Valitus Juuan Pa­ha­ka­lan­suon-Pa­lo­kan­kaan­suon tur­peen­ot­to­lu­vas­ta

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry. vaatii ensisijaisesti myönnetyn luvan peruuttamista kokonaisuudessaan. Toissijaisesti vaadimme turpeenottoon osoitettavien alueiden olennaista vähentämistä jäljempänä yksilöitävällä tavalla. Nyt myönnetty lupa ei mielestämme ole ympäristönsuojelulain 42§ mukainen.

Perustelemme näkemystämme
a) Pahakalansuon luontoarvojen puutteellisella huomioinnilla,
b) Palonkankaansuon ojittamattomien soiden puutteellisella huomioinnilla sekä
c) vesistövaikutuksilla.
Lisäksi tulee selvittää, onko lupapäätös kuulutettu ja siitä tiedotettu ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla.

Pahakalansuon luontoarvojen huomiointi

Pahakalansuon luontoarvojen on lupapäätöksessä arvioitu säilyvän, vaikka turpeenottoalue rajautuisi hankkeen toteutuessa esitetyssä muodossa käytännössä suoraan Pahakalansuon ojittamattomaan osaan. Lisäksi turpeenoton vaikutusten arviointi keskittyy voimakkaasti vaikutuksiin suon lettorämealueeseen. Esimerkiksi sivulla 59 lupapäätöksen perusteluissa todetaan, että ”Uudessa suunnitelmassa turvetuotantoalueen etäisyys Pahankalansuon avosuon pohjoisimman metsäsaarekkeen länsipuolella olevaan lettorämeeseen on noin 250 metriä. Tuotantoalueen ojasto on sijoitettu kokonaisuudessaan ojitetulle alueelle, joten lettorämeen valuma-alue ei Pahankalansuon hankkeen johdosta muutu.”

Pahakalansuota tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena eikä ”vain” kyseistä lettorämealueen säilymistä tai hakijan aikaisempaa hankesuunnitelmaa vasten. Esimerkiksi luvanhakijan teettämissä kartoituksissa löydetty, Etelä-Suomessa kriittisen uhanalainen lettoneva, joka on suoluontotyyppinä aivan yhtä uhanalainen kuin lettorämekin, on nyt jäämässä suunnitellun turpeenottolohkon 3 välittömään läheisyyteen (etäisyys muutamia kymmeniä metrejä). Molemmat esiintymät ovat osa samaa Pahakalansuon luoteiselta metsäsaarekkeelta alkavaa rehevää juottia, jonka eri kohdissa esiintyy elokuussa 2015 tehdyn maastoretkeilyn perusteella myös valtakunnallisesti uhanalaista (vaarantunut) punakämmekkää. Kyseisen juotin ja lettonevan säilyminen    edellyttää ennallistamistoimia suon reunaojien tukkimiseksi, ei turpeenoton ulottamista aivan kiinni siihen. Pahakalansuon luontotyyppien, lajien ja vesitalouden eli erityisten luonnonolosuhteiden säilymistä tulee tarkastella siis laajemmin kuin ”vain” em. lettorämeen perusteella.

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri on aiemmassa, tästä hankkeesta Itä-Suomen aluehallintovirastolle antamassaan lausunnossa (8.5.2015) todennut Pahakalansuon vesitaloudesta seuraavaa: ”Suon vesitalous ja rehevien suotyyppien esiintyminen siellä ovat riippuvaisia suoaltaan ja sitä ympäröivien mineraalimaiden muodostamasta hydrologisesta kokonaisuudesta. [Silloisen lupahakemuksen] Sivuilla 33-34 esitetty hydrologinen kuvaus on hyvin ilmeisesti virheellinen, kun sen mukaan suon kasvistollisesti arvokkain lettorämejuotti saisi ravinteikkaan pohjavetensä ainoastaan suon keskellä sijaitsevan vähäisen ja matalan mineraalisaarekkeen alueelta. Juottia ravitseva pohjavesi kylläkin purkautuu kyseisessä kohdassa, mutta vaateliaan kasvillisuuden kannalta tärkeän pohjaveden muodostumisalue on huomattavasti laajempi. Pahakalansuon lettokasvillisuuden säilymisen kannalta aivan olennaista on ollut, että keskiosan avosuon itä- ja koillispuolinen laide on aikoinaan metsäojitettu korkeuskäyrien suuntaisesti, jolloin kuivatusvaikutus on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Tässä suunnassa pohjaveden muodostumisalueen rajana on Vuokonmännikön drumliiniselänteen laki, joka on noin 15 m lettoaluetta korkeammalla. Itäkoillisen suunnalta myös itse suon ojitetun osan pinta viettää varsin voimakkaasti, noin kolme metriä sadan metrin matkalla, kohti ojittamatonta avosuoaluetta. Vastaava tilanne on myös avosuo-osan pohjoispuolelle suunnitellulla tuotantolohkolla, jossa maaston kohoaminen (ja siten pohjaveden hydrologinen paine) ei kuitenkaan niin suuri kuin itäsuunnalla Ojitetut alueet ovat kylläkin kuivahtaneet sen verran, että kasvillisuus on muuttunut, mutta alempana sijaitsevan avosuon kannalta olennainen minerotrofisen pohjaveden virtaus- ja purkautumisyhteys ei kuitenkaan ole katkennut. Lettokasvillisuus tulee suurella  varmuudella tuhoutumaan, mikäli turvepatja itä- ja pohjoispuolelle suunnitellulla tuotantolohkolla kaivetaan tai kuivatetaan avosuoalueen pintatasoa alemmaksi.” Kyseisen arvion on laatinut FT, paleoekologian yliopistolehtori Heikki Simola Itä-Suomen yliopistosta. Käytännössä kyse on lohkoista 5, 7, 8 ja 9 Pahakalansuon koillispuolella.

Luvanhakija ei mielestämme ole vakuuttavasti osoittanut, että  Pahakalansuon kasvistollisesti arvokkain lettorämejuotti saisi ravinteikkaan pohjavetensä vain ja ainoastaan suon keskellä sijaitsevan pienialaisen ja matalan mineraalisaarekkeen alueelta. Kuten edellä on todettu, juottia ravitseva pohjavesi kylläkin purkautuu kyseisessä kohdassa, mutta vaateliaan kasvillisuuden kannalta tärkeän pohjaveden muodostumisalue on huomattavasti laajempi. Edellä mainituin perustein ympäristölupahakemus tulisi mielestämme hylätä Pahakalansuon lohkojen 3, 5, 7, 8 ja 9 osalta.

 

Kuva 1. Kartta Aluehallintoviraston luparatkaisusta (liite 2), mistä käy ilmi lohkojen numerointi ja sijainti sekä Palokankaansuon hylättyjen lohkojen sijainti.

 

Palokankaansuon ojittamattomien soiden huomiointi

Aluehallintovirasto on hylännyt ympäristölupahakemuksen kahden Palokankaansuolla sijaitsevan lohkon (1 ja 3) osalta (lupapäätöksen liite 2), ensisijaisesti vesiensuojeluperustein. Tämä on  perusteltua, sillä ojittamattomilta soilta tuleva kuormitus on suurempi kuin ojitetuilta ja Aluehallintoviraston tulkinnan mukaan (lupapäätöksen s.58) ympäristöluvan myöntäminen koko haetulle alueelle aiheuttaisi merkittävää pilaantumisen vaaraa alapuolisessa Petäisjoessa.

Edelliseen viitaten luparatkaisun perusteluissa (s. 58) mainitaan, että ”Palokankaansuon lohkot auma-alueineen 1 ja 3 ovat kokonaan ojittamatonta suota. Muu osa haetusta turvetuotantoalueesta on vuosikymmeniä sitten metsäojitettua aluetta.” Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan myös lohko 5, jolla turpeenotto oltaisiin lupapäätöksen mukaan sallimassa, on käytännössä ojittamaton – sen sijaan että alue olisi ”vuosikymmeniä sitten metsäojitettua aluetta”, sillä on vain yksi ainoa oja suon länsireunassa. Kyseisen lohkon ojittamattomuus käy hyvin ilmi esimerkiksi seuraavasta ilmakuvasta (kuvakaappaus Kansalaisen Karttapaikan ilmakuvasta, joka on vuodelta 2012 / www.karttapaikka.fi). Ympäristölupakemus tulisi siten hylätä myös Palokankaansuon lohkon 5 osalta.

 

Kuva 2. Palokankaansuon alueen lohko 5, jonka esitetään lupapäätöksessä olevan ojitettu kymmeniä vuosia sitten, on kuvan keskellä muuta vaaleamman kellanvihreänä erottuva alue. Kuten kuvasta hyvin erottuu, aluetta ei ole ojitettu eikä sillä ole ojia. Oikealla oleva lampi on Kaivoslampi.

 

Vesistövaikutukset

Lupapäätöksessä todetaan Palokankaansuota koskevien perustelujen yhteydessä seuraavaa (s. 58):

”Hakemuksessa esitetyt arviot Pahankalan-Palokankaansuon turvetuotantoalueen vesistökuormituksesta perustuvat muiden turvetuotantoalueiden tarkkailutulosten perusteella laskettuihin ominaiskuormituslukuihin. Laskelmiin liittyy epävarmuutta muun ohella tuotantoalueelta lähtevän kuormituksen määrän ja vesiensuojelumenetelmien toimivuuden suhteen erityisesti ojittamattoman alueen kunnostusojituksen sekä runsaiden sulamis- ja sadevesien aikaan. Ympäristöluvan myöntäminen koko haetulle alueelle aiheuttaisi merkittävää pilaantumisen vaaraa alapuolisessa Petäisjoessa. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan erinomaisessa ja hyvässä tilassa säilyneiden pintavesien osalta vesienhoidon tavoitteena on nykytilan säilyminen vähintään yhtä hyvänä myös tulevaisuudessa. Kaikki kuormitusta lisäävä toiminta on omiaan heikentämään mahdollisuuksia turvata vesienhoitosuunnitelman mukaiset tavoitteet Petäisjoessa. ”

Haluamme korostaa Aluehallintoviraston esille nostamaa perustelua muualla sijaitsevien turvetuotantoalueiden tarkkailutulosten perusteella laskettujen ominaiskuormituslukujen epävarmuuksista. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 2003-2008 tehtyjen tarkkailutulosten epävarmuustekijöinä ovat olleet a) vain osan vuodesta (ei koko vuotta) kestävä tarkkailu, jolloin poikkeuksellisina ajankohtina ilmenneet tulvat jäävät laskelmissa kokonaan huomiotta sekä se, että b) satunnaisesti ajoittuvat virtaamapiikit eivät näy vesien laadun seurannassa, koska seurantaa tehdään liian harvoin. Vaikka virtaamapiikit saadaankin jatkuvatoimisessa virtaamamittauksessa seurantoihin mukaan, veden laadun näytteenotto ei siis välttämättä osu lainkaan piikkiin tai sen alkuun. Pahakalan-Palokankaansuolla esimerkiksi tuotantovaiheessa näytteitä otetaan maaliskuussa kerran kuukaudessa (s. 55), vaikka maaliskuussa on joinakin vuosina jo selkeästi kevättulvakautta. Näin ollen vesistöpäästöjen rajoittaminen jättämällä lohkoja kokonaan pois tuotannosta on perusteltu keino näiden epävarmuuksien torjumiseksi, jollei nykyisiä lupaehtoja vesistövaikutusten seurannasta voida kiristää.

Lopuksi muistutamme, että vaikka hakijan suorittamissa koekalastuksissa ei olekaan löydetty lohikaloja, aluehallintoviraston mukaan (s.58):

”Petäisjoella, jonne turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdettaisiin, on tehty kalataloudellisia kunnostuksia mm. Petäisjoen sahien kohdalla, Majakoskella ja Koukkukoskella, jotka kaikki ovat suunnitellun kuivatusvesien laskukohdan alapuolisella jokiosuudella. Toteutetut kunnostukset ovat nostaneet Petäisjoen kalataloudellista ja suojelullista merkitystä. Vuonna 2013 tehdyn pintavesien ekologisen tilan luokittelun ja vuonna 2014 tehdyn kemiallisen tilan luokittelun perusteella Petäisjoki on hyvässä tilassa.”

Lupapäätöksestä tiedottaminen

Päätöksestä (s.65) ilmenee, että siitä on lähetetty jäljennös Rautalammin kunnanhallitukselle sekä Rautalammin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, minkä lisäksi päätös on kuulutettu Rautalammin kunnan virallisella ilmoitustaululla.

Koska Rautalammin kunta sijaitsee hankealueelta linnuntietä noin 120 kilometrin päässä lounaassa, lienee aluehallintoviraston tarkoituksena ollut tiedottaa ja kuuluttaa se Juuan naapurikunta Rautavaaralla, ei Rautalammilla.

Pyydämmekin varmistamaan, että päätöksen tiedottaminen ja kuuluttaminen on tosiasiallisesti pantu toimeen ympäristönsuojelulain 85§ edellyttämällä tavalla.

Joensuussa 10.8.2015
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry.