Lausunto Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040, 1. vaihekaava

Lausunnot 29.4.2022

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri pitää kaavaluonnoksesta ja -ehdotuksesta antamiensa lausuntojen mukaisesti nyt lausunnolla olevaa Maakuntakaavan 2040 1. vaihekaavaa, joka tähtää turpeenkaivuun uusilta soilta, täysin kestämättömänä sekä ilmasto- ja monimuotoisuus- että vesistövaikutuksiltaan erittäin haitallisena. Piirin luonnos- ja ehdotusvaiheen lausuntoja koskevat vastineet osoittavat, että maakuntaliitto haluaa myös pitkälle tulevaisuudessa tukeutua turpeenkäyttöön välittämättä juurikaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnasta.

1 Yleisiä vaatimuksia kaavan linjauksiin

Ukrainan sodan seurauksena Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi pääosin jo loppumassa olevaa turpeen polttoa tullaan vielä jatkamaan. Tähän liittyen lausunnolla olevassa vaihekaavassa on esitetty turpeenpolton alasajoon liittyvän siirtymäkauden jatkamista vielä vuoden 2030 jälkeen. Piiri pitää tällaista ennakointia siirtymäajan jatkamisesta tarpeettomana, koska tämä asia on vielä täysin avoin valtiollisella tasolla.

Mikäli huoltovarmuussyistä turpeenpolttoa tulevaisuudessa joudutaan edelleen jatkamaan, tulee turvetta käyttävästä aktiivihiilituotannosta ehdottomasti luopua. On selvää, että samaan aikaan, kun ilmaston lämpenemistä on saatava nopeasti hillittyä, ei voida entisestään laajentaa turpeenkäyttöä. Piirin näkemyksen mukaan maakuntaliiton pitäisi ottaa vaihekaavassa tämä asia vakavasti ja sen pohjalta arvioida vielä kaavan sisältöä lausuntokierroksen jälkeen.

Kansainvälisen Ilmastopaneelin juuri ilmestyneessä raportissa kiinnitetään voimakkaasti huomiota hiilensidontaan yhtenä merkittävänä keinona ilmastonmuutoksen hillinnässä. Piiri on lausunnoissaan esittänyt, että vaihekaavassa voitaisiin varata metsätaloudellisesti epäonnistuneita ojitettuja soita soiden ennallistamiskohteiksi. maakuntaliitto ei kuitenkaan ole osoittanut kiinnostusta asiaan. Ojitettujen soiden ennallistaminen on hiilen sidonnan ja myös luontokadon torjunnan kannalta hyvin merkittävää. maakuntaliitolla olisikin nykyisen jarrutuksen sijaan mahdollisuus ottaa kaavoituksen kautta johtava asema ennallistamisen ohjaamisessa maakunnassa. Liitteessä 1 (pdf) on esitetty Hiilipörssi Oy:ssa toimivan FT Risto Sulkavan kirjoitus turpeen hiilivarastoista sekä ennallistamisen merkityksestä ja taloudellisista mahdollisuuksista hiilen sidonnassa.

2 Vaatimukset vaihekaavan turvevarausten osalta

Piiri toistaa tässä yhteydessä aiempien lausuntojen vaatimuksen kaikkien Ilomantsin aktiivihiilitehtaan raaka-aineeksi varattujen suoalueiden (tu-varaus) ja kaavassa olevien EO/tu-varausten poistamiseksi kaavasta. Piiri vaatii myös, että huoltovarmuuteen liittyvät turpeenpolton jatkoratkaisut ja tuotannon alasajoon liittyvät siirtymäkauden ratkaisut voidaan tehdä ilman vuoteen 2040 ulottuvaa vaihekaavaesitystä.

Kaavaehdotuksesta poistettujen soiden ympäristölupaa koskeva maininta

”…kaavassa tuodaan esille ja tässä todetaan, mahdollisuus hakea ja saada ympäristölupa turvetuotannolle myös maakuntakaavan tu-merkintöjen ulkopuolisille alueille.”

tulee myös poistaa lopullisesta kaavasta. Muussa tapauksessa piirin mielestä kyseisten 10 suon poistolla ei ole mitään merkitystä, vaan kaavassa annetaan käytännössä hyväksyntä kaikkien luonnoksessa mainittujen 39 suon turvetuotanto varaukselle. Piirin kaavaehdotusta koskevassa lausunnossa arviotiin, että ”menettelyllä maakuntaliitto haluaa osoittaa Neova Oy:lle, että kaavoitus ei ole esteenä hakea edelleen ympäristölupaa Ilomantsin Koivu- ja Ruosmesuon aluekokonaisuudelle (1 400 ha)”. Arvio on jo nyt osoittautumassa oikeaksi, koska Neova Oy on piirin tietojen mukaan aloittamassa Koivusuon turvetuotantoa koskevan ympäristövaikutuksen arviointimenettelyn valmistelun.

3 Perustelut turvevarausten poistolle

Piiri on lausunnoissaan perustellut turvevarausten poistoa niiden haitallisilla vaikutuksilla luonnon monimuotoisuuteen, vesiensuojeluun ja ilmastomuutoksen hillinnän kannalta. Vaatimusten yksityiskohtaisissa perusteluissa piiri on esittänyt arvion kaikkien varauskohteiden vaikutuksista varausalueiden ja niiden lähiympäristön sekä varausalueilta suunniteltujen kenttien valumavesien alapuolisten vesistöalueiden osalta. Kaavaehdotusta varten tehty vesistö- ja luontovaikutusten selvitys (Ramboll) sekä myös Pohjois-Karjalan ELY -keskuksen ympäristövastuualueen lausunnossa esitetyt vaikutusarviot vahvistavat ja tarkentavat piirin näkemyksiä sekä tuovat esille myös uusia, erityisesti vesistöihin kohdistuvia haittavaikutuksia. Maakuntaliitto ei ole kuitenkaan kaavan jatkovalmistelussa mitenkään ottanut huomioon näitä esityksiä turvehankkeiden haittavaikutuksista luonnon monimuotoisuudelle, vesiensuojelulle ja ilmastonmuutoksen torjunnalle.

Lisäksi piiri on lausunnoissaan tuonut esille hankkeiden alapuolisilla vesistöalueilla tehtyjen kalataloudellisten ja muiden ympäristökunnostustöiden taloudellisia panostuksia ja alueen asukkaiden tekemän talkootyön merkitystä näissä ennallistamishankkeissa. Piiri on todennut, että kaavavarausten turvehankkeet heikentävät tai jopa kokonaan tuhoavat näiden töiden merkityksen ja heikentävät merkittävästi hankkeiden jatkotöiden rahoitus- ja toteutusedellytykset. Maakuntaliitto ei ole myöskään ottanut lainkaan huomioon näitä asioita kaavan jatkovalmisteluissa.

Tähän lausuntoon piiri on koonnut vielä tarkennetun ja täydennetyn esityksen hankkeiden haittavaikutuksista. Tarkennukset koskevat pääosin hankkeiden kuivatusvesien aiheuttaman kuormituksen vaikutuksia alapuolisten vesistöjen ekologiseen tilaan ja täydennykset varauskohteiden ja niiden lähialueiden suo-, vesi- ja metsäluonnon monimuotoisuutta (liite 2). Kaavaehdotuksen lausunnossa esitettiin jo piirin kesän 2021 maastokartoituksen tiedot Ilomantsin Patrikkasuon varausalueen huomattavasta merkityksestä luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Vesistöhaittojen tarkennukset ja soiden ennallistaminen

Piiri kokoamien vesistövaikutusten arviointia tehdyt tarkennukset vahvistavat piirin kaavaehdotuksen arviota, jonka mukaan kaavan turvevarauksista tulee luopua kokonaan. Turvetuotannon kuormitus heikentää kuivatusvesien perustellusti alapuolisten vesistöjen/koko vesimuodostuman ekologista tilaa tai mahdollisuuksia parantaa ekologiselta tilaltaan heikentyneiden vesistöjen tilaa seuraavien 15 hankkeen tai niiden yhteisvaikutuksen seurauksena: Paljakansuo, Muurinsuo, Siko-Tavarasuo, Vasikkasuo, Lautasuo, Ruostesuo, Tuohisuo, Kuukusensuo S, Kuuksensuo N, Kauhasuo, Lylykoskensuo, Riihisuo, Linnansuo, Konnunsuo ja Tuohtaansuo (Liite 2).

Turvetuotannon kuormituksesta johtuvan liettymisen aiheuttamat sameushaitat voivat vaikuttaa kasveihin ja kasviplanktoniin, myös pohjaeläimet ja kalat voivat kärsiä liettymisestä. Tämän seurauksena alapuolisten vesistöjen/koko vesimuodostuman ekologinen tila voi myös heikentyä seuraavien 10 hankkeen tai niiden yhteisvaikutuksen seurauksena: Heinäsuo, Karsikkosuo. Lakkasuo, Niemissuo, Parkusuo, Ruokosuo, Ketveleensuo, Rimpisuo, Tiiskinsuo, Suurisuo (Liite 2).

Varausalueiden turpeenkaivun aiheuttamien kuormitushaittojen perusteella piirin mielestä on selvää, että vaihekaavan turvevarauksista tulisi luopua ja kaavassa pitäisi keskittyä varausalueiden ojitettujen, metsätaloudellisesti epäonnistuneiden soiden/soiden osien sekä piirin kaavaehdotuksen lausunnossa mainittujen vastaavien soiden (mm. Koivu-Ruosmesuo) ennallistamiseen. Soiden ennallistamisella voidaan edistää vesiensuojelun lisäksi Ilmastomuutoksen ja luontokadon hillintää. Ennallistamis- ja muilla ympäristön kunnostustöillä voidaan korvata polttoturvetuotannon alasajon takia menetettäviä työpaikkoja sekä luoda uutta elinkeinotoimintaa syrjäseudulle ja kuten liitteessä 1 todetaan. Lopputuloksena saadaan puhtaammat vedet (parempia kalapaikkoja), palautetaan marjastus- ja metsästysmaat, lisätään matkailun mahdollisuuksia, edistetään luonnon monimuotoisuutta ja osallistutaan ilmastonmuutoksen hillintään

Luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen tarkennukset: alue-ekologinen suunnittelu

Piiriin Metsähallituksen retkikartasta kokoamien valtion maiden alue-ekologisen verkostotietojen mukaan (liite 2) yhdeksällä Ilomantsissa ja Lieksassa sijaitsevalla kaavan turvevarausalueella tai niiden välittömässä läheisyydessä tai kentille suunniteltujen valumavesiä kuljettavien uomien varsilla on hyvin suuri määrä alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita (suoelinympäristöjä, arvokkaita metsäelinympäristöjä, pienvesien lähiympäristöjä, ekologisia yhteyksiä ja maisemakohteita). Nämä kohteet voivat tuhoutua tai niille voi aiheutua merkittäviä haittoja kaavavarausten mukaisen turvetuotannon toteutuessa.

Vaihekaavan turvevarauksista Ilomantsin Lauta-, Muurin-, Niemis-, Tavara-Sikosuolla sekä Vasikkasuolla on huomattava määrä alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia merkittäviä luonnon monimuotoisuuskohteita varausalueilla ja niiden lähiympäristöllä sekä kentiltä lähtevien (liite 2). Ilomantsin Paljakansuon sekä Lieksan Ruoko- ja Ketveleen- ja Rimpisuo välittömässä lähiympäristössä ja kentille suunniteltujen kuivatusvesien laskuvesistöjen ja pienvesien lähistöllä on myös runsaasti alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia osia.

Kaavaehdotuksesta poistetuista kohteista Ilomantsin Koivu-, Ruosme-, Tetri- ja Ilajan- ja Jormonsuolla on myös suuri määrä alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia merkittäviä luonnon monimuotoisuuskohteita varausalueilla ja/tai niiden lähiympäristössä sekä kenttien kuivatusvesien laskuvesistöjen ja pienvesien lähistöllä kuivatusvesien.

Alue-ekologisen verkoston tietoja ei ole lainkaan mainittu vaihekaavan tehtyjen selvitysten (GTK ja Ramboll) yhteydessä. Kaavaluonnoksesta tai -ehdotuksesta annetuissa lausunnoissa Metsähallitus ei ole puuttunut lainkaan näihin alue-ekologiseen verkostoon kohdistuviin uhkiin, vaikka vaati kaavaluonnoksesta antamassa lausunnossaan valtion mailla SL-varauksiksi ehdotettujen soiden hoitamista alue-ekologian keinoin suojelualueiden perustamisen sijasta.

Maakuntaliitolla olisi myös ollut velvollisuus selvittää maakunnan alue-ekologisiin yhteyksiin liittyvät asiat valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaisesti. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:ssä, jonka mukaan ne koskevat alueidenkäytön suunnittelua ja valtion viranomaisten toimintaa. Valtioneuvoston vuonna 2017 antaman päätöksen kohdan elinvoimainen luonto- ja kulttuuriympäristö mukaan alueiden käyttötavoitteilla ”edistetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä”. Päätöksessä todetaan lisäksi, että valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoituvat pääasiassa kaavoituksen kautta. Maakuntakaavoituksella on tässä keskeinen rooli

Vaihekaavaan varattujen turvevarausten haitalliset vaikutukset Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston luonnon monimuotoisuuden kannalta ovat niin merkittävät, että ne heikentävät koko maakunnan alue-ekologisen verkoston merkitystä erityisesti Ilomantsin Lehtovaaran-Hattuvaaran itäpuolisilla valtion mailla. Piiri vaatii, että jo pelkästään näiden vaikutusten takia maakuntaliiton tulee poistaa yllä mainitut yhdeksän Ilomantsissa ja Lieksassa sijaitsevaa suovarausta vielä tässä vaiheessa kaavasta. Lisäksi maakuntaliitto ei ole ekologisten yhteyksien säilyttämisen osalta noudattanut Valtioneuvoston maakuntakaavoitukselle asettamia maakäyttö- ja rakennuslain (24 §) mukaisia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita.

4 Vaatimukset vaihekaavan suojeluvarausten osalta

Piiri toistaa aiempien lausuntojen vaatimukset vaihekaavaan esitettyjen SL-kohteiden lisäämisestä. Tässä lausunnossa piiri vaatii muutosta kaavan SL-kohteiden suunnittelumääräykseen. Maakuntakaavaehdotuksessa maakuntaliitto muutti Metsähallituksen kaavaluonnoksesta antaman lausunnon mukaisesti SL-varausten suunnittelumääräystä. Määräyksen mukaan Metsähallituksen mailla soidensuojelu voidaan toteuttaa alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Piiri vaatii, että Metsähallitusta koskeva poikkeus vaihekaavan SL-kohteiden suunnittelumääräyksen osalta poistetaan.

5 Perustelut vaatimukselle

Vaihekaavaehdotuksessa on vähintään seitsemän kokonaan tai osin valtion mailla sijaitsevaa SL-merkinnällä varattavaa soidensuojelukohdetta. Metsähallitus voi kaavan suunnittelumääräyksen mukaan toteuttaa näiden kohteiden soidensuojelun alue-ekologisen suunnittelun keinoin, vaikka SL-kohteiden tarkoituksena on osoittaa luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita, jotka ovat valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Alueet sisältävät valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteet sekä Metsähallituksen luontopalveluiden valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut alueet, joista ei vielä ole perustettu suojelualuetta. Alueilla on voimassa MRL:n 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus.

Metsähallituksen maakuntakaavaehdotuksesta antama lausunnon mukaan

”Metsähallitus pitää hyvänä, että kaavaehdotukseen merkityt uudet valtionmaan suojeluvaraukset voidaan toteuttaa alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Kohteiden suojeluarvot turvataan kattavasti tehokkaimmin alue-ekologista verkostoa täydentämällä ja kohdentamalla kohteille luonnonhoitotoimia, joita metsähallitus toteuttaa omistajapoliittisten linjausten mukaisesti. Toteutuskeino mahdollistaa sisään jäävien kivennäismaiden metsien hoidon jatkamisen. Samalla vältetään hankalien lonkeroisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja kulkuoikeuksiin liittyvät ongelmat”.

Alue-ekologisen suunnittelun mukaan ekologisen verkoston ytimet koostuvat kohteista, jotka on määritelty metsätaloustoimien ulkopuolelle. Näitä ovat lakisääteiset suojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Metsähallituksen suojelumetsät sekä valtaosa tärkeistä elinympäristöistä ja uhanalaisista lajien esiintymistä. Muilla alue-ekologisen verkoston osilla eri asteiset metsänkäsittelyt ovat mahdollisia.

Maakuntakaavassa mukana valtion mailla sijaitsevat alue-ekologisen suunnittelun mukaisesti hoidettavat SL-varaukset ovat vaihtelevalta osin (kts, retkikartta.fi) arvokkaiden luontokohteiden tai muiden alue-ekologisen verkostokohteiden ulkopuolisia normaaleja metsätalousalueita. Esimerkiksi kaavan SL-kohteeksi varattu Lieksan Purnusuon-Pitkäsuon alueesta (200 ha) suuri osa ei kuulu alue-ekologisen verkoston kohteisiin ja näin merkittävä osa alueesta voi piirin arvion mukaan jäädä SL-merkinnästä huolimatta normaaliksi metsätalousalueeksi, vaikka alue-ekologista verkostoa täydennettäisiin.

Piirin käsityksen mukaan suunnittelumääräyksen mukainen valtion maiden suojeluvarausten hoito alue-ekologisen suunnittelun pohjalta on ristiriidassa kaavan suojelumääräyksen kanssa. Niiden mukaan alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja (mm. hakkuut ja niihin liittyvät kulkuoikeudet). Suojelumääräys on voimassa, kunnes alue on muodostettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Kokonaisuudessaan piirin mielestä suunnittelu/suojelumääräyksen ristiriitaisuus ja Metsähallituksen lausunto osoittavat, että valtion maiden SL-kohteiden hoito alue-ekologisen suunnittelun keinoin ei ole suoluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta kestävää. Lisäksi piiri pitää hyvin erikoisena, mikäli yksi maanomistaja voisi hoitaa/suojella kaavan SL-varauksia eri tavalla kuin muut maanomistajat. Heidän kohdallaan suojelumääräys rajoituksineen on voimassa ja alueista tulee muodostaa luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita.