien Kontiolahden rantakaavaa

Vastaselitys Korkeimman hallinto-oikeudelle, kirje 06.06.2011 diaarin:o 0964/1/11

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry ja Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry (jatkossa yhdistykset) lausuvat kunnioittaen vastaselityksenään seuraavaa:

Yleistä

Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetään kaavoituksen perustana olevilta selvityksiltä riittävyyttä määrittelemättä kuitenkaan selvitysten riittävyyden edellytyksiä kovin tarkasti. Yhdistykset ovat valittaneet Kontiolahden pienvesien ranta-asemakaavasta sen luonto- ja maisemaselvityksen (jatkossa luontoselvityksen) riittämättömyyden vuoksi, erityisesti viitaten linnustoselvitystä koskeviin menetelmällisiin puutteisiin.

Linnustoselvitys, joka oli enempää perustelematta rajattu vesi- ja lokkilinnustoa koskevaksi selvitykseksi, oli tehty etenkin vesilinnuston kannalta virheellisessä pesimäkauden vaiheessa (9.- 11.6.2008) ja huonolla säällä. Jälkimmäiseen seikkaan luontoselvityksen tekijä kiinnitti itsekin huomiota. Huono havainnointisää on vaikuttanut muidenkin kuin vesi- ja lokkilintujen havaittavuuteen, vaikka pesimäkauden vaihe oli sinänsä maalintujen havaittavuuden kannalta oikea. Tosin selvitystä ei siis tehty maalintuja ajatellen, ja niiden havaintoja esitetään raportissa vain niukasti.

Havainnoinnin vuorokaudenaikoja ei luontoselvityksen raportissa kerrota, mutta alueen laajuuden perusteella on epäiltävissä, että niissäkin olisi puutteita. Myös havaintojen raportoinnissa on selviä puutteita, koskien muun muassa käytettyjä lyhenteitä ja havaintojen heikkoa yksilöintiä.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Havainnointimenetelmän valinta

Jotta kohdealueen linnustosta saataisiin riittävä käsitys detaljikaavoitusta ajatellen, havainnoinnissa täytyy loogisesti ajatellen käyttää menetelmiä, joilla linnusto – erityisesti lomarakentamiselle arka lajisto – saadaan havaittua mahdollisimman hyvin. Koska kaava-alue ei vaikuta muuttolinnuston kannalta merkittävältä alueelta, luontoselvityksessä keskityttiin pesimälinnustoon, jonka selvittämiseen kritiikkimmekin kohdistuu.

Suomessa on pitkät pesimälinnuston selvitysperinteet, joten pesimälinnuston selvittämiseen on ollut ohjeistusta saatavilla jo kauan. Kaavojen luontoselvityksiä on ohjeistettu ympäristöministeriön julkaisussa ”Söderman, Tarja: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi: kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus 2003. (Ympäristöopas 109.) – 196 s.” Tämä julkaisu mainitaan lähteenä myös po. luontoselvityksen lähdeluettelossa. Julkaisu löytyy internetistä osoitteesta http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=62735&lan=FI

Julkaisussa ohjeistetaan luontoselvityksiä seuraavasti (s. 95 – 96): ”Kun kerätään uutta tietoa selvitysalueesta, tiedonkeruu tehdään maastossa tietyin menetelmin ja tutkittavan arviointikohteen kannalta oikeaan aikaan. Kenttätutkimukset kestävät yleensä useita päiviä tai viikkoja. Lähtökohta on, että maastotyöt tehdään silloin, kun on arviointikohteena olevan lajiryhmän tai muun luonnonpiirteen optimaalinen selvitysaika. Joskus tähän ei ole mahdollisuuksia suunnitteluprosessin aikataulun vuoksi. Tällöin maastotyöt tulee siirtää seuraavaan vuoteen tai ne tulee tehdä mahdollisimman lähellä optimaalista maastotyöaikaa, jolloin inventointiajankohdan vaikutus tuloksiin tulee arvioida. Raportoidaan tarkoin, mitä oli mahdollista nähdä maastossa ja mitä ei. Maastotyöajankohdasta aiheutuvat luontoselvityksen puutteet tulee ottaa huomioon myös vaikutusten arvioinnissa.”

Po. ranta-asemakaavan luontoselvityksessä ei ole ainakaan linnuston osalta selvitetty, mihin tarkempiin lähteisiin käytetyt menetelmät perustuvat, miksi ao. selvitysajankohta valittiin ja mitä vaikutuksia tehdyllä selvitysajankohdan valinnalla on linnustoselvityksen luotettavuudelle. Näistä syntyy se vaikutelma, että selvityksen oikea-aikaisuuden keskeisyys tulosten luotettavuuden kannalta ei ole kenties tullut selvittäjän mieleen, tai että tulosten luotettavuutta ei ylipäänsä pidetä tärkeänä.

Edellä mainitussa ympäristöministeriön julkaisussa ohjeistetaan linnustoselvityksiä seuraavasti (s. 99): ”Linnustoselvityksen ja sitä seuraavan vaikutusarvioinnin tavoite on saada selville, mitä vaikutuksia tietyllä hankkeella tai kaavalla on alueella pesivään sekä muuttoaikana levähtävään linnustoon. Tärkeimpänä selvityskohteena ovat pesivien lintujen lajikohtaiset parimäärät. Alueen muuttoaikaista merkitystä selvitettäessä tutkitaan muutolla levähtävien lajien yksilömääriä.” Po. ranta-asemakaavan luontoselvityksessä ei ole tuotu esille tuota tärkeintä pesimälajistoa koskevaa selvityskohdetta, eli pesivien lintujen lajikohtaisia parimääriä. Joidenkin merkittävien lajien parimäärät on kyllä pääteltävissä välillisesti, mutta menetelmävirheistä johtuen nekään eivät ole luotettavia. Kun lintupareja ei havaita luotettavasti, ei myöskään kaavan vaikutusten arviointia voi pitää luotettavana. Detaljikaavoituksessa havainnoinnin tulee ulottua myös yksittäisiin lintupareihin silloin kun puhutaan niistä lajeista, joiden yksilöiden elämään kaavoitus seurauksineen voisi vaikuttaa kielteisesti. Useimmat tällaiset arat lajit pesivät nimenomaisesti yksittäispareina.

Kaavoitus on erittäin tärkeä maankäytön ohjauskeino, jolla voidaan huomioida ne lukuisat lintulajit, joille ei voida perustaa erillisiä suojelualueita. Suomi on sitoutunut noudattamaan lintudirektiiviä (2009/147/EY), jonka tärkeimmät suojeluvelvoitteet liittyvät sen liitteen I mukaisiin erityistä suojelua edellyttäviin lintulajeihin, kosteikkoalueiden suojeluun ja ylipäätään kaikkien lintulajien elinympäristöjen suojeluun. Direktiivin 4. artiklan mukaan ”tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella”. Linnustoselvitykset pitäisi siten tehdä niin edustavasti, että niihin perustuva maankäytön suunnittelu voidaan toteuttaa lintudirektiivin mukaisessa hengessä.

Em. ympäristöministeriön julkaisu viittaa yksityiskohtaisten havainnointiohjeiden osalta muihin lähteisiin (s. 98): ”Liitteessä 2 esitetään julkaistuja luontotyyppien ja lajien inventointiin soveltuvia ohjeita ja luokituksia. Useat näistä ohjeista on tehty seurannan tarpeisiin, mutta niistä on apua myös luontoselvityksissä.” Kyseinen liite 2 (sivulla 160) tarjoaa linnuston osalta ohjeeksi julkaisua ”Koskimies, P. 1994. Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristö- hallinnon julkaisuja B 18. 83s.” Ko. julkaisussa esitetään Suomessa käytössä olevat ns. viralliset ohjeet, jotka löytyvät sellaisenaan myös teoksesta ”Koskimies, P. ja Väisänen, R. A.: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. p. Helsingin yliopiston eläinmuseo 1988. -143 s.”

Linnustoselvityksissä onkin perinteisesti noudatettu ja edelleen noudatetaan yleisesti ja riidattomasti näitä Helsingin yliopiston esittämiä havainnointiohjeita. Ne löytyvät nykyisin Helsingin yliopiston alaisen Luonnontieteellisen keskusmuseon internetsivuilta linnustonseurannan kohdalta (http://www.luomus.fi/seurannat/linnut.htm). V esilintujen laskentaohjeet löytyvät omalta alasivultaan (http://www.luomus.fi/seurannat/vesilinnut/ohjeet.htm).

Keskusmuseon alaisena tehdään erityisesti linnustonseurantaa, mistä syystä kaikkia linnustoselvityksiä koskevat menetelmäohjeet löytyvät internetsivuilta nimenomaisesti seurannan kohdalta. Kyse ei siis ole siitä, että kaavoitusta koskevien linnustoselvitysten yhteydessä samat ohjeet eivät olisi päteviä tai että kaavoituksen yhteydessä voitaisiin tinkiä seurannoissa käytettävistä havainnoinnin vaatimuksista. Seurannoissa käytetään noita menetelmiä nimenomaisesti niiden antamien mahdollisimman oikeiden tulosten ja vertailukelpoisuuden vuoksi. Mahdollisimman oikeat tulokset ovat havaintojen käyttökelpoisuuden perusedellytys, eikä niistä voida siten tinkiä kaavoituksessakaan.

Linnustonseurannassa syntyvät mahdolliset havainto- tai tulkintavirheet tai puutteet – joita ohjeistuksella yritetään minimoida – pyrkivät kumoutumaan ajan mittaan kertyvien havainnointitoistojen myötä sekä havainnoijien vaihtuessa tai heidän taitojensa karttuessa. Kaavoituksessa sen sijaan usein käytettävä kertalaskenta ei salli vastaavia virheitä, koska tällöin vähemmän päteviä tuloksia käytetään suoraan ja nopeastikin elinympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Näin ollen kaavoituksen linnustoselvitysten vaatimusten voi odottaa olevan linnuston  seurantaan verrattuna mieluummin tiukemmat kuin löysemmät, erityisesti detaljikaavoituksessa. Kaavoituksen linnustoselvityksissä huomio voidaan toki keskittää kaavoituksen seurauksille arkaan lajistoon, mutta tämänkin lajiston havainnoimista koskevat täysin samat menetelmävaatimukset kuin koko lajistoa.

2. Havainnointiaika, sää ja havaintojen yksilöinti

Linnuston havainnointi tehtiin po. luontoselvityksessä siis 9.-11.6.2008. Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaisesti havainnoinnin olisi pitänyt tapahtua kuitenkin jo noin 13.-20.5. huomioiden, että kevät 2008 eteni vesilintujen saapumisaikaan normaalisti. Vesilintulaskentoja koskevat em. Luonnontieteellisen keskusmuseon internetsivut määrittelevät oikean laskenta-ajan näin: ”Laskennan tulisi ajoittua siihen lyhyeen jaksoon, jolloin pesivä kanta on asettunut pesimäpaikoilleen, mutta parisiteet eivät vielä ole katkenneet. Toisaalta läpimuuttajat eivät saisi ”häiritä” laskentaa (muuttoparvien tulisi olla jo hävinneet). Suositeltavaa on, että kaikilla kohteilla tehtäisiin molemmat laskennat, koska etukäteen on vaikea tietää kunkin kevään lajistoa. Käytännössä karuimmilla vesillä riittää yksi laskenta (mieluiten ensimmäisen laskentajakson lopussa tai vähän myöhemmin), mutta muilla tarvitaan kaksi laskentakertaa keväässä.” Laskentajaksot joihin tuossa tekstissä viitataan, ovat Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa-alueella normaalikeväinä 10.–15.5. (käypä jakso on myös 8.–16.5.) ja 25.–30.5. (23.–31.5.).

Edellä olevasta päätellen ylipäänsä kesäkuun puolella ei laskentoja pitäisi juurikaan tehdä, saati noin myöhään kesäkuussa. Tällöin sorsakoiraista vain pieni osa on paikalla, naaraat hautovat piilossa tai ovat pienten poikasten kanssa hyvin usein piilossa kasvillisuuden kätköissä, ojansuilla tms. paikoissa. Arimmilla ja vähälukuisilla lajeilla on haudonta tuolloin yleensä vielä käynnissä. Kuikkalintujakin on tuolloin vaikea havaita, koska emoista toinen piileskelee pesän lähellä toisen hautoessa yhtä lailla vaikeasti havaittavissa, ja pesinnässään epäonnistuneet linnut eivät välttämättä liiku lainkaan varsinaisen pesäpaikan lähellä, aina eivät edes monivuotisella reviirillään. Sekä sorsa- että kuikkalinnuilla pesimättömät ja pesinnässään epäonnistuneet yksilöt muodostavat tuohon aikaan optimaalista laskenta-aikaa enemmän parvia ja yksittäisetkin linnut liikkuvat alueilla, joilla ne eivät pesi.

Laskentasäästä vesilintulaskentaohjeet sanovat seuraavaa: ”Laskenta tulee tehdä hyvällä säällä: aurinkoinen tai pilvipoutainen, tyyni sää on paras. Näkyvyyttä haittaavassa sumussa, sateessa tai kohtalaisessa tuulessa laskennasta tulee luopua.” Maalintujen linjalaskentaohjeiden (http://www.luomus.fi/seurannat/linjalaskenta/ohjeet.htm Linjalaskennan perusohjeet, kohdat 4-6) mukaan ”Laskenta tehdään poutasäällä. Tuulisina, sateisina tai kylminä aamuina laskennasta on luovuttava. Erityisesti kohtalaista kovempi tuuli haittaa laskentaa heikentämällä lintujen laulun kuuluvuutta.”. Kaavan luontoselvityksen mukaan (sivulla 2, kohdassa 2.2 Epävarmuustekijät) ”Inventointiajankohtana sää oli kolea, pilvinen, tuulinen ja ajoittain sateinen. Kahtena ensimmäi- senä päivänä satoi jopa räntää. Viileällä säällä vesilinnut pysyttelivät kasvillisuudet suojassa, mikä vaikutti linnustohavaintojen vähäisyyteen”.

Laskennan vuorokaudenaikaa ei luontoselvityksen tekijä kerro, mutta alueen laajuudesta on pääteltävissä, että sitäkään koskevia ohjeita ei ilmeisesti ole noudatettu. Vesilintulaskentaohjeiden mukaan ”Laskenta tehdään mieluimmin aamulla tai aamupäivällä (n. klo 6–13) mutta ei illalla. Varhainen aamu on usein tuuli- ja valaistusolosuhteiltaan sopivin. Kalastus tms. ei saisi häiritä lintuja ennen laskentaa”. Maalintujen linjalaskentaohjeiden mukaan ”Laskenta tehdään klo 3.00– 9.00 kaikkialla Suomessa, pohjoisessa ja itäisimmässä Suomessa voi aloittaa aikaisemmin kuin lännessä (aurinko nousee 15. kesäkuuta 30 min varhaisemmin Ilomantsissa kuin Vaasassa). Hyvin kylmän yön jälkeen laskennan alkua kannattaa lykätä, ei kuitenkaan niin, että lopettamisaika liukuisi yli klo 10:n”. Kaavaselostuksen mukaan selvitysalueella on 28 järveä ja lampea, rantaviivaa on noin 33,6 kilometriä ja ranta-asemakaava-alueiden pinta-ala on noin 404 hehtaaria. Herää kysymys, onko yhden ihmisen käytännössä mahdollista tutkia noin moniosainen ja laaja alue kolmessa aamussa. Tilannetta korostaa se, että linnustoselvityksen maastotyöt tehtiin ilmeisesti samanaikaisesti muiden luontoselvityksen maastotöiden kanssa, vaikka sitäkään seikkaa ei selkeästi kerrota raportissa.

Havaintojen yksilöinti on luontoselvityksessä osin puutteellista, jolloin ei aina käy ilmi esimerkiksi koskeeko havainto ylipäänsä kaava-aluetta, kuinka paljon lintuja havaittiin missäkin paikassa ja viittaako linnun tai lintujen käyttäytyminen pesintään vai ei. Noita seikkoja ei aina voi tai ei ole syytäkään eritellä, mutta niiden merkitystä on toisaalta vaikea arvioida juuri yksilöinnin puuttuessa. Tarpeettomien yksityiskohtien erittelemättömyys säästää myös raportin sivuja, mutta maalintujen osalta lajilistojen lyhyys ja havaintopaikkojen ilmoittamisen puute on selvästi yhteydessä niiden havainnoinnin pitämiseen vähämerkityksisenä kaavan kannalta.

Lyhenteinä käytettävät p ja y saattavat tarkoittaa raportissa jotain muuta kuin mitä niillä yleensä tarkoitetaan. Linnustonseurannassa ja muualla käytettävissä havainnointiohjeissa p tarkoittaa paikallista lintua ja y ei ole virallinen / yleisessä käytössä oleva lyhenne. Mahdollinen tulkinta näille lyhenteille on raportin tapauksessa myös esimerkiksi pari(a), poikanen (/poikasta), yksilö(ä), havaintoyksikkö(ä) tai yli lentävä(ä).

3. Muut havainnot selvitysalueelta

Oheisessa liitteessä esitetään kaava-alueella kesällä 2011 tehtyjä lintuhavaintoja, jotka perustuvat muutamille kaava-alueen järville suunnattuihin maastokäynteihin. Havaintoja ei ole tarkoitettu korvaamaan puuttuvaa tarkempaa linnustoselvitystä, eikä havainnointia suoritettu menetelmällisesti luotettavimman tuloksen tuottavalla tavalla. Silti alueelta löytyi useita kaavan luontoselvityksestä puuttuvia lintupareja, jotka koskevat pitkäikäisiä, yleensä vuodesta toiseen samoilla vakituisilla reviireillään asuvia lajeja, joiden katsotaan kärsivän rantojen rakentamisesta ja siitä seuraavasta veneilyn lisääntymisestä. Tällaisia lajeja ovat etenkin kuikka ja selkälokki. Näiden kahden lajin ja rantarakentamisen suhdetta luontoselvityksen tekijä kuvaa hyvin raportin sivuilla 13 ja 14. Kuikasta, joka on EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, tehtiin kolme uutta reviirihavaintoa, joista yksi koski poikuetta, ja tehtiin lisäksi pesälöytö ennestään tunnetulta reviiriltä, jolta kaavan kannalta erityisen hyödyllinen pesäpaikkatieto puuttui aiemmin. Näiden lisäksi havaittiin yksi ilmeisesti kaava-alueen ulkopuolella pesivän kuikkaparin reviiri. Kun ottaa huomioon sen, että nyt kierrettiin vain murto-osa kaava-alueen rannoista ja kaavan luontoselvityksen yhteydessä havaittiin samoilta järviltä vain yksi reviiri (yksinäinen lintu), lisäys on merkittävä. Pusonjärvellä havaittiin varoitteleva selkälokkipari alueella, jolta aiempia havaintoja ei ollut. Selkälokki on tuoreessa uhanalaisarvioinnissa määritelty vaarantuneeksi lajiksi, ja Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä on ehdottanut sitä luonnonsuojeluasetuksella suojeltavaksi lajiksi, jollainen se on nykyisinkin.

Havainnot vahvistavat voimakkaasti käsitystä kaavan luontoselvityksen puutteellisuudesta. Ne osoittavat, että kaavan sisällön tulisi muuttua ainakin Pusonjärven Kuikkalahdessa, Ripulinjärvellä ainakin kahdessa kohdassa ja Herajärven Enonsalmen länsi- ja luoteispuolella. Pusonjärven Kuikkalahden kallioniemillä on myös kaavan luontoselvityksessä tunnustettua maisema-arvoa, mikä osaltaan puoltaa sen säästämistä voimakkaalta mökkirakentamiselta, jollaiseen se on nyt osoitettu. Suhteellisen luonnontilaisten metsiensä vuoksi ko. alue olisi hyvin mahdollista liittää myös Metso-ohjelmaan.

Lopuksi

Valituksemme on koskenut erityisasiantuntemuksemme vuoksi luontoselvityksen linnusto-osiota, mutta kasvistonkin osalta on ilmeistä, että selvitykseen käytetty aika ei riitä, sää on ollut havainnointiin sopimaton ja kesän vaihe on ollut turhan aikainen. Selvityksen kaikki maastotyöthän tehtiin kolmena päivänä, sää oli kolea, jopa räntäsateinen, ja paras kasvillisuuden havainnointiaika on myöhemmin kesällä (heinä-elokuu s.48, Luonnonsuojeluselvitysten laatimisopas, Ympäristöministeriö 1993, Opas 5, 137 s.).

Ranta-asemakaavan perusongelma liittyy ELY-keskuksen rooliin lausunnonantajana. Kuntapäättäjät luottivat päätöksenteossa esitetystä kritiikistä huolimatta ELY-keskuksen lausuntoon kaavahankkeen loppuvaiheessa, sillä päättäjät eivät katsoneet omaavansa asiantuntemusta kaavan luontoselvityksen riittävyyden arviointiin. Tuo uusin lausunto kirjoitettiin kuitenkin aiemmasta ympäristökeskuksen lausunnosta poiketen ilman ELY-keskuksen luontoasiantuntijan tekemää arviointia, tilanteessa jossa entinen ympäristökeskus oli juuri muuttunut ELY-keskukseksi ja uuden viraston toimintatavat hakivat uomaansa.

Yhdistykset haluavat lopuksi kiinnittää laajempaa huomiota siihen, että Kontiolahden pienvesien ranta-asemakaavan luontoselvityksen puutteellisuus ei ole yksittäistapaus, ja että saadakseen asian kuntoon yhdistysten on täytynyt turvautua oikeuskäsittelyyn. Tämä ei voi olla oikein. Suomeen onkin mielestämme saatava jonkinlainen järjestelmä, jota noudattamalla pahimmilta rimanalituksilta vältytään. Rimanalituksia edistää oleellisesti se, että luontoselvityksiä koskevat tarjouskilpailut ratkeavat käytännössä ensisijaisesti tarjousten hintojen perusteella. Silloin voittajan tarjoama alhaisin hinta on suoraan yhteydessä maastotöiden vähäisyyteen ja sitä kautta lähes poikkeuksetta työn heikkouteen. Hinnaltaan alhaisen tarjouksen voi yleisen valvonnan puuttuessa jättää erityisen helposti sellainen konsultti tai konsulttiyritys, joka tinkii optimaalisesta maastotöiden aikataulusta ja työn edellytyksenä olevasta säätilasta, sillä näin toimien maastokauteen on mahdollista sovittaa tavanomaista enemmän selvityksiä. Tällä mahdollisuudella on yleistä moraalia alentava vaikutus.

Myös se, että erilaiset lausuntoajat keskittyvät kesäaikaan, on ongelmallista silloin kun mahdolliset kriittiset lausujat edustavat luontoalan ammattilaisia tai harrastajia, joille kesä on tavanomaisia kansalaisia kiireisempää aikaa.

Joensuussa 1.9.2011
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry


LIITE: KONTIOLAHDEN PIENVESIEN RANTA-ASEMAKAAVA-ALUEEN LINTUHAVAINTOJA 2011

Veli-Matti Sorvari

Alueella käytiin 29.5. (Pusonjärvi), 5.6. (Ripulinjärvi) ja 26.6. (Herajärvi). Tavoitteena näillä käynneillä ei ollut korvata puuttuvaa oikein menetelmin tehtyä lintulaskentaa, joten havainnointia ei suunniteltu sen mukaisesti. Käynnit olivat pikaisia eikä mikään niistä sijoittunut havainnointiohjeissa esitettyyn optimaaliseen lintujen havainnointiaikaan, mutta ajoituksen ja säätilan – joka oli joka kerta hyvä – yhdistelmänä ne sijoittuivat silti kokonaisuutena edullisemmin kuin kaavaa varten tehty linnustoselvitys.

Ainoa seuraavassa esitetty havainto, jota voisi lähtökohtaisesti pitää kaavaa varten tehtyyn linnustoselvitykseen verrattuna vähemmän luotettavana, on havainto Herajärven Eteläpäänlahden kuikkaparista. Kesän vaihe oli nimittäin sen kohdalla linnustoselvitystä myöhäisempi eikä havainto viittaa suoraan pesintään. Toisaalta tuon paikan lähistölle ei ole kaavassa myöskään osoitettu mökkitontteja. Kyseisellä paikalla on kuitenkin tehty lintuharrastajien Tiira-järjestelmän mukaan kesän aikana myös toinen kuikkahavainto, joten tällä paikalla on joka tapauksessa merkitystä kuikille. Kaavan luontoselvityksessä ei koko Herajärveltä ole kuikkahavaintoja.

29.5.2011 klo 13.30-14.15 Pusonjärvi, Kuikkalahti:

Selkälokki (Uhanalaisuusluokka: vaarantunut. Luonnonsuojeluasetuksella suojeltu laji)

  • Laimeasti varoitteleva pari. Pesinnästä tällä sopivalla pesäpaikalla ei saatu varmuutta. Lintujen lähellä lahden etelärannan niemen rannassa havaittu sinänsä kookkaan näköinen munapesä, jonka välittömässä läheisyydessä kalalokit eivät varoitelleet, oli pikemmin kalalokille tyypillisesti vesikivellä.

Kuikka (EU:n lintudirektiivilaji)

  • Paikallinen pari, pesinnästä ei varmuutta. Kartta- ja maastotarkastelun perusteella lähimmät rauhalliset pesintään soveltuvat rannat ovat Kuikkalahden niemissä. Kuikkalahdesta on maallikon tekemiä huuteluhavaintoja kesältä 2009 tai 2010 (yhdenaikaishavaintoja kahden kilometrin päässä sijaitsevan Upsalonsaaren kuikkaparin kanssa).

Kalalokki

  • Vähintään 10 yksilöä, joista osa hautoi pesillään

Västäräkki

  • Varoitteleva yksilö

Leppälintu

  • Laulava yksilö

Kirjosieppo

  • Laulava yksilö

Töyhtötiainen

  • Ääniä

29.5.2011 klo 15.00-16.30 Pusonjärvi, länsiranta:

Kuikka (EU:n lintudirektiivilaji)

  • Aikuinen lintu paikallisena. Havainto koskenee Upsalonsaaressa vakituisesti pesivää paria, jonka puolisoista toinen lienee ollut hautomassa. Vuosien varrella on ko. paikalla tehty myös pesälöytöjä.

Sinisorsa

  • Kaksi naarasta paikallisena (yhdessä). Voivat olla pesinnässään epäonnistuneita yksilöitä.

Teeri (Uhanalaisuusluokka: silmälläpidettävä)

  • Kolmen tai neljän koiraan parvi paikallisena

Kalalokki

  • Useita paikallisia yksilöitä

Naurulokki

  • Useita paikallisia yksilöitä ilman viitettä pesintään

5.6.2011 klo 14.50-16.30 Ripulinjärvi:

Kuikka (EU:n lintudirektiivilaji)

  • –  Hautova lintu pesällään Ruunalahden kaakkoispuolisen niemen kärjessä ja ilmeisesti sen puoliso kalastamassa erillään siitä lähellä Härkösaarta.
  • –  Pari järven kaakkoisosassa. Välillä lähellä etelärantaa, jossa on pesintään sopivia kohtia. Kyseessä on yhdenaikaishavainto runsaan kilometrin päässä pesivän toisen parin kanssa. Järven koko, muoto ja kirkasvetisyys sekä toisen parin pesäpaikan sijainti huomioiden kahden parin pesintä järvellä on hyvinkin mahdollista.

Valkoposkihanhi

  • Neljän yksilön muuttoparvi lensi järven ylitse länsiluoteeseen

Isokoskelo (Uhanalaisuusluokka: silmälläpidettävä)

  • Naaras kahdella paikalla. On mahdollista, että kyse on samasta, mahdollisesti pesimättömästä tai pesinnässään epäonnistuneesta linnusta, jonka siirtyminen paikasta toiseen jäi huomaamatta.
  • Havaintopaikat ovat rantakaava-alueen ulkopuolella. Järven etelärannalla olevan isoreikäisen vesilinnunpöntön suulla oli paljon untuvia, mikä viittaa joko telkän tai isokoskelon pesintään tai pesintäyritykseen.

Tavi

  • Koiras kaava-alueen ulkopuolella

Kalalokki

  • Vähintään yksi pari paikallisena järven keskiosissa lähellä Härkösaarta

Kalatiira

  • Varoitteleva yksilö. Pesäpaikka on kaava-alueen ulkopuolella.

Rantasipi

  • Kaksi paikallista lintua erillään toisistaan, toinen kaava-alueen ulkopuolella

Palokärki (EU:n lintudirektiivilaji)

  • Yksi lintu lensi matalalla Härkösaaren yli lounaaseen

Tilhi

  • Kaksi paikallista lintua yhdessä rannalla kaava-alueella lähellä Härkösaarta

Västäräkki

  • Kaksi paikallista lintua erillään toisistaan

Muita lintuja: Laulavia peippoja, pajulintuja ja kirjosieppoja (vähintään kaksi koirasta) sekä talitiaispoikue

26.6.2011 klo 12.00-17.00 Herajärvi:

Kuikka (EU:n lintudirektiivilaji)

  • Pari Eteläpäänselällä Eteläpäänsaaren ja Savisaaren välisen linjan puolivälin eteläpuolella, lähimpänä nimenomaisesti kaava-aluetta, mutta eivät rannassa. Mentäessä ohi toiseen suuntaan linnut kiersivät sukeltaen ja palasivat takaisin täsmälleen samaan paikkaan, samoin kävi mentäessä ohi toiseen suuntaan.
  • Enonsalmen alueella pari, jolla oli 1-2 aivan pientä poikasta toisen emon selässä. Linnut väistivät sukeltaen ohi mentäessä ja palasivat uudelleen alkuperäiseen paikkaan, joka oli Mäntylahden ja Enonsalmen välillä lähellä Enonsalmea, selvästi kaava-alueen puolella eli lähempänä länsirantaa.

Selkälokki (Uhanalaisuusluokka: vaarantunut. Luonnonsuojeluasetuksella suojeltu laji)

  • Ohi lentävä, ei pesine lähialueella vaan pohjoisempana Herajärvellä

Kalalokki

  • Lentäviä yksilöitä, pesäpaikkoja ei tarkkailtu

Kalatiira

  • Kalastavia yksilöitä, pesäpaikka (tai pesäpaikat) on ruoan kantosuunnasta päätellen muualla Herajärvellä

Rantasipi

  • Pari kaava-alueella Eteläpäänlahden länsirannalla ja toinen niemenkärjessä Enonsalmen länsipuolella

Pyrstötiainen

  • Lentopoikue Enonsalmen lähellä kaava-alueella, melko tarkasti lehtokohteen luona. Ko. kohdalla on laajemmin lehtimetsää, mikä sopii tämän suhteellisen vähälukuisen lajin elinympäristövaatimuksiin.