Vastine hallinto-oikeudelle Ilomantsin bio­hii­li­lai­tok­sen laajennuksen ym­pä­ris­tö­lu­pa-asiassa

Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry (jatkossa piiri) esittää vastineiden johdosta vastaselityksenään seuraavaa:

Pohjois-Karjalan ELY-keskus (jatkossa POKELY) on vastineessaan korostanut nyt kyseessä olevan hankkeen vertailua YVA-menettelyn tapauskohtaisessa soveltamisharkinnassa YVA-lain hankeluettelon hankkeisiin. Piiri korostaa, että vertailua on tehty vain itse hiililaitoksen osalta, jossa toiminnanharjoittaja on verrannut hanketta YVAlain liitteen 1 hankeluettelon kohdan 6b laitoksiin, jotka kaasuttavat tai nesteyttävät öljyliusketta, kivihiiltä tai turvetta vähintään 500 tonnia päivässä ja joihin tulee aina soveltaa YVA-menettelyä.

POKELY on vastineessaan lausunut perusteina sille, että Ilomantsin aktiivihiililaitoskokonaisuuteen (1. ja 2. vaihe yhteisvaikutuksineen) ei ole perusteita soveltaa ns. harkinnanvaraista YVA-menettelyä mm. seuraavaa:

ELY-keskus toteaa, ettei sen tiedossa ole turvetuotantohankkeita, joiden voitaisiin tulkita olevan keskeisiä ja liittyvän erottamattomasti hiililaitoshankkeeseen siten, että näitä tulisi tarkastella ns. liitännäishankkeina hankekokonaisuutena yhdessä. Ja, että yhteisvaikutuksia tarkastellaan YVA-menettelyn soveltamisen harkinnassa YVAL liitteen 2 kohdan 1b) mukaan vain muiden olemassa olevien ja/tai hyväksyttyjen hankkeiden kanssa eli tarkastelua ei voida ulottaa joskus myöhemmin mahdollisesti YVA-menettelyyn ja sen jälkeen vasta luvitukseen tuleviin turvetuotannon hankkeisiin.

Tältä osin ELY-keskuksen tulkinta siitä, että biohiililaitoksen YVA-tarpeen arvioinnissa ei tule ottaa huomioon tehtaan koko elinkaarensa aikana tarvitseman raakaaineen (biohiilen valmistukseen soveltuva turve ja tehtaan energiantuotantoon käyttämä polttoturve) hankintaa ja sen vaikutuksia mm. ilmasto- vesiensuojelu- ja luontovaikutusten näkökulmasta, vaan pelkästään tiedossa olevat turpeennoston YVA- ja ympäristölupahankkeet, on väärä. Raaka-ainehankinnan mahdollisuuksien ja vaikutusten tarkastelu ei YVA-prosessin tarveharkinnassa rajoitu vain hankkeen kanssa samanaikaisesti vireillä oleviin ja jo toteutuneisiin YVA- tai ympäristölupahankkeisiin.

Piirin valituksessa on viitattu YVA-lain 3 §:n 3 momentissa (liite 2) esitettyihin seikkoihin, jotka on otettava huomioon päätettäessä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen (arvioinnin soveltaminen yksittäistapauksessa) eli mm. ”luonnonvarojen, erityisesti maan, maaperän, veden ja luonnon monimuotoisuuden, käyttö”.

Biohiililaitoksen elinkaari on pitkä eli yli 30 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että raakaainehankintaan eivät riitä käytössä olevat ja ensi vaiheessa luvitettavat nostoalueet, vaan tarvitaan niiden ehtyessä vähintään vastaava määrä uutta nostopinta-alaa.

Biohiililaitoksen raaka-aineen riittävyyden ja sen noston ympäristövaikutusten tarkastelu on oleellinen seikka, joka olisi tullut ottaa huomioon ELY-keskuksen harkinnassa YVA-menettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa.

Biohiililaitoksen raaka-ainetarve voidaan YVA-tarvetta arvioidessa rinnastaa sellutehtaan puuraaka-ainetarpeeseen. Sellutehtaiden (biotuotetehtaat) YVA-prosesseissa tehtaiden raaka-aineiden saantimahdollisuudet ja niiden riittävyys sekä vaikutukset mm. metsäluonnon monimuotoisuuteen ovat olleet keskeisesti esillä YVA-raporteissa (esim. Finnpulp Oy:n biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostus 2015). Myös kaivannaisteollisuuden osalta Karjalan kultalinjan (Ilomantsi, Pohjois-Karjala) YVA-menettelyssä ympäristövaikutuksia (yhteisvaikutuksia) arvioitiin niidenkin avolouhosten osalta, jotka avataan vasta tulevaisuudessa.

YVA käsittää siis hankkeen vaikutusten monipuolisen ja kattavan tarkastelun eli paljon laajemmin kuin mitä YSL:n mukaisessa lupaprosessissa tulee esille.

Harkinnanvarainen ympäristövaikutusten arviointi on korostetusti suuren biohiililaitoksen kohdalla erityisen perustelua, koska toiminta eli teollinen biohiilen valmistus on uusi toimiala. Lisäksi piiri korostaa sitä, että biohiilen valmistus vaatii raaka-aineena käytettävältä turpeelta erityisominaisuuksia mm. tuhka- ja kuitupitoisuuden suhteen, jolloin läheskään kaikki suot ja suon turvekerroksen kaikki osat eivät sovellu biohiilen valmistukseen. Näin ollen raaka-aineen saatavuus on keskeinen seikka tämän tyyppisessä toiminnassa. YVA-menettelyssä olisi selvitetty eri vaihtoehtojen vaikutukset toimintaan, sen päästöihin ja erityisesti turvevarojen riittävyyteen, kun otetaan huomioon myös monilta osin uhanalaisen suoluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, vesien ekologisen tilan säilyttäminen hyvänä sekä hyvää huonommassa tilassa olevien vesimuodostumien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen ja turpeennoston ilmastovaikutukset.

Piiri viittaa Neova Oy:n 30.3.2022 YLE:n uutisissa lausumaan tietoon Ilomantsin biohiililaitoksen raaka-aineen hankinnasta:

”Aktiivihiilen raaka-aineena käytettävän turpeen Neova nostaa tarkoin valituilta soilta Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.” Suomen ensimmäisestä aktiivihiilitehtaasta löytyi 10 miljoonaa euroa maksava virhe – 35–metrinen uuni on purettava ja muurattava uudelleen (yle.fi)

Piiri painottaa edellä esitetyn perusteella, että merkittävä osa hiilitehtaan ympäristövaikutuksista on jäänyt huomioimatta harkittaessa YVA-menettelyn soveltamisen tarpeellisuutta. Piiri myös toteaa, että hiililaitoshankkeen ensimmäisessä vaiheessa POKELY teki harkinnan YVA-menettelyn soveltamistarpeesta hankkeeseen (POKELYn päätös 2.12.2016, POKELY/1006/2016). Päätöksessä todettiin, että YVA-menettelyä ei tarvita, koska biohiililaitoksen raaka-aine tuotetaan jo olemassa olevilta turvetuotantoalueilta, joilla on pääosin ympäristöluvat ja joista pääosa on ollut YVA-menettelyssä.

Nyt käsiteltävä hiilitehtaan ympäristölupa yli kaksinkertaistaa tuotannon (5000 t:sta 12 000 t:iin) ja turvetuotantoa varten maakuntakaavan 2040 1-vaihekaavaluonnokseen (jatkossa vaihekaava) oli varattu 39 uutta turvetuotantoaluetta ja varsinaiseen vaihekaavaehdotukseen 29 turvetuotantoaluetta. Vaihekaavaselostuksessa todetaan, että myös näille vaihekaavaehdotusvaiheessa poistetuille suoalueille voidaan hakea ympäristölupaa turvetuotannolle.

Siten se, että hiililaitoksen vuosittain käyttämä jyrsinturpeen määrä on hankkeen laajentamisen hakemuksessa pienentynyt aiemman päätöksen (2.12.2016) 164 000 tonnista 140 000 tonniin (ympäristölupapäätös 18.11.2021) ei ole ydinkysymys hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa, vaan se että laajennuksen vuoksi tarvitaan uusia tuotantoalueita, joilla turvetuotanto jatkuisi vuosikymmeniä.

POKELY toteaa vastineessaan, ettei sen tiedossa ole turvetuotantohankkeita, joiden voitaisiin tulkita olevan keskeisiä ja liittyvän erottamattomasti hiililaitoshankkeeseen siten, että näitä tulisi tarkastella ns. liitännäishankkeina hankekokonaisuutena yhdessä.

Piiri toteaa, että uudet vaihekaavaan esitetyt suot ovat nimenomaan merkitty hiililaitoksen toiminnan varmistamiseksi ja on esitetty, että nämä uudet tuotantoalueet ovat hiilitehtaan tuotannon laajentamisen edellytys. Turvetuotantoalueet on esitetty GTK:n selvityksessä ” Turpeen käytön ja tuotannon näkymät Pohjois-Karjalassa vuoteen 2040” (GTK/608/03.02/2020). GTK:n selvityksen lähtökohtana on ollut pääasiassa hiililaitoksen raaka-aineen laadulliset ominaisuudet. Ympäristövaikutuksia on käsitelty lähinnä yleisellä tasolla ja olemassa olevia aineistoja hyödyntämättä.

Lausunnoissaan vaihekaavaluonnoksesta ja -ehdotuksessa POKELY on kuitenkin tuonut esille hiilitehtaan raaka-ainevarannoksi vaihekaavaan esitettyjen uusien turvetuotantoalueiden ympäristövaikutusten puutteelliset arvioinnit ja niihin liittyvät epävarmuustekijät.

Lausunnossaan vaihekaava-ehdotuksesta (POKELY/489/2020, 30.12.2021) POKELY toteaa uusien maakuntakaavaan ehdotettujen turvetuotantoalueiden vesistövaikutuksista mm.:

• Vesistön kalataloudellisen arvon ja tarkasteltujen valuma-alueiden ekologisten elvytystöiden osalta saatavissa ollutta tietoa olisi voinut hyödyntää kattavammin. Esimerkiksi Viesimonjoella on merkittävää kalataloudellista arvoa (luontaisesti lisääntyvä harjus). Lisäksi Ilomantsin Kuuksensuon turvetuotantohankkeessa on valmistunut YVA-selostus vuonna 2010 ja Tohmajärven Konnunsuon hankkeessa 2011.
• Ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaan turvetuotantoalueiden vesiensuojelun tehostamisen ja uusien turvealueiden käyttöönoton tarpeet arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joilla vesien tilatavoitteet edellyttävät tilan parantamista tai joilla vesien tila uhkaa heiketä turvetuotannon vaikutuksesta. Linnansuon, Konnunsuon, Tuohtaansuon, Lylykoskensuon, Riihisuon, Ruostesuon, Tuohisuon ja Paljakansuon alapuolisista vesistöistä osa on jo tällä hetkellä hyvää huonommassa tilassa. Tuohtaansuon molempien vaihtoehtoisten purkureittien alapuoliset vesistöt, Piimäjoki ja Suuri-Onkamo (Hasonselkä) ovat tilaltaan tyydyttäviä. Piimäjoen vedet laskevat Jokilampeen, joka on Natura 2000 -alue (Joki-Hautalampi, aluetyyppi SPA). Onkamojärvillä virkistyskäyttöä haittaa rehevöityminen, joka ilmenee ajoittain runsaina sinileväkukintoina. Onkamojärven ja Luosojoen valuma-alueilla on tehty viime vuosina laajoja kunnostustoimia, joiden hyödyt menetetään, jos esimerkiksi turvetuotannon kautta aiheutetaan lisää kuormitusta. Edellytykset tilan paranemiseen heikkenevät.
• Arvioinnin mukaan Ilomantsissa sijaitsevien Vasikkasuon ja Lautasuon sekä Kauhasuon, Kuuksensuon ja Kuuksensuon tuotantoalueiden yhteisvaikutusten seurauksena olisi purkuvesistön (Viinijärvi, Kelsimänjoki) tilan heikentyminen joko fosforin tai sekä fosforin ja typen laatukriteerin osalta. Selvityksissä ja yhteenvedossa luvussa 2.7 (Suositukset) on lisäksi tuotu esiin useita pienehköjä vesistöjä, joihin turvetuotannolla voi olla merkittäviä vaikutuksia.
• Vesienhoitolainsäädännön näkökulmasta ympäristöluvan myöntämisen edellytysten täyttymiseen liittyy useissa kohteissa suurta epävarmuutta, vaikka kaikki suosituksissa esitetyt vesiensuojelua parantavat toimet olisivat käytössä.
• Vesienhoitolain (1299/2004) yleiset tavoitteet pinta- ja pohjavesien vähintään hyvästä tilasta sekä heikkenemisen ehkäisemisestä koskevat kaikkia vesistöjä.

Luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten osalta lausunnossa todetaan mm.:

• ELY-keskus toteaa, että selvitys edistää luonnontilaisuuden tarkastelua, mutta maastotarkastelun puuttuessa luonnontilaisten tai sen kaltaisten osien luontoarvojen arviointi kaavavarausten suhteen jättää paljon epävarmuutta.
• Erityisesti luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset alueet tulisi pyrkiä jättämään rajausten ulkopuolelle. Selvityksestä erityisinä kohteina nousevat esille Kuuksensuon pohjoinen osa sekä Petronrimpi, joissa hydrologiset yhteydet ylläpitävät luonnontilaa ojituksista huolimatta. Merkittävät luontoarvot lisäävät ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiin liittyvää epävarmuutta.
• ELY-keskus pitää valuma-alueittain tehtyä tarkastelua hyvänä lähtökohtana, kun Natura-alueisiin mahdollisesti kohdentuvien kuivatusvaikutusten ohella on tarpeen tarkastella kuormitusvaikutuksia Natura-verkoston vesiluontotyyppeihin. Arviointi on kuitenkin varsin mekaanista etäisyyksiin pohjautuvaa tarkastelua. Niiltä osin, kuin arvioinnissa on jo todettukin kuormitusvaikutusta Natura-verkostoon kuuluviin vesialueisiin, arvioinnissa olisi ollut perusteltua hyödyntää tehdyissä lisäselvityksissä todettuja pitoisuusmuutoksia tai muutoin saatavissa olevaa vedenlaatutietoa. Näin olisi mahdollista konkretisoida johtopäätöksiä erityisesti Natura-verkostoon kuuluvien vesistöjen lisäkuormituksesta.
• Kohdekohtaisessa tarkastelussa johtopäätökset jäävät ainakin joiltakin osin epävarmoiksi tai perusteluiltaan ylimalkaisiksi. Natura-alueille tulevaa kuormituslisää luonnehditaan esimerkiksi enintään minimaaliseksi tai merkityksettömäksi. Joidenkin alueiden kohdalla todetaan, että ympäristöön sijoittuu vastaavanlaisia ojitettuja soita runsaasti ikään kuin perusteluna sille, että lisäkuormituksella ei ole merkitystä – sen sijaan että olisi pohdittu eri toimintojen yhteisvaikutuksia. Kaavaehdotus sisältää edelleen tu-varauksia, joihin Naturaalueita koskevan arvioinninkin mukaan voi kohdentua tuotannon käynnistyessä Naturasuojeluperusteille haitallista kuormitusta. Tässä tilanteessa ei ole perusteltua ilman seikkaperäisempää perustelua yksiselitteisesti todeta, että merkittävää haittaa Natura -verkoston kohteille ei synny. Erityisesti Koitajokeen eri alueilta tulevan kuormituslisän tarkempi tarkastelu on perusteltua johtopäätösten tueksi (Kauhasuo, Kuuksensuo, KuuksensuoN Kelsimäjoen kautta sekä Lylykoskensuo ja Riihisuo suoraan Koitajokeen). Näiltä osin tarkastelua ja johtopäätösten perusteluja on perusteltua tarkentaa.

Ilmastonmuutokseen liittyvien vaikutusten osalta lausunnossa todetaan mm.:

• Kun vaihemaakuntakaavan keskeisenä teemana on turvetuotanto ja siihen liittyvät aluevaraukset, selostuksen yleispiirteistä ilmastovaikutusten kuvausta ei voi pitää riittävänä. Vaihemaakuntakaava on asiakirja, jossa olisi mahdollisuus arvioida keskeisen teeman, eli turvetuotannon ja sen, mitä tarkoitusta varten turvetta nostetaan, hiilitasetta ja ilmastovaikutuksia kokonaisvaltaisesti.

Piiri on lainannut tässä laajasti POKELYn lausuntoa vaihekaava ehdotuksesta, koska se osoittaa, että POKELYssa on ollut tiedossa vaihekaavaehdotukseen esitetyt uudet turvetuotantoalueet ja niiden yhteys hiililaitokseen.

POKELYssä on myös hyvin ollut tiedossa näiden alueiden käyttöönottoon liittyvät ympäristövaikutusten arviointien puutteet ja epävarmuudet. Nämä kaikki edellä esitetyt tekijät olisi tullut huomioida harkittaessa YVA-menettelyn soveltamista hiililaitoshankkeeseen. POKELYn lausunto vaihekaava ehdotuksesta ei myöskään ole vaikuttanut lopulliseen vaihekaavaan.

Ilomantsin hiililaitos on Suomessa uutta tekniikkaa soveltavaa toimintaa, jonka raaka-aine- ja energiahuolto kohdistuu pitkäaikaisesti hyvin laajalle suopinta-alalle. Etenkin toiminnan laajetessa alkuperäisestä mitoituksestaan noin kaksinkertaiseksi hankkeen ympäristövaikutusten arviointi olisi tullut tehdä YVA-menettelyssä.

Lisäksi huomautamme, että Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen menettely, jossa se on hankkeen ensivaiheessa antanut toiminnanharjoittajalle YVA-lain 13 §:n tarkoittaman päätöksen ja hankkeen laajentuessa mittakaavaltaan kaksinkertaiseksi antanut vain lausunnon (8.1.2021), ei ole looginen eikä vastaa YVA-viranomaiselle asetettuja hyvän hallintomenettelyn vaatimuksia.

Lisäksi piiri pyytää Vaasan hallinto-oikeutta selventämään hiililaitoksen käyttämän raaka-aineen kokonaismäärää suunnitellun laajennuksen jälkeen. Neova Oy:n vastineessa piirin valitukseen laitoksen ympäristöluvasta todetaan:

”Selvennyksenä raaka-ainetietoon nyt esitetään, että aktiivihiilen valmistuksessa tehtaalla – kaikkinensa – käytettäisiin 75 000 tn/a turvepellettiä, jonka kosteusprosentti on 10. Käytettävä määrä on 205 tn/pv, mikä on alle puolet (40 %) pakollinen yva-rajan 500 tn/pv, vesi n. 20 tn/pv-annoksessa raaka-ainetta huomioon ottaen vieläkin vähemmän (n. 185 tn/pv). Toiminnan laajentaminen käytännössä tarkoittaisi, että raaka-aineen turvepelletti käyttömäärä noin 2- kertaistuisi toiminnalla olevan aiemman luvan (29.1.2020) mukaisesta tuotannosta ollen yhteensäkin alle ½ pakollisesta yva-rajasta.”

Lainatun tekstin ensimmäisen lauseen perusteella hiililaitoksen käyttämä turvepellettien määrä olisi siis 75 000 tn/a. Kappaleen lopussa kuitenkin todetaan, että toiminnan laajentaminen käytännössä tarkoittaisi, että raaka-aineen turvepellettikäyttömäärä noin kaksinkertaistaisi toiminnalla olevan aiemman luvan (29.1.2020) mukaisesta tuotannosta. Jos 75 000 tn pellettimäärä edellyttää 140 000 tn jyrsinturvemäärää, niin sen kaksinkertaistaminen tarkoittaisi 280 000 tn jyrsinturvemäärää? Piiri pitää myös tärkeänä, että hiililaitoksen energiantuotannon ja lopputuotteen/-tuotteiden osuudet esitettäisiin selkeästi, koska pääosa hiililaitoksen tarvitsemasta turpeesta käytetään hiililaitoksen energian tuotantoon.

Lisäksi piiri toteaa, että Neova Oy:n esittämä oikeudenkäyntikulujensa korvausvaatimus on perusteeton. Vastineen laatiminen ei ole vaatinut Neova Oy:ltä erityistoimia eikä yhtiö ole esittänyt muutakaan perustetta vaatimukselleen.

Joensuussa 19.4.2022
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.

Vastine koskee:  Valitus Vaasan hallinto-oikeudelle Ilomantsin hiililaitoksen toiminnan muuttamis- ja toiminnan aloittamisluvasta