Lausunto asetuksista: Pohjois-Karjalaan perustettaan uusia luon­non­suo­je­lua­luei­ta

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri (jatkossa ”piiri”) pitää erittäin hyvänä, että luonnonsuojelualueverkostoa on täydennetty ja kannattaa nyt perustettavia suojelualueita. Piiri haluaa tuoda esille, että valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetuksilla perustettavat valtionmaiden luonnonsuojelualueet Pohjois-Karjalassa ja koko Suomessa ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja kehittämisen kannalta merkittäviä ja täydentävät hyvin kansallis- ja luonnonpuistojen sekä aiemmin perustettujen lakisääteisten suojelualueiden kanssa valtionmaiden suojelualueverkoston runkoa. Kohteiden suojeluarvojen merkitys on osoitettu jo siinä vaiheessa, kun ne on hyväksytty valtakunnallisiin suojelualueisiin tai Natura 2000 -verkostoon tai muista syistä hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin. Näihin esityksiin liittyvissä muistioissa kohteiden suojeluperusteet on tuotu esille varsin kattavasti, ja piiri pitää esitystä kokonaisuudessa perusteltuna ja välttämättömänä kehitettäessä koko Pohjois-Karjalan lakisääteistä suojelualueverkostoa.

Vaikka perustettavien suojelualueiden pinta-ala on merkittävä, on suuri osa alueista kuitenkin varsin pienialaisia, pirstoutuneita ja vailla ekologisia yhteyksiä muille suojelualueille. Jatkossa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota suojelualueita ympäröivien alueiden maankäyttöön. Erityisesti metsätalouden tavanomaista varovaisemmilla toimenpiteillä (mm. peitteinen metsänkasvatus) on merkitystä pienialaisten suojelualueiden biodiversiteetin turvaamisessa. Kansallispuistojen ja luonnonpuistojen läheisyydessä sijaitsevat uudet luonnonsuojelualueet tulee myöhemmin liittää osaksi puistoja (Kolin, Patvinsuon ja Petkeljärven kansallispuistot sekä Koivusuon luonnonpuisto). Tällä on merkittävää vaikutusta erityisesti luontomatkailun kehittämiselle. Lisäksi kiinnittämällä erityistä huomioita näihin puistoihin rajautuvien metsätalousalueiden metsänhoitoon voidaan vähentää reunavaikutusta suojelualueen biodiversiteetille.

Osa perustettavista suojelualueista sijaitsee erämaisiksi luokiteltavilla alueilla, joilla kuitenkin harjoitetaan erittäin tehokasta metsätaloutta sekä turvetuotantoa. Suojelualueet tulee nähdä paikallisesti maankäytössä biodiversiteettisaarekkeina, jotka mahdollistavat myös tehokäytössä olevien alueiden eliöstölle elinmahdollisuuksia, tästä syystä metsästys tulee kieltää näillä alueilla (perustelut jäljempänä). Yhden harrastustoiminnan suosiminen muiden luonnonkäyttäjien sekä biodiversiteetin turvaamisen kustannuksella on arveluttavaa.

Suurimmille perustettaville luonnonsuojelualueille tulee laatia omat hoito- ja käyttösuunnitelmat sekä päivittää jo olemassaolevien alueiden suunnitelmat vastaamaan nykytilannetta. Samassa yhteydessä tulee tarkastella suojelualueiden kunnostustarpeet erityisesti lintuvesikohteille.

Seuraavassa eritellään tarkemmin piirin vaatimuksia ja esitetään niille perustelut.

Suojelualueiden pirstoutuneisuus

Monet perustettavista luonnonsuojelualueista ovat pirstaleisia ja osittain hyvin pienialaisia, niitä ei ole yhdistetty toisiinsa eikä olemassa oleviin luonnonsuojelualueisiin tai kansallispuistoihin. Ekologiset yhteydet sirpaleisten suojelualueiden välillä eivät synny pelkästään luonnon omien prosessien kautta. Tämä edellyttää vähintäänkin valtion metsätalousalueilla suojelualueisiin tukeutuvaa metsänkäyttöä monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lisäämiseksi.

Esimerkiksi Lieksassa on useita alueita, joiden ekologisia yhteyksiä tulee tarkastella jatkossa. Patvisuon ja Ukonsärkkä-Jäkäläkankaan luonnonsuojelualueet ovat kokonaisuutena laajoja alueita, mutta pirstoutuneet erillisiksi alueiksi, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa. Miikkulankankaan Natura-alueen ja Anttosenkankaan suojelualueet ovat läheisessä yhteydessä Ruunaan retkeilyalueeseen. Ritosärkän luonnonsuojelualue taas on hiljainen erämaa-alue, jonka erämaisuuteen ympäröivä luonnonkäyttö vaikuttaa. Alue on mm. ahman pesimis- ja esiintymisalue.

Tiet, sähkö- ja puhelinlinjat

Asetusmuistioissa viitataan luonnonsuojelulain 14 §:n mukaisiin poikkeuksiin lain 13 §:n mukaisista kielletyistä toimista. Sallittua olisi mm. 14 §:n 7 kohdan mukaisesti alueella olevien teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen sekä niihin liittyvien laitteiden käyttäminen ja kunnostaminen. Toimenpiteet tulee perustella tapauskohtaisesti. Sähkölinjojen osalta tulisi mahdollisimman nopeasti siirtyä maakaapelointiin, jolloin suojelualueita pirstovia linjoja ja niiden toistuvia hoitotoimenpiteitä ei enää tarvittaisi. Lisäksi tarpeettomiksi käyneet puhelinlinjat tulee poistaa. Suojelualueita pirstovia tarpeettomia teitä tulisi poistaa käytöstä ja mahdollisuuksien mukaan myös ennallistaa esim. korpinotkoissa ja vastaavilla kohdilla.

Moottorikelkkailu

Asetusmuistioiden mukaan olemassa olevien sopimuspohjaisten moottorikelkkaurien ylläpito, kunnostus sekä uralinjojen vähäinen tai tilapäinen siirtäminen olisi perustettavilla luonnonsuojelualueilla sallittua. Urien kelkkaliikenne aiheuttaa läpi talven häiriötä suojelualueiden eläimistölle, sekä linjaukset ja niiden hoito pirstovat suojelualueita. Varsinkin kevättalvinen ajo vähälumisessa maastossa voi myös aiheuttaa voimakasta maaperän tai suon pinnan kulumista uralinjoilla. Metsähallituksen tulee pääsääntöisesti kieltää kelkkaurien käyttö perustettavilla suojelualueilla ja osoittaa muilta valtionmailta uudet uralinjaukset. Uralinjaukset suojelualueilla tulisi sallia vain poikkeustapauksissa, mikäli käytettävä uralinja on välttämätön kulkuyhteyksien kannalta eikä olemassa olevaa linjausta ole mahdollista muuttaa.

Suojelualueiden hoitotarpeet

Ympäristöministeriön asetuksen muistioluonnoksessa mainitaan suojelualueiden hoitotarpeista. Tekstissä ei lainkaan mainita lintuvesillä olevia hoitotarpeita, vaikka perustettavissa kohteissa on useita hoitotoimenpiteitä vaativia lintuvesiä kuten Päätyeenlahti ja Värtsilän luontokokonaisuuden lintuvedet Sääperi ja Uudenkylänlampi. Asetustekstiin esitettävät muutokset on merkitty seuraavassa suuraakkosilla

”Eräillä alueilla on kuitenkin ennallistamis- tai luonnonhoitotarvetta, esimerkiksi ojitettuja soita JA UMPEENKASVANEITA LINTUVESIÄ sekä hoitoa vaativia lehtoja ja valkoselkätikkametsiä, joista on tarpeen raivata alikasvosta. Metsäluonnon luontaista dynamiikkaa jäljittelevillä metsien ennallistamispoltoilla monipuolistetaan entisiä talousmetsiä. Lehtojen ja uhanalaisten tai muuten erityisten lajien elinympäristöjen hoito vaativat toistuvia toimenpiteitä. Myös perinnemaisemien luonnonarvojen turvaaminen ja lisääminen edellyttävät jatkuvaa hoitoa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi alueiden vuokraamisella laiduntamiseen. MYÖS LINTUVESIEN RANTALUHDILLA LAIDUNTAMINEN ON MERKITTÄVÄ HOITOKEINO. ”

Metsästys

Piiri vastustaa metsästyksen sallimista perustettavilla suojelualueilla. Luonnonsuojelulain perusteella perustettavien suojelualueiden ensisijaisena tarkoituksena tulee olla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Perusteluissa metsästyksen sallimiseen luonnonsuojelualueilla ei oteta huomioon metsästyksestä aiheutuvaa haittaa muille eläimille, erityisesti petoeläimille. Asetuksista ja niiden muistioista ei löydy riittävää perustetta yhden harrastustoiminnan suosimiseen luonnonsuojelun ja muun luonnonkäytön kustannuksella. Metsästyksen sallimisen perusteeksi ei riitä ”sosiaaliset perusteet”, eli luonnonsuojelun hyväksyttävyyden näennäinen kasvattaminen sallimalla metsästys suojelualueilla.

VNA:n muistiossa nostetaan esiin maakunnallisten ja paikallisten tahojen kanssa käydyt keskustelut ja vaatimukset metsästyksen sallimiseksi perustettavilla suojelualueilla. Suojelualueiden perustamiseen liittyviä tapaamisia on järjestetty erityisesti metsästysjärjestöjen kanssa, jolloin on ilmeistä, että metsästyksen kysymykset nousevat korostetusti esiin. Onko samassa laajuudessa käyty keskusteluja myös esim. luontomatkailuyrittäjien ja muiden paikallisten tahojen kanssa? Aineistosta tulee käydä ilmi, kuinka moni järjestetyistä tilaisuuksista oli metsästysseurojen tapaamisia ja kuinka moni muiden sidosryhmien tapaamisia. Suojelualueilla metsästystä harrastavat edustavat pientä osaa näillä alueilla vierailijoista ja alueiden läheisyydessä asuvista.

Luonnonsuojelulain 17 §:n mukaisesti ”Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää metsästyksen sallimisesta muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Säännökset voivat olla ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja taikka kohdistua tiettyyn riistaeläinlajiin.” Kansallispuistojen ja muidenkin suurialaisempien suojelualueiden kävijämäärät ovat kasvussa. Puolen vuoden aikana sallittava metsästys tulee häiritsemään myös muuta alueen käyttöä.

VNA-muistiossa sanotaan perustettavilla alueilla tapahtuvan jonkin verran virkistykseen tai luontoharrastuksiin liittyvää retkeilyä sekä marjastusta ja sienestystä. Kuinka retkeilyä, marjastusta ja sienestystä harrastavien määrä on selvitetty? Onko metsästys näillä alueilla todella merkittävämpi luonnonkäyttömuoto kuin kaikki muu luonnossa liikkuminen? Jos kyseiset alueet eivät ole Metsähallituksen jatkuvan huollon piirissä se ei vielä tarkoita, etteikö alueella olisi muita käyttäjiä. Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen on kasvamassa esimerkiksi lisääntyneen luontokuvauksen sekä erilaisten pitkänmatkan ja poluilla tapahtuvien patikoinnin, juoksun ja maastopyöräilyn myötä.

VNA-muistion perusteluissa todetaan, että LSL 17 a §:n 3 momentin valtuutussäännöstä koskevassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan perusteluksi alueiden erilaisuudesta johtuvien paikallisten erityisolosuhteiden huomioon ottaminen. Jos tätä perustelua käytetään metsästyksen sallimiseksi Pohjois-Karjalaan perustettavilla VNA:n mukaisilla luonnonsuojelualueilla, tulee selväsanaisesti perustella mihin paikallisiin erityisolosuhteisiin tässä vedotaan.

VNA-muistiossa todetaan, että ”Ehdotettavissa metsästysratkaisuissa Pohjois-Karjalan maakunnan alueelle sijoittuvilla luonnonsuojelualueilla on otettu huomioon ympäristövaliokunnan mietinnön (YmV 11/2010 vp.) kirjaus, jonka mukaan itäisessä Suomessa on suurempia olemassa olevia tai suunniteltuja suojelualueita, joilla suojelutavoitteiden kärsimättä voi olla mahdollista säännellysti metsästää. Aluekohtaiset metsästystä koskevat ratkaisut on kuitenkin tehtävä tapauskohtaisesti ottaen huomioon suojelualueen perustamistarkoituksessa mainitut luontoarvot, jokamiehenoikeudet, virkistyskäytön määrä ja suojelualueen koko. Metsästyksen sallittavuutta harkittaessa voidaan suojelualueen perustamistarkoituksen lisäksi ottaa huomioon luonnonsuojelualueen laajuus ja syrjäinen sijainti sekä pieni virkistyskäyttöpaine metsästyksen sallivuutta lisäävinä tekijöinä.” Nimenomaan erämaisilla alueilla tulisi olla luonnonvaraisille eläimille suojeltuja saarekkeita, koska alueen metsä- ja suoalueet ovat tehokkaan maankäytön piirissä ja metsästys on sallittua laajoilla alueilla. Suojelualueet kattavat vain pienen osan metsästysmaista, joten suurimpienkin suojelualueiden metsästyskielto eri juurikaan rajoita metsästysmahdollisuuksia maakunnassa. Metsästys voi olla suuri häiriötekijä alueen luonnolle ja aiheuttaa merkittävää haittaa suojelualueella metsästettävien lajien kannoille, alueen virkistyskäytölle ja luontomatkailun kehittämiselle. Hiljaisuus ja luonnonrauha ovat nykyään merkittäviä vetovoimatekijöitä syrjäisimmillä suojelualueilla luontomatkailulle, puolen vuoden metsästysaika rajoittaa merkittävästi näiden alueiden käyttöä luontomatkailuun.

VNA:lla sallittaisiin mainituilla alueilla ”hirven metsästys 1.10. – 31.12. välisenä aikana, villisian metsästys 1.9. – 28.2. välisenä aikana, metsäjäniksen metsästys 1.9. – 28.2. välisenä aikana, metsäkanalintujen (lukuun ottamatta uhananalaista pyytä) 10.9. – 31.10. välisenä aikana. Lisäksi minkin ja supikoiran metsästys sallittaisiin 1.9. – 28.2. välisenä aikana. Metsästystä eri muodoissa sallivan säännöksen kattama yhteispinta-ala olisi noin 31 722 hehtaaria, mikä vastaa noin 93 %:a perustettavien suojelualueiden pinta-alasta. Metsästyksen suhteen sallivia poikkeuksia olisi 59 alueella 66:sta luonnonsuojelualueesta.” Luonnonsuojelulain mukaisesti metsästys on pääsääntöisesti kiellettyä ja se voidaan sallia vain poikkeustapauksissa. Jos metsästys sallitaan Pohjois-Karjalaan perustettavista suojelualueista 93 %:lla alueiden pinta-alasta sekä ajallisesti puolet vuodesta (1.9.28.2.) ovat perusteet näin laajalle metsästyksen sallimiselle täysin riittämättömät. Metsästykseen suunnitellut ajankohdat ovat haitallisia erityisesti karhulle ja sudelle. Karhut valmistautuvat tuona aikana talviunille, ja susien pihakäynnit aiheuttavat juuri alkutalvella eniten keskustelua maakunnassa.

YMA:n muistiossa todetaan seuraavaa: ”Metsähallitus on vuokrannut kyseisiä luonnonsuojelualueiden perustamista varten valtiolle hankittuja alueita pääosin hirvieläinten metsästykseen, ja vaihtelevasti myös muun riistan metsästykseen. Tehtyjä vuokrasopimuksia ja lupaehtoja on asetuksen antamisen yhteydessä tarpeen tarkistaa vastaamaan luonnonsuojelualueita koskevia säännöksiä. Suojelualueiden perustaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että alueiden käyttö metsästykseen kokonaan estyisi, kuten edellä on kuvattu. Asetukseen otettaisiin voimaantuloa koskevaan 4 §:än siirtymäsäännös siitä, että olemassa olevien sopimusten mukainen metsästys voisi jatkua rauhoitusmääräysten estämättä xx.xx.xxxx asti.” Muistio antaa ymmärtää, että ympäristöministeriön asetuksen nojalla annetaan Metsähallitukselle oikeus vuokrata luonnonsuojelualueita metsästyskäyttöön lain vastaisesti, vaikka asetuksessa ei ole asiasta mainintaa.

VNA:n muistiossa todetaan, että ” Luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti Metsähallitus voi sallia vierasperäisten eläinlajien yksilöiden vähentämisen. Siten minkin ja supikoiran ja muidenkin vieraslajien, kuten kanadanmajavan metsästäminen on kaikilla perustettavilla alueilla mahdollista alueen haltijaviranomaisen luvalla. ” Sallittaessa vierasperäisten lajien metsästys tulee se rajata sellaiseen lyhytkestoiseen ajanjaksoon, jolloin metsästys haittaa mahdollisimman vähän muuta lajistoa. Vierasperäisten lajien metsästys ei saa mahdollistaa muun riistan tai petoeläinten liikkeelläpitoa.

VNA:n muistioluonnoksessa todetaan, että ”Metsähallitus voi lisäksi antaa luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla luvan suojelualueen ulkopuolella turvallisuus- tai vahinkouhkaa aiheuttavan pyyntiluvan varaisen riistaeläinlajin yksilöiden poistamiseen. Pyyntiluvanvaraisia riistaeläinlajeja ovat muun muassa kaikki maasuurpedot. Pohjois-Karjalan suojelualueilla tällainen luonnonsuojelulain tarkoittama pyyntiluvanvarainen riistaeläin voi olla esimerkiksi karhu, jonka tappaminen luonnonsuojelualueella voisi siten olla mahdollista Metsähallituksen luvalla, mikäli eläinyksilö aiheuttaisi ilmeistä uhkaa tai vaaraa turvallisuudelle tai omaisuudelle.”  Petoeläinten elintilaa on kavennettu jatkuvasti ja petojen liikkumista ihmisasutuksen läheisyydessä pidetään vaarallisena. Jos petoeläimille ei anneta rauhaa edes erämaisilla alueilla ja suojelualueilla, on väistämätöntä, että niiden ja ihmisten väliset kohtaamisen tulevat lisääntymään.

VNA:n muistion mukaan ”Metsäkanalintujen, lukuun ottamatta uhanalaista pyytä, metsästys olisi asetuksen 2 momentin 3 kohdan mukaan sallittua 10.9. – 31.10. välisenä aikana.” Riekko on myös uhanalainen (VU) ja tulee lisätä tekstiin. Valtioneuvoston asetusluonnoksessa samassa yhteydessä mainitaan kuitenkin vain teeri ja metso, ei pyytä eikä riekkoa. Metson metsästys tulisi myös kieltää.

Jos metsästys piirin vaatimuksesta huolimatta sallitaan perustettavilla suojelualueilla, tulee metsästysaikoja merkittävästi rajata ehdotetusta. Perusteena rajatuille metsästysajoille on nimenomaan luonnonsuojelualueiden muun eliöstön suojeleminen ja rauhoittaminen metsästysharrastukselta. Lisäksi piiri ehdottaa mahdollisiin metsästysmääräyksiin lisättäväksi perinteisen metsästysharrastuksen elvytyksen, jolloin suojelualueilla tapahtuvaan liikkumiseen ei saa käyttää moottoriajoneuvoja. Moottoriajoneuvojen käytön kieltämiselle on perusteet alueiden meluhäiriöiden minimoimisessa sekä eliöstön liikkeellä pitämisen estämiseksi.

Luonnonsuojelun edistämisen jatkotoimet

Pohjois-Karjalassa perustettavat suojelualueet sijaitsevat pääosin Ilomantsin, Lieksan ja Nurmeksen alueilla, missä valtionmaiden osuus on muutenkin suurinta.  Etelään ja länteen siirryttäessä valtionmaat vähenevät, jolloin myös kohteiden määrä ja erityisesti niiden koko pienenevät. Siellä suojelualueverkostoa täydentää jossain määrin yksityismaiden suojelualueet, mutta kokonaisuutena suojelualueverkosto tällä alueella on selkeästi puutteellisempi kuin maakunnan pohjoisosissa.

Piiri muistuttaa, että tehokkaan metsätalouden seurauksena metsien ja soiden luontotyyppien ja eliöstön tila on heikentynyt huolestuttavasti, eivätkä pääosin vanhojen suojeluohjelmien pohjalta perustettavat lakisääteiset suojelualueet vielä riitä biodiversiteetin suojelemiseksi.  Hakkuiden korkea taso, metsissä tapahtuneet muutokset kuten vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun määrän väheneminen ovat aiheuttaneet metsäluontotyyppien ja metsien eliölajiston köyhtymisen. Tämä käy hyvin ilmi vuoden 2018 luontotyyppien ja vuoden 2019 eliölajien uhanalaisuusarvioinneista. Pääosa metsäluontotyypeistä (76 %) on luokiteltu uhanalaiseksi, mikä näkyy myös metsien uhanalaisten eliölajien runsaana määränä. Metsätalouden toimet (hakkuut ja ojitus) näkyvät myös suoluontotyyppien ja niiden eliölajiston uhanalaisuudessa. Suoluontotyypit ovat pääosin laajamittaisten ojitusten seurauksena erityisesti Etelä-Suomessa heikossa tilassa.

Maamme luontotyyppien ja eliölajiston heikon tilan vuoksi luonnonsuojelualueverkostoa on edelleen kehitettävä tämän esityksen ja vanhojen lakisääteisten suojelualueiden pohjalta. Suojelualueverkoston ohella luonnon monimotoisuuden edistämiseen tähtääviä toimia on kuitenkin ulotettava myös talousmetsissä tehtäviin toimenpiteisiin. Kehittämällä suojelualueverkostoa ja edistämällä metsätaloustoimissa luonnon monimuotoisuutta pystytään edistämään myös vesiensuojelua ja koko ajan yhä tärkeämmäksi nousevaa ilmastonmuutoksen hillintää.

Tärkeimpiä keinoja luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun kannalta sekä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta olisivat mm. seuraavat asiat

• toteuttaa soidensuojelun täydennysesitys
• toteuttaa maakuntakaavojen SL-kohteiden suojelu
• kehittää yksityismaiden suojelua METSO-ohjelman pohjalta.
• kehittää valtionmaiden alue-ekologista ohjelmaa luomalla uusia luontokohteita ja ekologisia yhteyksiä luonnonsuojelujärjestöjen tekemän SuoMaa – esitysten pohjalta.
• lisäksi alue-ekologista verkostoa voidaan kehittää mm. parantamalla nykyisiä verkoston luontokohteita ja luomalla uusia ekologisia yhteyksiä ennallistamalla ojitettuja soita erityisesti verkoston puutteellisilla osilla. Soiden ennallistaminen on myös merkittävää ilmastonmuutoksen hillinnän ja vesiensuojelun kannalta.
• Siirtymällä metsätaloudessa, erityisesti turvemailla, jatkuvan kasvatukseen mukaisiin menetelmiin. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan vähentää monille lajeille haitallista metsämaiseman pirstoutumista pieniin elinympäristölaikkuihin, parantaa vesistöjen tilaa, suojella sekä vahvistaa metsien hiilivarastoja ja hiilinieluja ja lisäksi parantaa mahdollisuuksia talousmetsien monikäyttöön, kuten retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen.

 

Joensuussa 15.1.2020
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry